Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Valkojäkälä

Lääkärikirja Duodecim
5.9.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Valkojäkälä (latinaksi Lichen sclerosus et atrophicus, LSA) on ihon ja limakalvonsidekudoksen sairaus, jossa kollageeni- ja kimmosäikeet rappeutuvat ja verisuonisto kärsii, ihon kimmoisuus vähenee ja iho arpeutuu. Tautia on enemmän naisilla kuin miehillä. Yleisin sairastumisaika on 50–60-vuotta, mutta valkojäkälää tavataan myös lapsilla. Sen syytä ei tunneta. Sitä pidetään yleisesti autoimmuunitautina. Tauti ei tartu.

Oireet

Valkojäkälää esiintyy erityisesti peräaukon seudussa ja ulkosynnyttimissä, naisilla häpyhuulissa, miehillä esinahassa ja terskassa (ks. kuva «Peniksen valkojäkälä»1). Sukuelinten ja perävaon valkojäkälä kutiaa ja kirvelee, usein voimakkaastikin. Ihottuman raapiminen ja hankaus voi pahentaa oireita entisestään. Iho on väriltään muuta ihoa vaaleampi, kiinteän tuntuinen; siinä voi olla verenpurkaumia ja pieniä haavoja. Pidemmälle edenneessä taudissa voidaan nähdä esinahan ahtautumista, esinahan ja terskan välisiä kiinnikkeitä, virtsaputken suuaukon ahtautumista, häpyhuulten kiinnikkeitä ja surkastumista, emättimen aukon pienentymistä, sekä niiden seurauksena yhdyntä- ja erektiokipua sekä virtsaamisongelmia.

Muulla iholla valkojäkälä alkaa yleensä noin 5 mm:n kokoisina vaaleina läiskinä, joita voi olla yksittäin tai ryhminä. Niiden koko voi kasvaa kuukausien kuluessa jopa 10–15 cm:iin. Samalla läiskät muuttuvat helmenvalkeiksi ja sormin tunnustellen kiinteiksi, lähes koviksi. Läiskiä on naisilla etenkin niskassa, rintojen alla ja välissä (kuva «Valkojäkälä rinnassa»2), kainaloissa ja yläraajojen koukistajapuolilla.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään yleensä oireiden ja taudinkuvan perusteella. Koepalaa tarvitaan, jos epäillään ihosyöpää tai jos tauti muistuttaa muuta ihosairautta, kuten paikallista sklerodermaa tai punajäkälää.

Itsehoito

Viileä keittosuolahaude (fysiologista keittosuolaa voi ostaa apteekista) helpottaa häpyhuulten kirvelyä ja kutinaa. Saippuan sijaan voi pesussa siirtyä käyttämään perusvoidetta. Ihoöljy ja kosteusvoiteet pehmittävät arpeutunutta ihoa. Liukuvoiteet vähentävät yhdyntäkipua.

Erityisesti genitaalialueen ja perävaon valkojäkälään voi vuosien kuluessa tulla ihosyöpä, mutta riski on pieni (< 5 %). Tupakoimattomuus ja hyvä hygienia vähentää syöpävaaraa jonkin verran. Synnytinelinten tai perävaon valkojäkälää sairastavan on syytä käydä lääkärissä 1–2 vuoden välein niin kauan kuin oireita on. Muuten potilas ei voi juuri vaikuttaa taudin kulkuun.

Milloin hoitoon?

Valkojäkälä kuuluu lääkärin diagnosoitaviin tauteihin. Tavallisimmat hoidot ovat erittäin vahva tai vahva kortisonivoide (ks. «Kortisonivoiteet»1), joita käytetään alenevalla annostuksella kolmisen kuukautta, myöhemmin tarvittaessa kuuriluonteisesti. Ylläpitohoitona käytetään joskus paikallistulehdussalpaajavoidetta (takrolimuusia tai pimekrolimuusia) (ks. «Takrolimuusivoiteet»2). Vartaloihottumassa voi UV-valohoidosta olla hyötyä (ks. «UV-valohoito»3). Hoidon tavoite on kutinan ja kirvelyn rauhoittuminen ja taudin etenemisen hidastaminen. Jo syntynyttä ihon arpeutumista ei voi enää parantaa. Hoidolla iho tulee kuitenkin yleensä pehmeämmäksi ja joustavammaksi. Kiinnikkeiden sekä virtsaputken ja esinahan ahtautumisen aiheuttamaa haittaa voidaan helpottaa kirurgisesti.

Ehkäisy

Ei tunneta keinoja, joilla valkojäkälän ilmaantumista tai pahentumista voitaisiin ehkäistä.

Käytettyjä lähteitä

  • Neill SM, et al. British Association of Dermatologists' guidelines for the management of lichen sclerosus 2010. Br J Dermatol 2010; 163: 672–82.
  • Chi CC, et al. Systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials on topical interventions for genital lichen sclerosus. J Am Acad Dermatol 2012; 67: 305–12.
  • Chi CC, et al. Topical interventions for genital lichen sclerosus. Cochrane Database Syst Rev 2011 Dec 7;(12):CD008240. doi: 10.1002/14651858.CD008240.pub2.
  • Weyers W. Hypertropic lichen sclerosus with dyskeratosis and parakeratosis – a common presentation of vulvar lichen sclerosus not associated with a significant risk of malignancy. Am J Dermatopathol 2013: 35(7): 713–21.
  • Hiltunen-Back E ja Jeskanen L. Ulkosynnyttimien yleisimmät ihosairaudet. Duodecim 2012: 128(7); 1763–9.
  • Kolehmainen M, ym. Esinahan kirurgia. Duodecim 2010; 126: 75–83.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi