Napatyrä

Sikiöaikana napanuoran verisuonet kulkevat vatsan seinämässä olevan lihasaukon läpi. Tämä aukko ei aina sulkeudu syntymän jälkeen, minkä seurauksena voi syntyä napatyrä. Navan pohjan aukon kautta pieni suolenmutka voi pullistua ajoittain ihon alle ja tällöin havaitaan kohouma navassa. Näin tapahtuu erityisesti lapsen itkiessä tai muuten pinnistellessä, jolloin paine vatsaontelossa hetkeksi lisääntyy.

Napatyrä on helposti pois painettavissa, mutta pullistuu herkästi takaisin. Napatyrä kuroutuu äärimmäisen harvoin ja on siksi vaaraton. Pienet napatyrät korjaantuvat useimmiten itsestään, ja niiden häviämistä odotellaan yleensä 4 vuoden ikään asti. Napatyrä voidaan todeta noin 10 %:lla vastasyntyneistä, mutta yhdeksällä kymmenestä se häviää iän myötä. Erityisesti isommat, halkaisijaltaan usean senttimetrin suuruiset tyrät, voidaan korjata leikkauksella jo varhaisessa vaiheessa.

Niin sanottu paraumbilikaalinen tyrä tarkoittaa navan yläreunassa olevaa vatsanpeitteen aukkoa ja pullistumaa, joka sisältää rasvaa. Tämä pullistuma ei yleensä aiheuta oireita ja on lähinnä kosmeettinen haitta. Se ei häviä itsestään, vaan voidaan tarvittaessa korjata leikkauksella.

Kuva

Lasten erilaisten tyrien sijainti vatsan alueella.

Piirros: Helena Schmidt

Epigastrinen eli sydänalan tyrä

Navan ja rintalastan alakärjen välissä, vatsan keskilinjassa, voidaan toisinaan todeta pieni pullistuma, joka johtuu vatsalihasten välissä olevan jännesauman reiästä. Siihen ei tunkeudu suolta vaan rasvaa vatsaontelosta, ja löydös onkin vaaraton. Oireena voi joskus olla kipu. Reikä voidaan sulkea tarvittaessa leikkauksella.

Toisinaan vauvalla voidaan todeta iso ja laakea, tyrää muistuttava pullistuma vatsan keskiviivassa varsinkin vatsalihasten jännittyessä. Tämä havaitaan yleensä, kun vauva nostaa selinmakuulla päätään. Kyse on vatsalihasten välisen jännekalvon velttoudesta. Se ei vaadi hoitoa, vaan tilanne korjaantuu itsestään lapsen kasvaessa.

Nivustyrä

Sikiöllä on vatsaontelosta nivusalueelle ulottuvat kanavat, jotka normaalisti sulkeutuvat kehityksen myötä. Osalla lapsista sulkeutumista ei tapahdu, jolloin vatsaontelosta voi työntyä suolen mutka tähän kanavaan. Tätä kutsutaan nivustyräksi. Tytöillä nivustyrä näkyy pullistumana häpyluun vieressä, ja pojilla pullistuma voi ulottua jopa kivespussiin asti.

Samalla mekanismilla pojilla voi syntyä niin sanottu vesikives (hydrocele).Tällöin avoimeen nivuskanavaan työntyy vatsaontelosta nestettä. Suomenkielinen nimitys on hiukan harhaanjohtava, koska itse kives on normaali, mutta sen ympärille syntyy nestevaippa. Vesikives paranee usein itsestään. Mikäli näin ei 4 vuoden ikään mennessä käy, hoidetaan vesikives leikkauksella.

Nivustyriä on pojilla useammin kuin tytöillä ja enemmän oikealla puolella kuin vasemmalla. Tyrä on useimmin havaittavissa lapsen ponnistellessa, itkiessä, nauraessa tai venytellessä. Makuuasennossa tyrää ei aina saada esille.

Nivustyrät ovat useimmiten oireettomia. Suoli voi kuitenkin kuroutua (puristua) tyräaukkoon, minkä seurauksena esiintyy jatkuvaa voimakasta kipua. Tyrän kuroutumaa todetaan noin 10 %:lla niistä lapsista, joilla tyrä on havaittavissa. Tästä syystä nivustyrä korjataan yleensä varhain.

Jos tyrä kuroutuu eikä ole painettavissa takaisin lapsen ollessa pitkällään, hänet on syytä viedä lääkäriin. Yleensä lapsen kuroutunut tyrä saadaan painetuksi takaisin vastaanotolla antamalla sekä kipulääkitystä että rauhoittavaa lääkitystä ennen tyrän pois painamista.

Nivustyrä ei parane itsestään ja se korjataan pienellä leikkauksella.

Kirjallisuutta

  1. Hurme T, Reunanen M. Lasten nivus- ja napatyrät sekä vesikivekset. Duodecim 2008;124(2):153-8
  2. Venhola M. Lasten tyrät. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 10.12.2020.