Unettomuuden syitä

Yksittäisinä öinä ilmenevä tilapäinen unettomuus on hyvin tavallista. Se voi johtua ohimenevästä stressistä tai tilapäisistä ristiriidoista, uni-valverytmin häiriöstä (ks. «Unihäiriö»1), aikaerorasituksesta. Lyhytaikainen ja alle kuukauden kestävän unettomuusjakson syynä on usein rasittava elämäntilanne, suru tai sairaustila.

Pitkäaikaisemman tai jatkuvan unettomuuden taustalla on jatkuvasti stressaava elämäntilanne, masennustila (ks. «Masennus»2) tai jokin muu psykiatrinen sairaus, alkoholin käyttö, dementia (ks. «Dementia»3) tai unilääkkeiden säännöllisen käytön seurauksena syntynyt lääkeriippuvuus. Joskus jatkuvan unettomuuden taustalla on jokin ruumiillinen sairaus, sydämen vajaatoiminta (ks. «Sydämen vajaatoiminta»4), kilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi, "myrkkystruuma")»5), lisäkilpirauhasen sairauden ja veren kalsiumin vajauksesta johtuvat lihasnykäykset (ks. «Kalsium - liikaa (hyperkalsemia) ja liian vähän (hypokalsemia)»6), hengitysteiden sairaudet, uniapnea (ks. «Unenaikaiset hengityskatkot (uniapnea)»7), pitkäaikaiset kipu- tai särkytilat tai levottomien jalkojen oireyhtymä tai se on jonkin käytetyn lääkkeen sivuvaikutus. Säännöllinen alkoholin käyttö lisää vilkeunta (REM-unta), minkä seurauksena uni muuttuu katkonaiseksi osin ahdistavien unien vuoksi.

Noin joka kuudennen jatkuvan unettomuuden taustalla on nk. primaarinen unettomuus, joka on rakenteellinen ominaisuus ja ilmenee jo lapsuuden aikaisena unettomuutena. Sen taustalla ei ole mitään psykiatrisia häiriöitä tai somaattisia sairauksia, mutta kiusallisena ominaisuutena lisää alttiutta käyttää ylimäärin unilääkkeitä tai päihteitä. Erilaiset itsehoidolliset keinot ovat tärkeä osa primaarisen unettomuuden hoitoa.

Itsehoito

Unettomuuden hoidossa kannattaa aina noudattaa hyvää unihygieniaa, mikä tarkoittaa erilaisia toimenpiteitä hyvän unen edistämiseksi. Unettomuudesta kärsivän kannattaa välttää alkoholin käyttöä pari tuntia ennen, kahvin tai kofeiinipitoisten juomien juontia tai tupakointia 4–5 tuntia ennen nukkumaan menoa. Hiilihydraattipitoinen ateria ennen nukkumaan menoa voi helpottaa nukahtamista. Makuuhuone ei saisi olla liian kuuma, valoisa tai meluisa. Unen kannalta paras on viileähkö huone, lämpötila 17–21 astetta.

Unettomuudesta kärsivän ei kannata mennä vuoteeseen, ennen kuin hän on väsynyt tai unelias. Jos uni ei sänkyyn mentyä tule vajaassa puolessa tunnissa, hänen kannattaa usein nousta joksikin aikaa lukemaan ja palata vuoteeseen vasta tuntiessaan itsensä väsyneeksi tai uneliaaksi. Fyysisesti ja psyykkisesti nautinnollinen seksi voi helpottaa nukahtamista.

Jokailtainen rentouttava rituaali ennen vuoteeseen menoa, kuten lämmin suihku tai kylpy, voivat auttaa rentoutumisessa. Television katsomista tai kirjan lukemista kannattaa välttää sängyssä, ellei tämä toiminta ole tapa rentoutua. Sopivan hiljaa soiva ja rauhoittava musiikki on hyvä keino laukaista lihasjännitykset tai katkaista kehäajatukset. Unen saannin kannalta voi tällöin olla tärkeätä, että musiikki saa jäädä soimaan tai katkeaa ohjelmoidusti itsestään.

Jos puoliso tai asuinkumppanin kuorsaaminen tai kääntely häiritsee unta tai yöllistä nukahtamista, kannattaa kokeilla nukkumista erillisissä vuoteissa tai eri huoneissa. Korvatulpat tai silmälaput saattavat auttaa, jos äänet tai valot häiritsevät nukahtamista tai unta. Epämukava patja voi olla tärkeä syy unettomuuteen. Reseptivapaiden kipulääkkeiden käytöstä voi olla hyötyä, jos nivel- tai muut kivut häiritsevät unta.

