Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Borrelioosi
 
 

Tippuri

Lääkärikirja Duodecim
7.4.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Tippuri eli gonorrea on gonokokin eli Neisseria gonorrhoeae -bakteerin aiheuttama sukupuolitauti, joka tarttuu suojaamattomassa seksissä. Suomessa tartuntoja todetaan vuosittain vajaa 300; puolet niistä on tuotu ulkomailta, eniten Kaukoidästä. Itämisaika on miehillä 1–5 vuorokautta, naisilla 2–3 viikkoa

Oireet

Tauti on alkuvaiheessa usein oireeton tai vähäoireinen. Naisilla tippuri voi aiheuttaa ainoastaan vähäistä alavatsakipua, epämääräistä valkovuotoa ja kirvelyä virtsatessa. Jos infektio lähtee nousemaan kohdunkaulan kanavan kautta kohtuun ja munajohtimiin, kehittyy sisäsynnytintulehdus. Se voi aiheuttaa alavatsakipua, jota tärinä pahentaa, lisääntynyttä valkovuotoa tai veristä tihkuvuotoa, kuumetta sekä kohdun ja sivuelinten aristusta sisätutkimuksissa. Sisäsynnytintulehduksesta voi seurata lapsettomuutta, kohdunulkoisia raskauksia ja pitkittynyttä alavatsakipua. Miehillä tippuri aiheuttaa tavallisesti tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kirvelyä virtsatessa. Virtsaputkesta valuu vaaleanharmaata märkää, joka muuttuu muutaman päivän kuluessa kellertäväksi. Hoitamaton tippuri voi levitä ylöspäin virtsaputkessa, aiheuttaa kuroumia virtsaputkeen ja lisäkivestulehduksen. Myös erektiot voivat muuttua kivuliaiksi.

Suutartunnoissa voi olla polttavaa kirvelyä suussa, kurkkukipua ja suutulehdusta, peräsuolitartunnassa limaista vuotoa. Bakteeri voi levitä sormien välityksellä myös silmiin aiheuttaen sidekalvopunoitusta ja märkimistä. Hoitamattomassa tippurissa on mahdollista, että bakteeri pääsee verenkiertoon ja aiheuttaa niveltulehduksen tai verenmyrkytyksen.

Taudin toteaminen

Oireettoman ja vähäoireisen potilaan tippuri tunnistetaan nukleiinihappotestillä, joka tehdään virtsanäytteestä ja mahdolliselta tartunta-alueelta (esimerkiksi kohdunkaulan kanavasta, peräsuolesta tai nielusta) otetusta näytteestä. Sama testi tunnistaa myös klamydiatartunnan. Näytteet voidaan ottaa aikaisintaan viiden vuorokauden kuluttua tartunnasta. Gonokokin viljelynäyte otetaan, jos nukleiinihappotesti on positiivinen, tai jos tippuriepäily on vahva (märkävuotoa). Viljelyä tarvitaan bakteerin antibioottiherkkyyden määrittämiseksi. Märkänäyte voidaan tutkia myös mikroskoopilla.

Itsehoito

Tippuria kuten muitakaan sukupuolitauteja ei voi eikä saa yrittää hoitaa omin päin.

Milloin hoitoon?

Tutkimuksiin on hakeuduttava, jos epäilee tartuntaa tai jos on ollut suojaamattomassa seksikontaktissa ulkomailla, prostituoidun kanssa tai miesten välisessä seksissä. Näytteitä otetaan esimerkiksi terveyskeskuksissa, yliopistosairaalan sukupuolitautipoliklinikoilla ja opiskelijaterveydenhoidossa. Seksikontakteista on pidättäydyttävä, kunnes varmuus asiasta on saatu.

Tippuri hoidetaan antibiooteilla. Tippurikannat ovat vuosien saatossa menettäneet herkkyyden useille antibiooteille. Herkkyysmääritystä varten on otettava viljelynäyte ennen hoitoa. Hoidon onnistuminen on varmistettava nukleiinihappotestillä 3–4 viikon kuluttua hoidosta. Vakituisen kumppanin tutkiminen, partnerien jäljitys ja tartuntatauti-ilmoituksen teko kuuluvat tippurin hoitoon.

Ehkäisy

Tippuriin ei ole rokotetta. Sen voi ehkäistä vain kondomilla.

Lisää tietoa tippurista ja sen ehkäisystä

Muita sukupuolitauteihin liittyviä Lääkärikirja Duodecimin artikkeleita

Käytettyjä lähteitä

Hiltunen-Back E. Tippuri. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim

Valtakunnallinen Käypä hoito-suositus "Sukupuolitaudit"

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi