Etusivu » Allergiat

Allergiat

Lääkärikirja Duodecim
24.9.2012
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Matti Hannuksela

Allergiassa elimistössä on vasta-aineita tai herkistyneitä valkosoluja allergiaa aiheuttavaa ainetta, allergeenia, kohtaan. Allergiat jaetaan kahteen päätyyppiin, nopeisiin ja hitaisiin allergioihin. Nopeassa allergiassa oireet alkavat minuuteissa tai kymmenissä minuuteissa siitä, kun allergeeni on joutunut elimistöön. Hitaassa allergiassa ensi oireet ilmenevät vasta tuntien, joskus muutaman päivän kuluttua altistuksesta.

Nopea allergia, atopia

Nopeaa allergiaa sanotaan atooppiseksi allergiaksi. Elimistössä muodostuu tietyntyyppisiä (immunoglobuliini E eli IgE) -vasta-aineita ympäristömme tavallisia valkuaisia, kuten siitepölyjä, eläinten hilseitä ja ruoka-aineita kohtaan. Joskus vasta-aineita syntyy myös yksinkertaisia kemikaaleja, kuten formaldehydiä, alkoholia ja etikkaa tai lääkeaineita kohtaan. Vasta-aineet kiinnittyvät ihossa ja limakalvoilla olevien syöttösolujen pintaan. Kun allergian aiheuttaja, allergeeni, reagoi vasta-aineiden kanssa syöttösolun pinnassa, syöttösolusta vapautuu histamiinia ja muita verisuoniin vaikuttavia ja tulehdussoluja paikalle kutsuvia aineita. Seurauksena on kohde-elimestä riippuen kutina (ks. «Kutina»1), nokkosihottuma (ks. «Nokkosihottuma eli urtikaria»2), allerginen nuha (ks. «Allerginen nuha ja muu yliherkkyysnuha»3), allerginen silmätulehdus (ks. «Allerginen silmätulehdus lapsella»4), allerginen astma (ks. «Astma»5), atooppinen ekseema (ks. «Atooppinen ekseema (ihottuma)»6), ruoka-allergiasta (ks. «Ruoka-allergia»7) johtuvia vatsavaivoja tai anafylaktinen reaktio (ks. «Anafylaktinen reaktio (äkillinen yliherkkyysreaktio)»8).

Atooppiset allergiat ovat yleistyneet nopeasti 1950-luvulta lähtien. Taipumus niihin on perinnöllistä. Nuorista aikuisista 40–45 % on herkistynyt siitepölyille, eläimille tai ruoka-aineille. Allergisten ihmisten määrän kasvu on useissa Euroopan maissa pysähtynyt vuosituhannen vaihteen tienoilla ja oireisten määrä on ollut jopa laskusuunnassa.

Atooppista allergiaa tutkitaan ihopistokokeilla (ks. «Ihopistokokeet (Prick-testit)»9) ja verikokeilla (ks. «Spesifisen IgE:n määrittäminen seerumista»10), harvoin lappukokeilla (ks. «Lapputestit»11). Positiivinen iho- tai verikoe ei merkitse välttämättä sitä, että p.o. henkilö saisi siitä oireita. Esimerkiksi soija-allergiassa iho- ja verikokeen tuloksen osuvuus on todella huono. Varmuus oireita aiheuttavasta allergiasta saadaan vain altistuskokeilla.

Pienten lasten ruoka-allergiat parantuvat yleensä kouluikään mennessä. Siitepöly- ja eläinallergiat sen sijaan pysyvät aikuiseksi saakka, tavallisesti läpi elämän. Siitepölyallergioissa ja joskus eläinallergioissa herkkyyttä voidaan vähentää siedätyshoidon (ks. «Siedätyshoito (hyposensibilointi)»12) avulla. Siitepölyallergioihin liittyy usein ruoka-allergioita niin sanotun ristiallergian kautta (ks. artikkelit «Ruoka-allergia»7, «Koivu-hedelmä-juuresallergia»13, «Pujo-selleri-porkkana-mausteallergia»14, «Lateksi-hedelmä-vihannesallergia»15 ja «LTP-allergia»16).

Hidas allergia

Suuri osa hitaasta allergiasta on kosketusallergiaa. Noin kymmenesosa nuorista naisista ja pari prosenttia miehistä on herkistynyt nikkelille. Kulta-allergiaa on 10 %:lla naisista ja 1 %:lla miehistä. Muita yleisiä kosketusallergeeneja ovat esimerkiksi hajusteet ja kumikemikaalit. Kosketusallergian kehittyminen vie viikkoja, usein yleensä vuosia. Allerginen kosketusekseema (ks. «Allerginen kosketusihottuma»17) ilmenee allergeenin kosketuskohdalla kutinana, punoituksena, hilseilynä ja lievänä turvotuksena. Kosketusallergiaa tutkitaan lapputestillä (ks. «Lapputestit»11). Positiivinen lapputestitulos ei merkitse varmuudella sitä, että kyseinen allergeeni aiheuttaisi oireita. Esimerkiksi lapputestissä todetuista kulta-allergisista vain yksi kymmenestä saa ihottumaa kultakoruista.

Lääkeallergiat (ks. «Lääkeallergiat»18) ovat usein hidasta, joskus nopeaa allergiaa.

Käytettyjä lähteitä

Haahtela T, Hannuksela M. Mäkelä M, Terho EO (toim.) Allergia. Kustannus Oy Duodecim, 2009.