Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Zika
 
 

Aivokalvontulehdus (meningiitti) aikuisilla

Lääkärikirja Duodecim
5.9.2016
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Aivokalvontulehduksesta käytetään myös nimitystä aivokalvotulehdus tai meningiitti. Lasten aivokalvotulehduksia käsitellään omassa artikkelissaan, ks. «Aivokalvontulehdus lapsella»1.

Aivokalvotulehduksista valtaosan aiheuttavat joko bakteerit tai virukset. Sienet ja amebat ovat harvinaisia aiheuttajia. Bakteerien ja virusten aiheuttamat tulehdukset eroavat ratkaisevasti toisistaan. Bakteerin aiheuttamat ovat henkeä uhkaavia ja vaativat kiireellisen antibioottihoidon. Viruksen aiheuttamat ovat lieviä ja valtaosin hyvin itsestään paranevia, eikä niihin ole lääkehoitoa.

Yleisimmät aiheuttajabakteerit ovat pneumokokki (Suomessa aikuisilla 30 tapausta vuodessa), meningokokki (5–10) ja listeria (5–10); ks. taulukko «Aivo-selkäydinnesteestä eristetyt bakteerit aikuisilla vuonna 2015 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)»1. Stafylokokit aiheuttavat infektioita lähinnä aivokirurgian jälkeen, joskin osassa Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttamista infektioista aivokalvotulehdus on osa verenmyrkytystä (sepsistä, ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»2) tai sydämen sisäkalvon tulehdusta (endokardiittia, ks. «Endokardiitti (sydänläppien tulehdus)»3). Harvinaisempia aiheuttajabakteereita ovat borrelia (ks. «Borrelioosi eli Lymen tauti»4) ja tuberkuloosi (ks. «Tuberkuloosi»5).

Bakteerimeningiittien vuosittaiset määrät ovat säilyneet varsin vakaina koko 2000-luvun. Lasten yleiset rokotukset pneumokokkia vastaan eivät ainakaan vielä ole vähentäneet aikuisilla esiintyviä pneumokokin aiheuttamia aivokalvotulehduksia. Lähes puolet sairastuneista on 65 vuotta täyttäneitä. Erityisesti pneumokokin, listerian ja tuberkuloosibakteerin aiheuttamat taudit tulevat ikääntyneille. Listeria on erityinen, mutta harvinainen raskaana olevien riski (ks. «Raskaus ja zoonoosit (Listeria ja toksoplasma)»6). Sen sijaan meningokokin aiheuttama tauti on yleisempi lapsilla ja nuorilla aikuisilla.

Viruksista aivokalvotulehdusta aiheuttavat useimmin enterovirukset (70 tapausta) ja Herpes simplex -virus (50 tapausta). Lisäksi lievä virusaivokalvotulehdus on mukana melko usein monessa muussa virusinfektiossa, kuten vesirokossa, sikotaudissa ja influenssassa. Noissa infektioissa aivokalvotulehdus ilmenee yleensä vain tavallista ankarampana tai pidempänä päänsärkynä. Aivokalvotulehdus jääkin yleensä tuolloin kokonaan huomiotta.

Samat virukset jotka aiheuttavat aivokalvotulehdusta, aiheuttavat myös aivokudoksen tulehdusta (ks. «Aivotulehdus ("aivokuume")»7). Herpes-virus on yleisin aiheuttaja. Aivotulehdus on vakava infektio. Jos sen aiheuttaa herpes-virus, vesirokkovirus tai influenssavirus, sitä hoidetaan viruslääkkeellä.

Oireet

Korkea kuume, päänsärky, sekavuus ja tajunnan häiriöt ovat tyypillisiä bakteerin aiheuttaman aivokalvotulehduksen oireita. Jokaisella sairastuneella on ainakin jokin näistä oireista. Virusaivokalvotulehduksissa oireet ovat kuume, päänäsärky ja joskus silmien valonarkuus. Tajunnan alentumista tai muita hermosto-oireita niihin ei liity, jos kyseessä on vain aivokalvojen tulehdus, mutta keskushermosto-oireita ilmenee, jos taudissa on mukana viruksen aiheuttama aivotulehdus (ks. «Aivotulehdus ("aivokuume")»7).

Bakteeritaudeissa yleiskunto romahtaa yleensä päivän, parin kuluessa, kun taas virustaudissa yleiskunto säilyy koko ajan hyvänä. Kuolleisuus meningokokin ja pneumokokin aiheuttamaan aivokalvotulehdukseen on suuri (10–20 %). Lisäksi 5–20 %:lle selvinneistä jää jälkivaurioita, kuten kuulon tai näön ongelmia tai muita hermosto-oireita. Listerian aiheuttama infektio kehittyy muita bakteeritulehduksia hitaammin ja muistuttaa siten oireiltaan enemmänkin viruksen aiheuttamaa aivotulehdusta kuin esimerkiksi pneumokokin tai meningokokin aiheuttamaa aivokalvotulehdusta.

Virustulehdus paranee itsestään yleensä parin viikon aikana, eikä se johda juurikaan jälkitauteihin.

Aivokalvotulehduksen toteaminen

Tyypillisten oireiden lisäksi tutkimuksissa havaitaan usein niskan jäykkyys. Tällöin leuan taivuttaminen rintaan kiinni tai istuminen jalat suorassa kulmassa eivät onnistu. Aivokalvotulehduksen diagnoosi voidaan tehdä vain tutkimalla selkäydinneste (likvori). Näyte otetaan neulalla alaselän nikamien välistä lannepistolla eli selkäydinpunktiolla. Bakteeritulehdusta epäiltäessä lannepisto on aina tehtävä. Näin selviää aiheuttajabakteeri sekä se, mille antibiooteille bakteeri on herkkä. Virustulehduksessa diagnoosin tekoon riittää useimmiten tyypillinen oireisto, koska lääkehoitoa ei tarvita. Aivotulehdusta epäiltäessä lannepisto on myös tarpeen. Yleensä tehdään myös aivojen kuvantamistutkimus, jolla etsitään sellaisia tulehduspesäkkeitä (absesseja), joista märkä voidaan tyhjentää neulan avulla. Samalla voidaan usein erottaa viruksen aiheuttama aivotulehdus bakteerin aiheuttamasta aivokalvotulehduksesta.

Lisääntynyt tulehdussolujen määrä selkäydinesteessä varmistaa aivokalvotulehduksen diagnoosin. Tämän takia tehtävä lannepisto on aivokalvotulehdusta sairastaville tärkein tutkimus ja mainettaan harmittomampi. Toisin muutama sadasta saa päivällä parilla pitkittyneen päänsäryn. Pistoa ei tehdä, jos epäillään aivopaineen olevan selvästi koholla. Tämä tilanne on noin joka viidennellä bakteeri-infektiota sairastavalla, mutta ei juuri koskaan virusaivokalvotulehdusta sairastavilla. Riski piston aiheuttamasta merkittävästä haitasta (verenpurkaumasta, hermoaistimuksista, infektioista) on vähäinen «Pitkänen M, Förster J. Lannepiston aiheuttamat komplikaatiot. Duodecim 2014;130:1834-42 .»1. Kokemuksen mukaan vain muutama tuhannesta saa pitempään kestävän tai hoitoa vaativan haitan. ja saatava hyöty oikeanlaisen hoidon valitsemiseksi on paljon merkittävämpi.

Veren tulehdusarvoa (CRP-arvoa) voidaan käyttää erotettaessa bakteeritautia virustaudista. Siitä on hyötyä vain, jos oire on kestänyt vähintään vuorokauden, eikä se silloinkaan varmuudella erota bakteeri- ja virustautia toisistaan (ks. «CRP (P-CRP)»8).

Bakteeritulehduksen hoito

Bakteerin aiheuttaman aivokalvotulehduksen hoitoon kuuluu aina suoneen annettava antibioottihoito sekä tarvittaessa kohonneen aivopaineen alentaminen. Antibioottihoito tulee aloittaa välittömästi, kun epäily taudista on herännyt. Aivopaineen laskemisessa käytetään yleensä kortisonivalmisteita (esimerkiksi deksametasonia).

