Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Verkkokauppa
 
 

Influenssa

Lääkärikirja Duodecim
14.1.2014
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Kauden 2013 - 2014 epidemiasta ja rokotuksista

Tämän talven kausi-influenssan odotetaan alkavan tammikuun lopun ja maaliskuun 2014 välisenä aikana. Epidemiasta odotetaan laajuudeltaan ja taudinkuvaltaan tavanomaista. Apteekeissa myytävissä rokotteissa on tavalliseen tapaan kahden A-viruksen ja yhden B-viruksen rakenteita. Eläviä viruksia niissä ei ole. Rokotteen valmistuksessa käytetyistä viruksista toinen A-viruksista (H3N2-virus) ja B-virus ovat eri kannan viruksia kuin kauden 2012-1013 rokotteessa. Vuoden 2009 pandemian A-virus H1N1 on mukana jo viidettä vuotta. Kaudelle 2013 – 2014 Suomeen on hankittu riskiryhmien rokottamiseen kahta eri rokotetta, Fluarixia (valmistaja GSK) ja Vaxigripia (Sanofi Pasteur MSD). Fluarix on tarkoitettu 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille ja Vaxigrip sitä nuoremmille. Ryhmiä, jotka saavat maksuttoman rokotteen on lisätty viime kaudesta influenssan riskiryhmään kuuluvien lähipiirin osalta (Taulukko «Influenssan ilmaisrokotuksen kohderyhmät»1).

Influenssavirusrokotteen saamisesta apteekkeista reseptittä on käyty keskustelua. Rokotteen saamisen käsikaupaan oletetaan parantavan rokotuskattavuutta, joka on Suomessa huonompi kuin monessa muussa maassa. . Katso myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedotteet kausi-influenssasta «http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ajankohtaista/kampanjat/kausi-influenssa»1.

Taudin pääpiirteet

Influenssa on influenssavirusten aiheuttama hengitystietulehdus. Sen oireet ovat hyvin samankaltaiset kuin flunssien eli nuhakuumeiden, joita aiheuttaa pari sataa eri virusta (ks. «Nuhakuume, flunssa»1). Influenssassa oireet, erityisesti kuume ja lihassäryt, ovat keskimäärin kuitenkin ankarammat. Perusterveillä tauti paranee yleensä itsestään nopeasti, niin että kuume ja säryt häviävät 3–5 päivässä. Yskä tai nuha voivat jatkua muutaman viikonkin lieventyen vähitellen. Influenssan "suoraan" aiheuttamat kuolemat ovat harvinaisia. Vuosittaisen kausi-influenssan aallossa todetaan Suomessa kuitenkin noin 500 "ylimääräistä" kuolemaa. Valtaosa niistä johtuu huonokuntoisten ja iäkkäiden (yli 65-vuotiaiden) henkilöiden perussairauksien äkillisestä huononemisesta influenssan aikana. Influenssavirukset aiheuttavat Suomessa vuosittain myös muutamia kymmeniä aivokalvotulehduksia (ks. «Aivokalvontulehdus (meningiitti)»2) ja sydänlihastulehduksia (ks. «Sydänlihastulehdus (myokardiitti)»3).

Myös bakteerien aiheuttamien jälkitautien, kuten keuhkokuumeen, riski on influenssassa suurempi kuin flunssassa. Suurin riski on niillä, joilla on yleiskuntoa heikentäviä perussairauksia (ks. taulukko «Influenssan ilmaisrokotuksen kohderyhmät»1). Tämän vuoksi takia näillä henkilöillä on oikeus vuosittain annettavaan maksuttomaan influenssarokotukseen. Jälkitaudeista bakteerikeuhkokuume ja pneumokokkibakteerin aiheuttama verenmyrkytys (sepsis) voivat olla vakavia ja johtaa kuolemaankin (ks. «Keuhkokuume (pneumonia)»4 ja «Verenmyrkytys eli sepsis»5). Lapsille influenssa aiheuttaa myös välikorvatulehduksia (ks. «Korvatulehdus lapsella»6).

Esiintyvyys

Influenssaa aiheuttavat influenssa A- ja B-virukset. Tärkeimmät A-influenssavirukset ovat alun perin lintujen luontaisia viruksia. Ihmiskunnan riesaksi ne ovat tulleet todennäköisesti joitakin satoja tai tuhansia vuotta sitten. Tämän edellytyksenä on ollut lintuvirusten muuntumisen sellaisiksi, että ne pystyvät ylipäätään tarttumaan ihmisen soluihin, lisääntymään ihmisessä ja siirtymään ihmisestä toiseen. Linnuilla tunnetaan satakunta eri A-influenssavirusta (nimettynä H ja N kirjaimin ja niitä seuraavin numeroin). Vain viisi näistä viruksista on aiheuttanut epidemioita ihmiskunnassa.

Influenssa esiintyy vuosittaisina epidemia-aaltoina ympäri maapallon. Yleensä epidemioissa A-influenssat ovat vallalla, mutta joukossa on myös oireiltaan samankaltaisia influenssa B-viruksen aiheuttamia tauteja. Suomeen aalto tulee joulukuun ja maaliskuun välisenä aikana. Infektiot alkavat usein varuskunnista, koska kasarmiasuminen helpottaa viruksen leviämistä henkilöstä toiseen. Muutaman viikon viiveellä infektio leviää ympäri maan. Tavallisina vuosina ns. kausi-influenssaan sairastuu noin 10 % väestöstä 6–8 viikon aallon aikana.

Pandemiasta puhutaan silloin, jos influenssa sairastuttaa tavallista suuremman osan väestöstä ja tauti on tavallista ankarampi. Tunnetuimpia pandemioita ovat Espanjantauti 1918–1919, aasialainen 1957 ja hongkongilainen 1968. Viimeksi pandemia koettiin talvella 2009–2010 (H1N1-virus). Tämä pandemia nimettiin sikainfluenssaksi. Sikainfluenssa aiheutti poikkeuksellisen paljon vakavia tauteja työikäisille, raskaana oleville ja voimakkaasti ylipainoisille. Suomessa tauti tappoi "suoraan" itse virusinfektioon 44 henkilöä. Kuolleiden joukossa oli myös perusterveitä nuoria henkilöitä.

Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa ihmisen infektioita on aiheuttanut kaksikin hyötylintujen influenssavirusta, jotka aiheuttavat satunnaisesti ihmiselle vakavan taudin. A H5N1-virus todettiin Kaakkois-Aasiassa vuonna 2003 ja A H7N9 Kiinassa 2012. Kumpikin on aiheuttanut vain muutamia kymmeniä tai pari sataa todettua ihmisen sairastumisia vuosittain ja tartuntaan on tarvittu kosketus kanoihin tai ankkoihin. Ne eivtä ole levinneet ihmisestä toiseen (vain joku mahdollinen tartunta sairaan perheenjäsenessä). A H5N1 on tappanut kaksi kolmasosaa sairastuneista ihmisistä. AH7N9 aiheuttanee selvästi lievemmän taudin (alustavien tietojen perusteella ehkä 1 % tartunnan saaneista kuolee). Näiden infektioiden harvinaisuuden ja huonon tarttumisen vuoksi tavallisella turisti- tai liikematkalla kulkevan ei tarvitse missään maassa noudattaa erityisia varotoimia näiden infektioiden varalta.

Taudin toteaminen

Lääkärikään ei kykene ilman laboratoriotestejä erottamaan influenssaa flunssista. Influenssaa on syytä epäillä vain kun tiedetään, että paikkakunnalla on meneillään influenssa-aalto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja usein sairaanhoitopiiritkin tiedottavat epidemiatilanteesta väestölle. Usein influenssa-aikana myös hengitystieinfektioiden kokonaismäärä on kaksin−kolminkertaistunut, mikä näkyy poissaoloina työstä, koulusta ja päivähoidosta. Influenssa-aallon aikanakin yli puolet hengitystieinfektioista on kuitenkin tavallisia nuhakuumeita. Influenssaan viittaavat hengitystieinfektion tavallista ankarammat oireet, erityisesti lihaskivut ja korkea kuume. Terveyskeskuksissa vastaanoton kuluessa tehtäviä pikatestejä viruksen osoittamiseen on olemassa. Nielun tai sierainten tikkunäytteet pystyvät kuitenkin löytämään vain noin 60 % todellisista influenssatapauksista. Siksi niiden käytöstä vastaanotoilla ei ole juuri hyötyä. Influenssan jälkeistä bakteeritautia, keuhkokuumetta, poskiontelotulehdusta tai välikorvatulehdusta, on syytä epäillä jos oireet huonenevat tai palaavat kun taudin alusta on jo kulunut 5–7 päivää.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos tauti on korkeakuumeinen, jos yleisvointi on huonompi kuin mihin on flunssassa tottunut, tai oireet palaavat ensin lievityttyään. Jos sairastuneella on alla olevassa taulukossa lueteltuja influenssan riskitekijöitä, on lääkärissä syytä käydä tavallista herkemmin ja riippumatta siitä, onko ottanut influenssarokotuksen syksyllä tai ei.

Hoito

Influenssan hoitoon on olemassa kaksi viruslääkettä: oseltamiviiri (myös lasten vahvuus, TamifluTM) ja tsanamiviiri (RelenzaTM). Edellinen otetaan kapseleina ja jälkimmäinen sisään hengittäen erityisen laitteen kautta. Kuuri kestää viisi päivää ja maksaa noin 31 € (Relenza) - 36 € (Tamiflu). Viruslääkkeet lyhentävät taudin kestoa päivällä tai parilla. Ehkä tärkeämpää on, että ne vähentävät myös jonkin verran bakteerijälkitautien riskiä. Päätös lääkehoidon määräämisestä täytyy tehdä vastaanotolla yleensä potilaan perussairauksien ja infektion oireiden ankaruuden perusteella. Hyöty on todennäköisesti erityisen suuri kroonisia sairauksia potevilla (ns. riskiryhmällä).Viruspikatesteistä ei ole juurikaan apua hoitopäätöksen teossa. Perusterveillä viruslääkkeen antama hyöty influenssan paranemisessa katsotaan niin vähäiseksi, ettei hoitoa yleensä suositeta. Suurimman hyödyn saavat ne, joilla on sairauksia jotka voivat tehdä influenssasta pahemman tai jotka lisäävät jälkitautien riskiä. Virusflunssiin eli nuhakuumeisiin viruslääkkeellä ei ole mitään tehoa. Influenssalääkkeet toimivat myös ennaltaehkäisevästi (suojaavat taudilta 60-prosenttisesti). Tällainen käyttö voi tulla kyseeseen vain erityisissä tilanteissa kuten influenssan alkaessa levitä sairaalan osastolla tai perheissä, joissa on vakavasti sairaita lapsia tai aikuisia. Oireiden hoitoon käyvät samat lääkkeet ja keinot kuin flunssan hoitoon (ks. «Nuhakuume, flunssa»1).

Tartunnan ehkäisy

Influenssa tarttuu ihmisestä toiseen hengitystie-eritteiden välityksellä. Tartunnan saaneen tartuttava aika alkaa 1–2 päivää ennen oireiden alkua ja on suurimmillaan 1–3 päivää oireiden alusta. Virus häviää yleensä viikon kuluessa. Ihmiskontaktien välttäminen taudin aikana ei auta suojaamaan ympäristöä. Tartuttavuuden pelossa ei ole syytä jäädä varmuuden vuoksi pois töistä, koulusta tai päivähoidosta, koska tällainen ei lisää omaa tai muiden turvallisuutta. Tavallisista toimista poissaolon ratkaisee siis vain oma vointi ja jaksaminen. Liikuntaa kannattaa välttää yleisoireiden, erityisesti kuumeen ja lihassäryn, ajan ja raskaampaa urheilua suositetaan vasta kun tauti on hyvin paranemassa ja oireen alusta on kulunut vähintään 7 päivää.

Omaa tartuntariskiä voi pienentää pesemällä käsiä vedellä ja saippualla. Tämän on todettu toimivan sekä kotona, koulussa että päivähoidossa ja siksi sen uskotaan toimivan myös työpaikoilla. Käsien pesu aina ulkoa tultaessa ja ennen ruokailuja on riittävä. Desinfioivat käsipyyhkeet ovat yhtä tehokkaita mutta eivät tehokkaampia kuin käsienpesu.

Rokotus

Influenssaa vastaan on käytössä rokote, jonka koostumusta vaihdellaan vuosittain kiertävien virustyyppien mukaan. Rokotteessa on kahden A-influenssaviruksen ja yhden B-influenssaviruksen osia. Jos epidemian aiheuttava virus on jokin rokotteen virustyypeistä, rokottaminen pienentää riskiä sairastua noin 80 %:lla. Ilmeisesti rokotus vähentää samalla teholla myös taudin kehittymistä vakavaksi samoin kuin bakteerijälkitautien riskiä. Kausi-influenssarokotteet ovat niin turvallisia, että rokotus katsotaan kannattavaksi kaikille.

