Normaali uni

Lapset ovat hyvin yksilöllisiä unitarpeen suhteen, ja ”normaalista” nukkumisesta on vuosien varrella esitetty erilaisia lukuja. Erittäin laajassa ns. meta-analyysissa eli tutkimustulosten yhteenvedossa, jossa oli mukana 34 tutkimusta 18 eri maasta, päädyttiin lukuihin, jotka on esitetty taulukossa Lasten kokonaisunitarve eri ikäryhmissä (lähde: Galland ym.

Taulukko 1. Lasten kokonaisunitarve eri ikäryhmissä (lähde: Galland ym. 2012)
Ikä Unitarve keskimäärin t/vrk Vaihteluväli (tuntia)
0–2 kk 14,6 9–20
3 kk 13,6 9–18
6–12 kk 12,7 9–17
1–2 v 12,6 10–15
2–5 v 11,9 10–14
6–12 v 9,2 9–11

Vastasyntyneillä uni jakautuu tasaisesti ympäri vuorokauden niin, että pisin yhtäjaksoinen uni kestää 2–4 tuntia ja joillain vain 1–2 tuntia. Vähitellen nukkuminen alkaa painottua yöaikaan. Tämä hidas muutos käynnistyy tavallisesti 10–12 viikon iässä.

Perheen kannalta lapsen yöaikainen nukkuminen on luonnollisestä tärkeää. Edellä mainitussa meta-analyysissa päädyttiin siihen, että pisin nukkumisperiodi 0–5 kk:n ikäisillä oli keskimäärin 5,7 tuntia (vaihteluväli 1,8–9,6 tuntia) ja 6–24 kk:n ikäisillä 8,3 tuntia (vaihteluväli 3,0–13,7 tuntia). Muutama vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa vanhempia pyydettiin pitämään kirjaa lapsen yöajan nukkumisesta käyttäen kahta kriteeriä: yhtäjaksoinen uni klo 24–05 ja yhtäjaksoinen uni klo 22–06. Kolmen kuukauden iässä 55 % täytti ensimmäisen vaatimuksen ja 35 % toisen. Kuuden kuukauden iässä tilanne oli jo parempi niin, että 70 % nukkui yhtäjaksoisesti klo 24–05 välisen ajan ja 50 % nukkui klo 22–06 välisen ajan. Vuoden iässä liki 80 % täytti ensimmäisen kriteerin ja vajaa 70 % jälkimmäisen.

Päiväunien tarve vähenee niin, että 2-vuotiaana päiväunta tarvitaan keskimäärin pari tuntia, 3-vuotiaana tunnin verran ja 3–5-vuotias pärjää usein ilman päiväunia. Päiväunien lukumäärässä tapahtui edellä mainitun meta-analyysin perusteella seuraavat muutokset: 0–5 kuukauden ikäisillä keskimäärin 3,1 tuntia päiväunta (vaihteluväli 1–5), 6–11 kuukauden ikäisillä 2,2 tuntia päiväunta (vaihteluväli 2–3,5) ja 1–2 vuotiailla 1,2 tuntia päiväunta (vaihteluväli 0,5–2).

Unihäiriön tyypit

Pienten lasten yleisimmät unihäiriöt ovat nukahtamisvaikeudet, yöheräily (liian lyhyt yhtenäinen uni) ja liian varhainen herääminen. Näistä toistuva yöheräily on perheen kannalta rasittavin ja sitä esiintyy 10–15 %:lla pienistä lapsista.

Noin puolen vuoden ikään tultaessa alkaa esiintyä vauvaiän yleisin uniongelma: uniassosiaatiohäiriö. Tällä tarkoitetaan lapsen kyvyttömyyttä nukahtaa itsekseen ilman, että aikuinen auttaa hänet uneen tavalla tai toisella. Siitä muodostuu ongelma, jos lapsi öisin havahtuessaan aina herättää myös vanhempansa ja vaatii totuttua menettelyä. Iän myötä lapsen heräilyongelma muuttuu usein nukahtamisvaikeudeksi. Leikki-ikäinen osaa ennakoida vanhemman lähtevän luotaan nukahtamisen jälkeen ja voi siksi pyrkiä pitkittämään uneen vaipumista. Samalla yöheräilykin usein jatkuu. Toisinaan vauvan yöheräily johtuu siitä, että häntä ei saada vieroitettua yöimetyksestä puolen vuoden iän jälkeen.

Lapsilla saattaa olla myös tilapäisiä ja itsestään poistuvia ongelmia, kuten vartalon heijaaminen ja pään hakkaaminen, hampaiden narskuttelu, unessa puhuminen tai unissakävely. Kaksi viime mainittua ovat yleisimpiä kouluikäisillä lapsilla. Unissapuhujan sanoista ei useimmiten saa selvää eikä puhe ole ”järkevää”. Unissakävelijän osalta on luonnollisesti tärkeätä estää lasta vahingoittamasta itseään. Unissakävelyn on osoitettu vähenevän tehokkaasti, jos lapsi jonkin aikaa (muutamia viikkoja) herätetään ennen yöllistä vaeltamista, joka usein tapahtuu samaan aikaan yöstä. Joka tapauksessa unissakävely häviää murrosikään mennessä.

Unihäiriöihin luetaan myös ns. levottomat jalat, jolloin lapsella on epämiellyttäviä tuntemuksia alaraajoissa, ja tämän helpottamiseksi hän liikuttelee jalkojaan. Usein lapsi ei osaa itse kuvata tuntemuksiaan. Toisinaan myös vanhemmilla on esiintynyt vastaavaa vaivaa.

Painajaisunet liittyvät unien näkemiseen ja niitä esiintyy kaiken ikäisillä lapsilla. Painajaisunta näkevä lapsi kannattaa herättää, ja häntä on syytä rauhoitella. Lapsi muistaa yleensä unensa ja loppuyö menee ilman ongelmia.

Painajaisunen lisäksi lapsilla voi esiintyä yöllisiä kauhukohtauksia. Tyypillinen kohtaus alkaa 1–2 tuntia nukahtamisen jälkeen, jolloin lapsi voi nousta istumaan vuoteessaan kauhun ilme kasvoillaan ja hän voi hikoilla, äännellä tai huutaa. Kohtaus kestää yleensä muutaman minuutin, ja kohtauksen aikana lasta ei kannata herättää. Tyypillistä on, että lapsi ei muista kohtauksesta mitään. Huutokohtauksia esiintyy 2 %:lla 1–8 vuotiaista, useammin pojilla kuin tytöillä. Myös kauhukohtaukset ovat vaarattomia ja häviävät itsestään. Joskus kauhukohtausten hoitoon voidaan tilapäisesti käyttää rauhoittavia lääkkeitä.

Murrosikäisen normaaliin kehitykseen kuuluu yöunien siirtyminen myöhäisemmäksi, johon on syynä ”unihormonin”, melatoniinin, erittymisen muuttuminen. Lisäksi sosiaalinen kanssakäyminen lisää iltavalvomista. Niinpä murrosikäisten riittävään yöuneen tulee kiinnittää huomiota. Kofeiinipitoisten energiajuomien käyttöä tulee rajoittaa illalla, samoin kuin tietokoneen käyttöä, mikäli se viivästyttää yöpuulle menoa.

Erityisesti ylipainoisilla nuorilla voi esiintyä yön aikana kuorsaamista ja hengityskatkoksia (obstruktiivinen uniapnea), mikä heikentää unen laatua ja aiheuttaa päiväväsymystä.

Nuorilla voi esiintyä myös varsinaista unettomuusongelmaa, jonka ratkaisemisessa tarvitaan vanhempien ja lääkärinkin apua.

Itsehoito

Unihäiriöiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on vanhempien terve harkintakyky erittäin tärkeää. Yleisiä periaatteita on useita, mutta ne tulee aina suhteuttaa perheen tilanteeseen. Tietoa löytyy internetistä sekä suomenkielisenä että englannin kielellä (esim. BASIS, Baby Sleep Info Source ).

  • Lapsi olisi hyvä laittaa sänkyynsä hereillä olevana. Hänen tulisi oppia nukuttamaan itsensä uneen. Lapsen nukuttaminen vanhempien viereen vaikeuttaa myöhemmin omaan vuoteeseen siirtymistä.
  • Nukkumaanmenoaikojen ja aamuheräämisten tulisi olla verrattain säännöllisiä.
  • Lapsi tarvitsee nukkumaanmenorituaalit, joiden olisi hyvä olla mahdollisimman miellyttäviä ja samanlaisia illasta toiseen. Ns. tassumenetelmään kuuluu, että lapsi iltarutiinien jälkeen pannaan sänkyyn ja rauhoitetaan vanhemman käden eli ”tassun” alle sänkyyn. Vanhempi kuitenkin poistuu ennen kuin lapsi nukahtaa. Kun lapsen itku saavuttaa vaativan asteen, menee vanhempi taas rauhoittamaan hänet ”tassun” alle ja tarvittaessa nostaa lapsen syliin ja rauhoittelee hiljaiseksi. Kuitenkin ennen nukahtamista lapsi pannaan takaisin vuoteeseen.
  • Mikäli lapsella on uni-valverytmin häiriötä, se voidaan pyrkiä korjaamaan pehmeästi ja asteittain esim. 10 minuutin korjauksina päivittäin, kunnes on saavutettu tavoiteunirytmi.
  • Lapsen on hyvä tietää, että yöt ovat nukkumista varten ja että yösyömiset tapahtuvat ilman pidempää seurustelua. Lasta on hyvä jo päiväsaikaan totuttaa pidempiin syöttöväleihin.
  • Jos lapsi inahtaa tai nyyhkii kesken unen, häntä ei ole syytä ottaa heti syliin. Jos nyyhkiminen jatkuu, jo sängyn vieressä seisominen tai käden laskeminen rauhallisesti lapsen olkapäälle saattaa usein riittää ja lapsi jatkaa uniaan taas rauhallisesti.

Milloin hoitoon

Neuvolaan tai lääkäriin on syytä ottaa yhteys, jos aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa heräillä tiheästi ja on kivuliaan oloinen tai jos lapsi kuorsaa jatkuvasti ja on päivisin väsynyt. Myös silloin, kun lapsen heräily käy vanhempien voimille, asia on hyvä ottaa esille neuvolassa. Mikäli tilanne on perheen kannalta vaikea, unta voidaan rytmittää sairaalaolosuhteissa (unikoulussa). Unikouluja on erilaisia, ja ne suunnitellaan lapsen ja perheen tarpeen mukaan.

Kirjallisuutta

  1. Saarenpää-Heikkilä O, Paavonen JE. Imeväisen uniongelmat. Duodecim 2008;124(10):1161-7
  2. Rintahaka P. Lasten ja nuorten unihäiriöt. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 9.10.2019.
  3. Henderson JM, France KG, Owens JL ym. Sleeping through the night: the consolidation of self-regulated sleep across the first year of life. Pediatrics 2010;126(5):e1081-7. PMID: 20974775
  4. Galland BC, Taylor BJ, Elder DE ym. Normal sleep patterns in infants and children: a systematic review of observational studies. Sleep Med Rev 2012;16(3):213-22. PMID: 21784676