Erityisen tärkeää unettomuudesta kärsivälle on nouseminen aamulla sängystä aina säännölliseen aikaan riippumatta siitä, kuinka pitkään on yöllä nukkunut. Vähäunisen yön jälkeen nukkuminen aamulla myöhempään siirtää seuraavan illan nukahtamisaikaa myöhäisemmäksi vaikeuttaen noidankehämäisesti jokailtaista nukahtamista. Unettomuudesta kärsivän kannattaa välttää päiväunia, koska ne vähentävät yöunen määrää.

Unettomuuden itsehoidon kannalta on tärkeää, että ei pelkää unettomuutta. Mitä enemmän pelkää unettomuutta, sen vaikeampaa on saada unta tai nukahtaa uudelleen yöllisen heräämisen jälkeen. Jos yrittää pakottaa itsensä saamaan unta, sitä vaikeampaa unen saanti on. Ajoittain unettomuudesta kärsivän kannattaa koettaa hyväksyä alttiutensa unettomuuteen, lyhyen ja katkonaisen unenkin jälkeen kykenee seuraavana päivänä hyvin toimimaan.

Jokaöinen unettomuus on erittäin kuluttavaa. Tällöin hyväunisten kanssaihmisten neuvot unettomuuden hyväksymisestä ja heidän erilaiset ohjeensa ovat vain omiaan lisäämään unettomuudesta kärsivän huonommuuden tunteita ja unettomuutta.

Koska lääkäriin

Vähänkin itsepäisemmän tai kiusallisemman unettomuuden ilmetessä kannattaa kääntyä lääkärin tai psykoterapeutin puoleen silloin jos erilaiset itsehoidolliset keinot eivät korjaa unettomuutta.

Jatkuva ja säännöllinen unettomuus on usein merkki ajankohtaiseen elämään liittyvästä stressistä, työuupumuksesta tai ristiriidoista. Lepo, loma, lyhyt sairasloma tai elämäntilanteeseen sopiva psyko- tai perheterapia voivat tällöin hyviä keinoja myös unettomuuden kannalta.

Tilapäisen ja lyhytaikaisen unettomuuden hoidossa käytetään erilaisia nukahduslääkkeitä tai väsyttäviä masennuslääkkeitä. Nukahduslääkkeiden käyttö tulisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan rajoittaa tilapäiseen tai lyhytaikaiseen käyttöön. Osa jatkuvasta ja kiusallisesta unettomuudesta kärsivistä joutuu kuitenkin käyttämään nukahduslääkkeitä pidempään ja säännöllisesti. Pidempiaikaisen unettomuuden hoidossa väsyttävät masennuslääkkeet ovat usein tavanomaisia unilääkkeitä parempi vaihtoehto, koska säännöllinen nukahduslääkkeiden käyttö johtaa usein joskus unettomuutta ylläpitävään tai vaikeuttavaan lääkeriippuvuuteen (ks. «Lääkeriippuvuus ja lääkkeiden väärinkäyttö»8), jonka oireena on lääkkeiden lopetus- tai vierotusoireena ilmenevä 1–4 viikkoa kestävä nukahdusvaikeus tai yöllinen heräily.

Unettomuus voi myös olla oire vakavasta masennustilasta (ks. «Vakava masennustila»9), jonka hoito edellyttää usein sekä asianmukaista lääkehoitoa että sopivaa psykoterapiaa. Masennustilaan liittyvä unettomuus ei korjaannu pelkillä nukahtamislääkkeillä, päinvastoin ne saattavat joskus vaikeuttaa tai pitkittää unettomuuden taustalla olevaa depressiota. Unettomuus on tavallinen oire myös monissa muissa psykiatrisissa sairauksissa, kuten esimerkiksi skitsofreniassa (ks. «Skitsofreenistyyppinen häiriö»10), hypomaniassa ja maniassa, ahdistuneisuushäiriöissä (ks. «Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö»11), traumaperäisissä häiriöissä (ks. «Traumaperäinen stressihäiriö»12) tai päihderiippuvuuksissa (ks. «Päihde- ja huumeriippuvuus»13).