Entiseen tapaan Suomessa influenssarokotteen saavat kaikki 6–35 kk ikäiset lapset ja yli 65-vuotiaat sekä riskiryhmiin kuuluvat henkilöt maksutta terveyskeskuksista tai työterveyshuollosta (ks. taulukko «Influenssan ilmaisrokotuksen kohderyhmät»1). Lisäksi rokotus tarjotaanvarusmiespalveluksessa oleville, vakavalle influenssalle alttiiden henkilöiden lähipiirille, ja sosiaali- ja terveydenhuollossa hoitoa ja hoivaa antaville. Viimeksi mainitut rokotetaan ympäristössä olevien sairaiden henkilöiden suojaamiseksi. Kaikille ryhmille rokotus on vapaaehtoinen. Valitettavasti rokotuksen on ottanut viime vuosina vain puolet niistä, joille sitä maksutta tarjotaan.

Suomalaisten into rokotuksen ottamiseen on ollut laimeata, vaikka rokote tarjottaisiin ilmaseksi. Syy lienee osittain huolessa joka syntyi vuosien 2009–2010 Pandemrix-rokotusten jälkeen todetuissa narkolepsiatapauksissa (ks. alla, «Nukahtelusairaus (narkolepsia)»7). Fluarix on rakenteeltaan lähempänä Pandemrixiä kuin Vaxigrip, ja siksi Suomessa on eri rokote nuorille kuin vanhoille. Kummassakaan näistä rokotteista ei ole kuitenkaan adjuvanttia. Muissa maissa influenssarokotuksissa ei ole tällaista erottelua iän mukaan.

Apteekeista saa ostaa reseptillä myös neljää muuta influenssarokotetta, joiden teho ja turvallisuus lienevät samanveroiset.

Influenssarokote ei suojaa lainkaan tavanomaiselta nuhakuumeelta.

Influenssa, rokotus ja narkolepsia

Narkolepsia on niin sanottu autoimmuunitauti «Nukahtelusairaus (narkolepsia)»7. Sen syntyyn tarvitaan perinnöllinen alttius, joka on joka kuudennella suomalaisella. Taudissa veren valkosolut akitvoituvat virheellisesti vaurioittamaan elimistön omaa kudosta, yhtä aivotumakkeista. Kun solut tähän tuhoamiseen aktivoituvat, oireiden puhkeamiseen menee yleensä useita viikkoja. Pandemrix-rokotteen laukaisemaksi narkolepsiaksi on hyväksytty 8 kuukauden kuluessa rokotuksesta alkaneet taudit ja ne on Suomessa korvattu lääkevahinkolain perustella.

Sikainfluenssan torjuntaan käytetyn Pandemrix-rokotteen on todettu aiheuttaneen Suomessa noin 180 narkolepsiasairautta. Näistä suurin osa tuli 4 – 15-vuotiaille, kuten tämän taudin puhkeamisiästä on muutenkin tiedetty. Aikuisista rokotuksen saaneista sairastui 25 ja näistä vain kaksi oli yli 40-vuotiaita. Yksikään yli 45-vuotias Pandemrixin saanut ei sairastunut. Lisääntynyt riski oli alle 15-vuotiailla 6/100 000 rokotettua ja aikuisilla 1/100 000 rokotettua. Narkolepsiaa on todettu myös Ruotsissa ja Ranskassa rokotetuilla, mutta ei muissa maissa.

Narkolepsian kehittymiseen on vaikuttanut perinnöllisen taipumuksen lisäksi sekä rokotteessa oleva tehosteaine (adjuvantti) että valmistuksessa käytettyjen virusten osien rakenne (valmistusmenetelmä). Siksi muut influenssarokotteet kuin Pandemrix tai mitkään tunnetuista influenssaviruksista eivät ole aiheuttanut narkolepsiaa.

180 narkolepsiaan sairastuneen vastapainona on Suomessa laskettu rokotuskampanjan estäneen noin 80 000 influenssaan sairastumista ja noin 50 influenssaviruksen suoraan aiheuttamaa kuolemaa.

Taulukko 1. Influenssan ilmaisrokotuksen kohderyhmät

Lisää tietoa influenssasta

Sairauksien ehkäisy -teoksen artikkeli «Influenssa»8.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi