Bakteerit ovat pienimpiä itsenäisesti lisääntyviä organismeja. Niiden koko on noin 1 mikrometriä (mikrometri = millimetrin tuhannesosa), ja ne voidaan nähdä valomikroskoopilla. Ihmisessä on 10 kertaa enemmän bakteerisoluja kuin omia soluja. Bakteerit lisääntyvät jakautumalla. Ihmisellä on runsas, normaali bakteeristo iholla, limakalvoilla ja suolistossa. Bakteeristo suojaa ihmistä, käsittelee ruoka-aineita ja pitää yllä immuunijärjestelmän aktiivisuutta. Bakteerien aiheuttamat taudit voidaan yleensä hoitaa antibiooteilla.

Virukset vaativat lisääntyäkseen isäntäsolun, kuten monet eri flunssavirukset nenän limakalvon solut. Virukset ovat bakteereita pienempiä, ja ne voidaan nähdä vain elektronimikroskoopilla. Pientä osaa virustaudeista voidaan hoitaa viruslääkkeillä.

Sienet, hiivat ja niihin kuuluvat homeet ovat hieman bakteereita suurempia. Ne ovat rakenteeltaan bakteereita monimutkaisempia, vaikka nekin lisääntyvät jakautumalla. Sieniä ja hiivoja on ihmisen mikrobistossa pieniä määriä (ks. «Ihon hiiva ja sen merkitys»1). Sieni-infektioiden hoitoon on olemassa rajallisesti lääkkeitä.

Prioneja, esimerkiksi hullun lehmän taudin aiheuttajaa, käsitellään mikrobien yhteydessä, koska jotkin niistä aiheuttavat tarttuvia tauteja. Nykykäsityksen mukaan prionit ovat valkuaisaineita, joiden kolmiulotteinen rakenne on virheellinen, ja ne aiheuttavat aivoissa samanlaisia valkuaisaineiden muutoksia. Prionitautien hoitoon ei toistaiseksi ole lääkkeitä.

Loiset eli parasiitit käyttävät isäntäänsä hyödyksi tuottamalla sen toiminnalle haittaa. Loisiin kuuluvat myös alkueläimet ja madot (ks. «Alkueläintaudit ja matotaudit»2). Loisia on erikokoisia. Loisille on tyypillistä kiertokulku eri isäntien välillä. Monet loiset tarttuvat ihmiseen eläimistä. Loisten aiheuttamien infektioiden hoitoon käytetyt vähät lääkkeet aiheuttavat varsin usein haittavaikutuksia.