Virustulehduksen hoito

Virusten aiheuttamiin aivokalvontulehduksiin ei ole tepsivää hoitoa. Lepo pahimpien oireiden aikana voi hieman lievittää oireita, mutta kevyt liikkeelläolo taudin aikana ei hidasta paranemista. Jos aivo-oireita, kuten tajunnan häiriöitä tai halvauksia, liittyy virustulehdukseen, kyseessä on aivokudoksen tulehdus «Aivotulehdus ("aivokuume")»7. Aivotulehduksen hoitoon käytetään asikloviiria, kun aiheuttaja on Herpes simplex- tai vesirokkovirus, ja influenssalääkkeitä (oseltamiviiri tai tsanamiviiri), kun aiheuttaja on influenssavirus. Muiden virusten aiheuttamiin aivotulehduksiin ei ole tepsivää lääkettä.

Aivokalvotulehduksen ehkäisy

Ympäristöstä saatavaa aivokalvotulehdustartuntaa ei voi ehkäistä esimerkiksi hygienialla, koska aiheuttajabakteereita on oireettomillakin henkilöillä. Epidemiatilanteissa esimerkiksi armeijaoloissa voidaan kuitenkin ryhtyä eristämistoimiin. Yleensä näin tehdään, jos taudin aiheuttaja on meningokokki. Päähineettä kylmässä kulkeminen ei altista aivokalvotulehdukselle.

Alle 2-vuotiaiden lasten yleiset pneumokokkirokotukset aloitettiin Suomessa syyskuussa 2010. Tämä rokotus vähentää lapsen välikorvatulehduksen riskiä hieman (6 %) mutta verenmyrkytyksen ja aivokalvotulehduksen riskiä tehokkaasti (80 %). Joissakin maissa lasten rokottaminen on vähentänyt myös aikuisten vakavia pneumokokki-infektiota. Suomessa se ei ole ainakaan vielä vähentänyt pneumokokin aiheuttamia aivokalvotulehduksia.

Meningokokin aiheuttamaa aivokalvotulehdusta vastaan voidaan rokottaa. Rokote tehoaa tärkeimpiä meningokokin alatyyppejä vastaan. Laajoja väestön rokotuksia vaatinut meningokokkiepidemia oli Suomessa viimeksi 1970-luvun puolivälissä. Rokotuksia annetaan nykyään Suomessa matkailijoille, jotka aikovat oleskella taudin esiintymisalueella (trooppisessa Afrikassa) pitempiä aikoja (ks. «Matkailijan rokotukset»9). Lisäksi meningokokkirokotus annetaan armeijassa.

Jos taudin aiheuttaja on meningokokki, annetaan antibioottisuojaus sairastuneen kanssa pidempään läheisessä kosketuksessa olleille. Yleensä tämä tarkoittaa perheenjäseniä. Jos tauti on päivähoidossa tai armeijassa olevalla, ehkäisy annetaan laajemminkin lähikosketuksessa olleille. Suojaukseen käytetään kerta-annosta fluorokinolonia (siprofloksasiinia tai levofloksasiinia) tai kahden päivän rifampisiinikuuria. Rokotusta voidaan käyttää ympäristön suojaamiseen, jos potilaan lähipiirissä tavataan muita sairastuneita. Meningokokki-infektiota sairastavista vain yhdellä tuhannesta joku lähipiirissä sairastuu.

Pneumokokin tai viruksen aiheuttaman aivokalvotulehduksen yhteydessä ympäristön suojaamista lääkkein ei käytetä eikä läheisillä ole todettu lisääntynyttä riskiä sairastua. .

Taulukko 1. Aivo-selkäydinnesteestä eristetyt bakteerit aikuisilla vuonna 2015 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)
Bakteeri ja sen alkuperä15–64-vuotiaat65 vuotta täyttäneet
* Valtaosa ei ole ollut infektion aiheuttajana vaan iholta näytettä otettaessa siihen tullut ns. kontaminaatio.
Streptococcus pneumoniae (pneumokokki; ihmisen hengitysteistä)1712
Staphylococcus aureus (iholta)144
Neisseria meningitidis (meningokokki; ihmisen hengitysteistä)30
Staphylococcus epidermidis (omalta iholta)*205
Escherichia coli (omasta suolistosta)13
Listeria monocytogenes (elintarvikkeista)36
Mycobacterium tuberculosis (tuberkuloosi-bakteeri; toisilta ihmisiltä, iäkkäillä yleensä jo nuorena, saadun piilevän infektion aktivoituminen)11

Kirjallisuutta

  1. Pitkänen M, Förster J. Lannepiston aiheuttamat komplikaatiot. Duodecim 2014;130:1834-42 «http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo11849.pdf»1.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi