Etusivu » Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito

Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito

Lääkärikirja Duodecim
10.9.2017
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Täysi-ikäinen henkilö voidaan toimittaa ja määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos seuraavat kolme edellytystä vallitsevat samanaikaisesti:

  1. Henkilön on oltava mielisairas eli psykoottinen.
  2. Henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan, vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
  3. Mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä.

Tahdosta riippumattoman hoidon aiheita

Mielisairaudella tarkoitetaan Suomessa vallitsevan käytännön mukaan sellaista vakavaa mielenterveyden häiriötä, johon liittyy selvä henkilön todellisuudentajun häiriintyminen ja jota niin ollen voidaan pitää mielisairautena eli psykoosina. Tällaisina häiriöinä voidaan pitää seuraavia mielenterveyden häiriöitä: sekavuustilat (deliriumtilat, ks. «Sekavuustila (delirium)»1), skitsofrenia, harhaluuloisuushäiriöt (ks. «Harhaluuloisuushäiriö»2), psykoottiset ja vakava-asteiset masennustilat (ks. «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»3), vakava-asteiset kaksisuuntaisen mielialahäiriön (ks. «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»4) sairaustilat, dementian (ks. «Dementia»5) vaikea-asteiset ilmenemistilat sekä muut psykoottiset tilat.

Psykoottinen alle 18-vuotias henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon samoin kriteerein kuin aikuisetkin. Tämän lisäksi alaikäinen voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon myös, vaikka hänen vakava mielenterveyshäiriönsä ei olisi luonteeltaan psykoottinen ja hän olisi vakavan sairaustilansa vuoksi sairaalahoidon tarpeessa.

Esimerkkejä tällaisista alaikäisten ei-psykoottisista vakavista mielenterveyden häiriöistä ovat mm. vaikea-asteinen itsetuhoisuus, vakava-asteinen laihuushäiriö tai vakava-asteiseen mielenterveyden häiriöön liittyvä itsetuhoinen päihteiden käyttö. Sen sijaan täysi-ikäistä henkilöä ei voida toimittaa tai määrätä mielisairaslain perusteella tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon alkoholismiin tai päihderiippuvuuteen liittyvän terveysvaaran persoonallisuushäiriöön liittyvän tai muun väkivaltaisuuden vuoksi, ellei mainittuun tilaan liity samanaikaisesti psykoottinen sairaustila. Täysi-ikäisen päihdepotilaan toimittaminen tahdosta riippumattomaan laitoshoitoon voi tapahtua näin ollen ainoastaan päihdehuoltolain esitetyin perustein (ks. «Päihdepotilaan tahdosta riippumattomat toimenpiteet»6).

Miten käytännössä?

Tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon toimittaminen, ottaminen ja määrääminen tapahtuvat mielenterveyslain mukaisesti neliportaisesti – sairaalaan tarkkailuun lähettäminen, sairaalassa tarkkailuun ottaminen, tarkkailulausunnon kirjaaminen ja päätös tahdosta riippumattomasta hoidosta psykiatrisessa sairaalassa.

Tahdosta riippumattomaan tarkkailuun lähettäminen edellyttää lääkärin kirjoittamaa M1-lausuntoa, jonka perusteella henkilöä tutkinut lääkäri katsoo olevan lain määräämät edellytykset tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon toimittamiselle. Korkeintaan kolme vuorokautta vanhan M1-lausunnon perusteella sairaalan lääkäri voi ottaa henkilön enintään neljän päivän ajaksi tahdosta riippumattomaan tarkkailuun sairaalaan, jos hän lähettävän lääkärin tavoin katsoo edelleen hoitoon määräämisen edellytysten todennäköisesti olevan olemassa. Viimeistään neljäntenä päivänä sairaalaan otosta on tarkkailusta vastaavan lääkärin annettava kirjallinen M2-lausunto, jonka tulee sisältää perusteltu kannanotto, ovatko hoitoon määräämisen edellytykset tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Jos tarkkailun aikana ilmenee, että mielisairaslain määrittelemät edellytykset eivät toteudu, henkilö on heti päästettävä pois sairaalasta hänen niin halutessaan.

Päätöksen tahdosta riippumattomasta hoidosta (M3-lomake) tekee tarkkailulausunnon perusteella sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tai hänen estyneenä ollessaan tehtävään määrätty psykiatrian erikoislääkäri. Ennen päätöstä tahdosta riippumattoman sairaalahoidon jatkamisesta potilaan tai hänen ollessaan alaikäinen myös huoltajien mielipidettä on kuultava. Tarkkailulausuntoa ei voi antaa tarkkailulähetteen kirjoittanut lääkäri, eikä hoitoon määräämisestä voi päättää tarkkailulausunnon kirjoittanut lääkäri. Päätös tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisestä perustuu lain mukaan näin ollen aina kolmen eri lääkärin näkemykseen hoitoon määräämisen tarpeellisuudesta.

Tahdosta riippumaton hoito

Henkilön omasta tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa voidaan jatkaa kerrallaan enintään kolme kuukautta. Jos hoitava lääkäri katsoo sairaalahoidon jatkamisen olevan tämänkin jälkeen välttämätöntä eikä potilas sitä halua, potilaasta on tehtävä uusi tarkkailulausunto sekä alistaa tämän lausunnon tehtävä päätös hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Tämän perusteella voidaan tahdosta riippumatonta hoitoa jatkaa kerrallaan enintään kuusi kuukautta.

Tarkkailuun otetun tai hoitoon määrätyn itsemääräämisoikeutta saa rajoittaa ja hänen kohdistaa pakkoa vain siinä määrin kuin sairauden hoito tai hänen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaatii.

Jos omasta tahdostaan hoitoon otettu haluaa poistua sairaalasta ja hänen hoidostaan vastaava lääkäri katsoo olevan edellytykset potilaan määräämiseen tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon, potilas voidaan ottaa vastoin tahtoaan tarkkailuun.

Tahdosta riippumatonta hoitoa koskevasta päätöksestä voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen 14 vuorokauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Suomessa voimassa olevan mielenterveyslain mukaan avohoidossa olevan henkilöllä on oikeus kieltäytyä lääkärin määräämistä hoidoista. Tahdosta riippumaton hoito tarkoittaa lain mukaan, että henkilö toimitetaan ja määrätään sairaalahoitoon.

Milloin lääkäriin

Jos on syytä epäillä, että henkilö on mielisairautensa vuoksi kyvytön huolehtimaan itsestään tai on vaarallinen itselleen tai toisten turvallisuudelle, voi jokainen ilmoittaa tästä alueen terveyskeskukseen. Terveyskeskuksen vastaavan lääkärin tai tämän tehtävään määräämän lääkärin velvollisuutena on perehtyä tilanteeseen, tarvittaessa laatia henkilöstä M1-tarkkailulähete ja toimittaa hänet terveyskeskuksen kustannuksella sairaalaan.

Terveyskeskuksen lääkärien tulee lain mukaan lähettää henkilö sairaalaan tarkkailuun jo silloin, jos on riittävää syytä epäillä hoitoon määräämisen edellytysten täyttyvän. Tarkkailuun lähettämiseen ei siis vaadita, että jo terveyskeskuksen tasolla tulisi olla ehdottoman varma henkilön sairauden luonteesta ja tahdosta riippumattoman hoidon aiheiden täyttymisestä. Tällä tulkinnalla halutaan varmistaa sairaudesta mahdollisesti kärsivän potilaan oikeus hoitoon ja hänen lähiympäristössään olevien ihmisten turvallisuus.