Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Sienimyrkytykset
 
 

Aivokalvontulehdus (meningiitti)

Lääkärikirja Duodecim
5.3.2012
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Aivokalvontulehduksista valtaosan aiheuttavat joko bakteerit tai virukset. Sienet ja amebat ovat harvinaisia aiheuttajia. Bakteerien ja virusten aiheuttamat tulehdukset eroavat ratkaisevasti toisistaan. Bakteerin aiheuttamat ovat henkeä uhkaavia ja vaativat kiireellisen antibioottihoidon. Viruksen aiheuttamat ovat lieviä ja itsestään paranevia eikä niihin ole lääkehoitoa.

Yleisimmät aiheuttajabakteerit ovat pneumokokki (Suomessa 40 tapausta vuodessa) ja meningokokki (25 tapausta). Harvinaisempia aiheuttajabakteereita ovat stafylokokit, listeria, borrelia ja tuberkuloosi.

Viruksista aivokalvontulehdusta aiheuttavat useimmin enterovirukset (70 tapausta) ja Herpes simplex -virus (50 tapausta). Lisäksi lievä virusaivokalvontulehdus on mukana melko usein monessa tavallisessa virusinfektiossa kuten vesirokossa, sikotaudissa ja influenssassa. Noissa infektioissa aivokalvontulehdus ilmenee yleensä vain tavallista pidempänä päänsärkynä. Aivokalvontulehdus jääkin yleensä tuolloin kokonaan huomiotta.

Samat virukset jotka aiheuttavat aivokalvontulehdusta, aiheuttavat myös aivokudoksen tulehdusta (ks. «Aivotulehdus ("aivokuume")»1). Herpes-virus on yleisin aiheuttaja. Aivotulehdus on vakava infektio. Jos sen aiheuttaa herpes-virus, vesirokkovirus tai influenssavirus sitä hoidetaan viruslääkkeellä.

Oireet

Korkea kuume, päänsärky ja tajunnan häiriöt ovat tyypillisiä bakteerin aiheuttaman aivokalvontulehduksen oireita. Jokaisella sairastuneella on ainakin jokin näistä oireista. Virusaivokalvontulehduksissa oireet ovat muuten samankaltaiset, mutta tajunnan alentumista tai muita hermosto-oireita niihin ei liity.

Bakteeritaudeissa yleiskunto romahtaa yleensä päivän, parin kuluessa kun taas virustaudissa yleiskunto säilyy koko ajan hyvänä. Kuolleisuus meningokokin ja pneumokokin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen on suuri (10 – 20 %). Lisäksi 5 – 20 %:lle selvinneistä jää jälkivaurioita kuten kuulon tai näön ongelmia tai muita hermosto-oireita.

Virustulehdus paranee itsestään yleensä parin viikon aikana eikä se johda jälkitauteihin. Aivokalvontulehdus eroaa aivotulehduksesta siten että, aivokalvontulehdukseen ei kuulu aivo-oireita tai halvauksia.

Aivokalvontulehduksen toteaminen

Tyypillisten oireiden lisäksi tutkimuksissa havaitaan usein niskan jäykkyys. Tällöin leuan taivuttaminen rintaan kiinni ei onnistu. Aivokalvotulehduksen diagnoosi voidaan tehdä vain tutkimalla selkäydinneste (likvori). Näyte otetaan neulalla alaselän nikamien välistä lannepistolla eli selkäydinpunktiolla. Bakteeritulehdusta epäiltäessä lannepisto on aina tehtävä. Näin selvittää aiheuttajabakteeri sekä se, mille antibiooteille bakteeri on herkkä. Virustulehduksessa diagnoosin tekoon riittää useimmiten tyypillinen oireisto, koska lääkehoitoa ei tarvita. Aivotulehdusta epäiltäessä lannepisto on myös tarpeen.

Lisääntynyt tulehdussolujen määrä selkäydinesteessä varmistaa aivokalvontulehduksen diagnoosin. Veren tulehdusarvoa (CRP-arvoa) voi käyttää erotettaessa bakteeritautia virustaudista. Siitä on hyötyä vain, jos oire on kestänyt vähintään vuorokauden, eikä se silloinkaan varmuudella erota bakteeri- ja virustautia toisistaan (ks. «CRP (P-CRP)»2). Aivojen tietokone- tai magneettikuvaus voi auttaa erottamaan viruksen aiheuttaman aivotulehduksen aivokalvontulehduksesta. Aivotulehdus näkyy usein pesäkkeenä kuvauksissa.

Lannepistosta kiertää pelottavia tarinoita. Tutkimus on kuitenkin aivokalvontulehdusta sairastaville tärkein tutkimus ja harmiton. Sitä ei tehdä, jos epäillään aivopaineen olevan selvästi koholla. Tämä tilanne on noin joka viidennellä bakteeri-infektiota sairastavalla mutta ei juuri koskaan virusaivokalvontulehdusta sairastavilla. Noin joka kymmenennes saa lannepistosta pahentunutta päänsärkyä muutaman tunnin ajaksi, mutta muuta haittaa siitä ei ole todettu.

Bakteeritulehduksen hoito

Bakteerin aiheuttaman aivokalvotulehduksen hoitoon kuuluu aina antibioottihoito sekä tarvittaessa kohonneen aivopaineen alentaminen. Antibioottihoito tulee aloittaa välittömästi kun epäily taudista on herännyt. Aivopaineen laskemisessa käytetään yleensä kortisonivalmisteita (esimerkiksi deksametasonia).

Virustulehduksen hoito

Virusten aiheuttamiin aivokalvontulehduksiin ei ole tepsivää hoitoa. Lepo pahimpien oireiden aikana voi hieman lievittää oireita, mutta kevyt liikkeelläolo taudin aikana ei hidasta paranemista. Jos aivo-oireita kuten tajunnan häiriöitä tai halvauksia liittyy virustulehdukseen, kyseessä on aivokudoksen tulehdus «Aivotulehdus ("aivokuume")»1. Aivotulehduksen hoitoon käytetään asikloviiria, kun aiheuttaja on Herpes simplex- tai vesirokkovirus, ja influenssalääkkeitä (oseltamiviiri tai tsanamiviiri), kun aiheuttaja on influenssavirus. Muiden virusten aiheuttamiin aivotulehduksiin ei ole tepsivää lääkettä.

Aivokalvontulehduksen ehkäisy

Ympäristöstä saatavaa aivokalvontulehdustartuntaa ei voi ehkäistä, koska aiheuttajabakteereita on oireettomillakin henkilöillä. Epidemiatilanteissa esimerkiksi armeijaoloissa voidaan kuitenkin ryhtyä eristämistoimiin. Päähineettä kylmässä kulkeminen ei altista aivokalvontulehdukselle.

Alle 2-vuotiaden lasten yleiset pneumokokkirokotukset aloitettiin Suomessa syyskuussa 2010. Tämä rokotus vähentää lapsen välikorvatulehduksen riskiä hieman (6 %) mutta verenmyrkytyksen ja aivokalvotulehduksen riskiä tehokkaasti (80 %).

Meningokokin aiheuttamaa aivokalvontulehdusta vastaan voidaan rokottaa. Rokote tehoaa tärkeimpiä meningokokin alatyyppejä vastaan. Laajoja väestön rokotuksia vaatinut meningokokkiepidemia oli Suomessa viimeksi 1970-luvun puolivälissä. Rokotuksia annetaan nykyään Suomessa matkailijoille, jotka aikovat oleskella taudin esiintymisalueella (trooppisessa Afrikassa) pitempiä aikoja, ks. «Matkailijan rokotukset»3. Lisäksi meningokokkirokotus annetaan armeijassa.

Jos taudin aiheuttaja on meningokokki, annetaan antibioottisuojaus sairastuneen kanssa pitempään läheisessä kosketuksessa olleille. Yleensä tämä tarkoittaa perheenjäseniä. Jos tauti on päivähoidossa tai armeijassa olevalla, niin ehkäisy annetaan laajemminkin lähikosketuksessa olleille. Suojaukseen käytetään kerta-annosta fluorokinolonia (siprofloksasiinia tai levofloksasiinia) tai kahden päivän rifampisiinikuuria. Rokotusta voidaan käyttää ympäristön suojaamiseen jos potilaan lähipiirissä tavataan muita sairastuneita. Meningokokki-infektiota sairastavista vain yhdellä tuhannesta joku lähipiirissä sairastuu.

Pneumokokin tai viruksen aiheuttaman aivokalvontulehduksen yhteydessä ympäristön suojaamista lääkkein ei käytetä.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi