Etusivu » Aivokalvotulehdus (meningiitti) aikuisilla

Aivokalvotulehdus (meningiitti) aikuisilla

Lääkärikirja Duodecim
16.10.2017
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Aivokalvontulehduksesta käytetään myös nimityksiä aivokalvontulehdus ja meningiitti. Aivokudoksen tulehdus on nimeltään enkefaliitti (ks. «Aivotulehdus ("aivokuume")»1). Lasten aivokalvotulehduksia käsitellään omassa artikkelissaan: ks. «Aivokalvotulehdus lapsella»2.

Aivokalvotulehduksista valtaosan aiheuttavat bakteerit tai virukset. Sienet ja amebat ovat harvinaisia aiheuttajia. Bakteerien ja virusten aiheuttamat tulehdukset eroavat ratkaisevasti toisistaan. Bakteerin aiheuttamat ovat henkeä uhkaavia ja vaativat kiireellisen antibioottihoidon. Viruksen aiheuttamat ovat lieviä ja valtaosin hyvin itsestään paranevia, eikä niihin ole lääkehoitoa.

Yleisyys ja aiheuttajat

Bakteerit

Bakteerimeningiittien vuosittaiset määrät ovat säilyneet varsin vakaina koko 2000-luvun. Tauteja todetaan noin 110–170 vuosittain (118 vuonna 2016). Yleisimmät aiheuttajabakteerit ovat pneumokokki (Suomessa aikuisilla 20–30 tapausta vuodessa), meningokokki (3–10) ja listeria (5–10); ks. taulukko «Aivo-selkäydinnesteestä eristetyt bakteerit aikuisilla vuonna 2016 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)»1. Stafylokokit aiheuttavat infektioita lähinnä aivo-, kallo- ja selkärankakirurgian jälkeen. Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttama aivokalvotulehdus on usein osa verenmyrkytystä (sepsistä, ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»3) tai sydämen sisäkalvon tulehdusta (endokardiittia, ks. «Endokardiitti (sydänläppien tulehdus)»4). Harvinaisempia aiheuttajabakteereita ovat borrelia (ks. «Borrelioosi eli Lymen tauti»5), tuberkuloosi (ks. «Tuberkuloosi»6) ja mykoplasma (ks. «Mykoplasmat ja ureaplasmat taudinaiheuttajina»7). Haemophilus-bakteeri on käytännössä hävinnyt meningiittien aiheuttajien joukosta, kun lasten yleiset Hib-rokotukset aloitettiin vuosituhannen alussa.

Pneumokokin, listerian ja tuberkuloosibakteerin aiheuttamat taudit ovat yleisimpiä iäkkäillä, kun taas meningokokin aiheuttama tauti on yleisempi lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Listeria on erityinen mutta harvinainen immuunipuutteisten henkilöiden ja raskaana olevien riski (ks. «Raskaus ja zoonoosit (listeria ja toksoplasma)»8). Pikkulasten vuonna 2010 aloitetut yleiset pneumokokkirokotukset eivät ole ainakaan vielä vähentäneet aikuisten aivokalvotulehdusten määrää.

Virukset

Virusaivokalvotulehduksia on Suomessa todennäköisesti useita satoja vuosittain. Niiden määrää ei tiedetä kuitenkaan tarkkaan, koska lievä aivokalvotulehdus on silloin tällöin osa yleisten hengitystievirusten, kuten influenssaviruksen, aiheuttamia infektiota. Koska tiedolla ei ole merkitystä taudin kulkuun tai hoitoon, virusta ei yleensä pyritä etsimään ja nimeämään.

Todetuista viruksista aivokalvotulehdusta aiheuttavat useimmin enterovirukset (70 tapausta vuosittain). Nämä virukset aiheuttavat aivokalvotulehdusta yleisemmin hengitystie- tai suolistoinfektioita. Toiseksi yleisimmin löydetty on Herpes simplex -virus (yskänrokkovirus, 50 tapausta); ks. «Huuliherpes eli yskänrokko (Herpes simplex tyyppi 1)»9. Puutiaisaivotulehdusvirus (TBE-virus) aiheuttaa myös aivokalvotulehduksia ilman aivo-oireita (ks. «Aivotulehdus ("aivokuume")»1). Lisäksi lievä virusaivokalvotulehdus on mukana melko usein vesirokossa ja sikotaudissa. Noissa infektioissa aivokalvotulehdus ilmenee yleensä vain tavallista ankarampana tai pidempänä päänsärkynä. Aivokalvotulehdus jääkin yleensä tuolloin kokonaan huomiotta.

Samat virukset jotka aiheuttavat aivokalvotulehdusta, aiheuttavat myös aivokudoksen tulehduksia (enkefaliitteja; ks. «Aivotulehdus ("aivokuume")»1). Herpes-virus on yleisin aivotulehduksen aiheuttaja Suomessa.

Oireet

Bakteeritauti

Korkea kuume, päänsärky, sekavuus ja tajunnan häiriöt ovat tyypillisiä bakteerin aiheuttaman aivokalvotulehduksen oireita. Usein on myös pahoinvointia. Jokaisella sairastuneella on kuumeen lisäksi ainakin jokin näistä oireista.

Bakteeritaudeissa yleiskunto romahtaa yleensä päivän, parin kuluessa. Huonokuntoisuuden huomaa arkipäivän askareiden jaksamisessa. Hyvin iäkkäillä tauti voi olla kuumeetonkin, eikä huonokuntoisuuden syynä aina silloin tule mieleen aivokalvotulehdus.

Listerian ja tuberkuloosibakteerin aiheuttamien infektioiden oireet kehittyvät muita bakteerimeningiittejä hitaammin. Siten ne muistuttavat oireiltaan aluksi enemmän viruksen aiheuttamaa aivotulehdusta kuin esimerkiksi pneumokokin tai meningokokin aiheuttamaa aivokalvotulehdusta.

Kuolleisuus meningokokin ja pneumokokin aiheuttamaan aivokalvotulehdukseen on suuri (10–20 %). Lisäksi 5–20 %:lle selvinneistä jää jälkivaurioita, kuten kuulon tai näön ongelmia tai muita hermosto-oireita.

Virustauti

Virusaivokalvotulehduksissa oireet ovat kuume, päänsärky ja joskus silmien valonarkuus. Kuume on harvoin niin korkea kuin bakteeritaudeissa. Tajunnan alentumista tai muita hermosto-oireita tautiin ei liity. Keskushermosto-oireita, kuten levottomuutta, harha-aistimuksia, sekavuutta ja tajunnan hämärtymistä, ilmenee vain, jos taudissa on mukana viruksen aiheuttama aivotulehdus (ks. «Aivotulehdus ("aivokuume")»1).

Virustaudissa yleiskunto säilyy koko ajan hyvänä. Tauti paranee itsestään yleensä parin viikon aikana, eikä se johda juurikaan jälkitauteihin. Päänsärkytaipumus voi kuitenkin jatkua useita viikkoja.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin on syytä lähteä, jos kuumetautiin liittyy yleiskunnon selvä huononeminen tai hermostoperäisiä oireita. Tällaisia oireita voivat olla todellisuuden hämärtyminen, harha-aistimukset tai sekavuus tai toisaalta puutumisen tai halvauksen tunne kasvoissa tai raajoissa. Tällöin on syytä lähteä välittömästi päivystysvastaanotolle.

Pelkkä kuume ja päänsärky ilman selvää vaikutusta muuhun kuntoon ei herätä bakteerin aiheuttaman aivokalvotulehduksen epäilyä, koska nuo oireet ovat hyvin yleisiä virusinfektioiden yhteydessä. Jos kuume ja päänsärky ainoina oireina kuitenkin jatkuvat yhtään lievittymättä yli kolme päivää, lääkärin arvio on joka tapauksessa aiheellinen.

Aivokalvotulehduksen toteaminen

Tutkittaessa havaitaan usein niskan jäykkyys, joka ei johdu niskakivusta. Tällöin leuan taivuttaminen rintaan kiinni tai istuminen tasaisella alustalla jalat suorassa kulmassa eivät onnistu. Tätä voi kokeilla itsekin kotona. Vihjeen taudin aiheuttajasta voi saada oireiden aikataulusta. Virustaudissa oireet säilyvät ennallaan tai lievittyvät kolmen ensimmäisen päivän aikana, mutta bakteeritaudeissa ne lisääntyvät päivä päivältä.

Veren tulehdusarvoa (CRP-arvoa) voidaan käyttää erotettaessa bakteeritautia virustaudista. Siitä on hyötyä vain, jos oire on kestänyt vähintään vuorokauden, eikä se silloinkaan varmuudella erota bakteeri- ja virustautia toisistaan (ks. «CRP (P-CRP)»10).

Tutkimalla selkäydinnestettä (likvoria) saadaan varmimmin selville, onko kyseessä ylipäätään aivokalvotulehdus, onko kyseessä virus- vai bakteeritulehdus ja onko taudissa mukana aivokudoksen tulehdus. Näytteestä tutkitaan tulehdussolujen määrä ja laatu sekä tehdään bakteerien värjäys ja viljely. Näin selviää myös mahdollinen aiheuttajabakteeri sekä se, mille antibiooteille bakteeri on herkkä. Jos oireet ja taudin kulku ovat hyvin tyypilliset virusmeningiitille, likvoritutkimusta ei tarvita, koska tieto ei vaikuta hoitoon. Pistoa ei myöskään tehdä, jos epäillään aivopaineen olevan selvästi koholla. Tämä tilanne on noin joka viidennellä bakteeri-infektiota sairastavalla, mutta ei juuri koskaan virusaivokalvotulehdusta sairastavilla.

Näyte otetaan neulalla alaselän nikamien välistä lannepistolla eli selkäydinpunktiolla. Lannepisto on mainettaan harmittomampi. Muutama sadasta saa päivällä parilla pitkittyneen päänsäryn. Riski piston aiheuttamasta merkittävästä haitasta (verenpurkaumasta, hermoaistimuksista, infektioista) on vähäinen «Pitkänen M, Förster J. Lannepiston aiheuttamat komplikaatiot. Duodecim 2014;130:1834-42 .»1. Kokemuksen mukaan vain muutama tuhannesta saa pitempään kestävän tai hoitoa vaativan haitan. Saatava hyöty oikeanlaisen hoidon valitsemiseksi on paljon merkittävämpi.

Yleensä tehdään myös aivojen kuvantamistutkimus, jolla etsitään sellaisia tulehduspesäkkeitä (aivopaiseita), joista märkä voidaan tyhjentää neulan avulla. Samalla voidaan todeta, onko aivopaine koholla ja onko mukana myös aivotulehdus.

Bakteeritulehduksen hoito

Bakteerin aiheuttaman aivokalvotulehduksen hoitoon kuuluu aina suoneen annettava antibioottihoito sairaalassa. Antibioottihoito tulee aloittaa välittömästi, kun epäily taudista on herännyt. Aivopaineen laskemisessa käytetään yleensä kortisonivalmisteita (esimerkiksi deksametasonia).

Virustulehduksen hoito

Virusten aiheuttamiin aivokalvotulehduksiin ei ole tepsivää hoitoa. Lepo pahimpien oireiden aikana voi hieman lievittää oireita, mutta kevyt liikkeelläolo taudin aikana ei hidasta paranemista. Jos aivo-oireita (tajunnan häiriöitä tai halvauksia) liittyy virustulehdukseen, kyseessä on aivokudoksen tulehdus, enkefaliitti (ks. «Aivotulehdus ("aivokuume")»1). Aivotulehduksen hoitoon käytetään asikloviiria, kun aiheuttaja on Herpes simplex- tai vesirokkovirus, ja influenssalääkkeitä (oseltamiviiria), kun aiheuttaja on influenssavirus. Muiden virusten aiheuttamiin aivotulehduksiin ei ole tepsivää lääkettä.

Aivokalvotulehduksen ehkäisy

Aivokalvotulehduksia aiheuttavia viruksia ja bakteereita on koko ajan terveessäkin väestönosassa. Ympäristöstä saatavaa aivokalvotulehdustartuntaa ei voi kuitenkaan ehkäistä omalla hygienialla. Kylmettyminen ja talvella ilman päähinettä kulkeminen eivät lisää aivokalvotulehduksen riskiä. Lähiyhteys aivokalvotulehdukseen sairastuneeseen ei johda uusiin tartuntoihin. Poikkeus tästä on meningokokkitauti, joskin senkin kohdalla riski on vähäinen. Noin yksi tuhannesta meningokokkitautiin sairastavaan kosketuksissa olleesta sairastuu. Silti yhden sairastuessa häneen läheisessä kontaktissa olleet suojataan 1–2 päivän ”puhdistushoidolla” antibiootein (fluorokinolonilla tai rifampisiinilla). Suojattavia ovat silloin esimerkiksi potilasta hoitaneet, perheenjäsenet, varuskunnassa samassa tuvassa asuneet ja pikkulapsilla päivähoidon ryhmä.

Pneumokokkia ja meningokokkia vastaan on rokote. Joissakin maissa lasten yleinen rokottaminen on vähentänyt aikuistenkin vakavia pneumokokki-infektiota. Näin ei ole ainakaan vielä todettu käyneen Suomessa. On kuitenkin todennäköistä, että iäkäs henkilö itse saa rokotuksen ottaessaan ainakin jonkin verran suojaa.

Meningokokkia vastaan on rokote, joka tehoaa tärkeimpiin meningokokin alatyyppeihin. Suomessa ei ole ollut merkittävää meningokokkien aiheuttamaa epidemiaa 1970-luvun jälkeen. Silloin väestöä rokotettiin laajasti. Nykyään rokotuksia annetaan Suomessa matkailijoille, jotka aikovat oleskella taudin esiintymisalueella (trooppisessa Afrikassa) pitempiä aikoja (ks. «Matkailijan rokotukset»11). Lisäksi meningokokkirokotus annetaan puolustusvoimissa palveleville.

Taulukko 1. Aivo-selkäydinnesteestä eristetyt bakteerit aikuisilla vuonna 2016 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)
Bakteeri ja sen alkuperä15–64-vuotiaat65 vuotta täyttäneet
* Valtaosa ei ole ollut infektion aiheuttajana vaan iholta näytettä otettaessa siihen tullut ns. kontaminaatio.
Streptococcus pneumoniae (pneumokokki; ihmisen hengitysteistä)126
Staphylococcus aureus (iholta)133
Neisseria meningitidis (meningokokki; ihmisen hengitysteistä)30
Staphylococcus epidermidis (omalta iholta)*115
Escherichia coli ja muut "suoliston sauvabakteerit" (omasta suolistosta)32
Listeria monocytogenes (elintarvikkeista)28
Mycobacterium tuberculosis (tuberkuloosi-bakteeri; toisilta ihmisiltä, iäkkäillä yleensä jo nuorena, saadun piilevän infektion aktivoituminen)11

Kirjallisuutta

  1. Pitkänen M, Förster J. Lannepiston aiheuttamat komplikaatiot. Duodecim 2014;130:1834-42 «/xmedia/duo/duo11849.pdf»1.