Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Parisuhdetesti
 
 

Influenssa

Lääkärikirja Duodecim
23.11.2015
Infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Kauden 2015–2016 epidemia ja rokotukset

Odotettavissa tavanomainen epidemia

Talven 2014–2015 epidemia oli hyvin tavanomainen. Epidemian huippu oli helmikuussa, ja vakavasti sairastuivat lähinnä iäkkäät henkilöt, joilla oli perussairauksia. Niin sanottua ylikuolleisuutta, jolla tarkoitetaan influenssan aiheuttamia iäkkäiden kuolemia sekä sairauden pahenemisesta johtuvia kuolemia niillä, joilla on jokin perussairaus, oli arviolta 300. Jokseenkin samanlaista epidemiaa odotetaan Suomeen nytkin. Ennustus perustuu siihen, millainen influenssa on ollut maissa, jossa se on vuonna 2015 jo käynyt. Vallitsevat influenssavirukset ovat kuitenkin parissa vuodessa vähän vaihtuneet. Vuoden 2015 aikana on todettu influenssaa kahden sellaisenkin viruksen aiheuttamana, jotka eivät kuuluneet viime kauden rokotteen piiriin. Toinen uusista oli muuntunut A(H3N2)-virus ja toinen oli B-virus. Lisäksi pandeeminen vuoden 2009 sikainfluenssavirus aiheutti vielä viime kaudella yksittäisiä vakavia infektioita nuorille aikuisille.

Muuttuneet virukset on huomioitu tulevan kauden rokotteissa. Pistoksena annettavia rokotteita riskiryhmään kuuluville on varattu kaksi eri valmistetta, Vaxigrip ja Fluarix. Fluarix on saman valmistajan kuin narkolepsiaongelmia vuosina 2009-2010 aiheuttanut Pandemrix «Nukahtelusairaus (narkolepsia)»1, mutta se on rakenteeltaan kuitenkin hyvin erilainen. Äärimmäisenä varotoimena Fluarix annetaan kuitenkin vain yli 65-vuotiaille, joilla ei ole iän perusteella lainkaan riskiä sairastua narkolepsiaan. «Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010»2. Riskiryhmät, jotka saavat rokotuksen maksutta, ovat samat kuin viime kaudella (taulukko «Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )»1). Muut saavat rokotteen lääkemääräyksellä apteekista, ja se pistetään esimerkiksi terveyskeskuksessa. Jotkut työnantajat hoitavat rokotukset työpaikalla. Suositeltu rokotusajankohta on marras-joulukuu. Rokotukset alkavat terveyskeskuksissa viimeistään marraskuun alussa. Oman terveyskeskuksen tarkemmista rokotusajoista saa tiedon esimerkiksi paikallislehdistä tai tietoverkosta. Katso myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedotteet kausi-influenssasta «http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ajankohtaista/kampanjat/kausi-influenssa»1.

Uutuutena nenäsuihkerokote kaksivuotiaille

Tänä kautena Suomessa otetaan ensi kertaa käyttöön nenäsumutteena annettava rokote, Fluez Tetra. Rokotteesta on teho- ja turvallisuustietoa jo 10 vuoden ajalta. Isossa-Britanniassa se on ollut pikkulasten yleisessä rokotusohjelmassa jo 10 vuoden ajan. Rokotteessa on pistosrokotteesta poiketen lisänä toinenkin B-virus. Sumutteessa on eläviä heikennettyjä viruksia. Tästä syystä sen antama immuniteetti on pikkuisilla parempi kuin pistosrokotteiden antama. Rokoteaine sisältää pieniä jäämiä gentamysiini-antibiootista ja kananmunasta. Allergia kananmunalle ja voimakas immuunipuutos (elävien virusten takia) ovat esteitä tämän rokotteen valitsemiselle. Esimerkiksi kortisonin käyttäjillä Fluez on kuitenkin turvallinen. Turvallisuustietoa on kymmenistä miljoonista rokotetuista. Vaikeita allergisia reaktioita on ilmennyt harvemmalla kuin yhdellä rokotetulla miljoonasta. Yleisimpiä todettuja haittoja ovat olleet muutaman päivän kestävä nenän tukkoisuus runsaalla 10 %:lla sekä kuume ja ruokahaluttomuus muutamalla prosentilla. Suihkerokotus annetaan kaksivuotiaille (24–35 kuukauden ikäisille), ja yksi rokoteannos on riittävä. Sitä on varattu riittäväksi noin kolmasosalle ikäluokasta. Kaksivuotiaille voidaan antaa myös pistosrokote, jolloin ensimmäistä kertaa rokotettava tarvitsee kaksi pistoskertaa riittävän suojan syntymiseksi.

Taudin pääpiirteet

Influenssa on influenssavirusten aiheuttama hengitystietulehdus. Taudin itämisaika on useimmiten 1–3 vuorokautta. Tartunnan saaneista vain noin puolet sairastuu. Influenssan oireet ovat hyvin samankaltaiset kuin flunssien eli nuhakuumeiden, joita aiheuttaa pari sataa eri virusta (ks. «Nuhakuume, flunssa»3). Influenssassa oireet, erityisesti kuume ja lihassäryt, ovat keskimäärin kuitenkin ankarammat. Sama influenssavirus voi aiheuttaa eri henkilöille nuhan, kukkukivun. silmätulehduksen, särkyjen ja kuumeen suhteen hyvinkin erilaisen oirejoukon. Perusterveillä tauti paranee yleensä itsestään nopeasti, niin että kuume ja säryt häviävät 3–5 päivässä. Yskä tai nuha voivat jatkua muutaman viikonkin lieventyen vähitellen. Influenssan "suoraan" aiheuttamat kuolemat ovat harvinaisia. Vuosittaisen kausi-influenssan aallossa todetaan Suomessa kuitenkin noin 500 "ylimääräistä" kuolemaa. Valtaosa niistä johtuu huonokuntoisten ja iäkkäiden (yli 65-vuotiaiden) henkilöiden perussairauksien äkillisestä huononemisesta influenssan aikana. Influenssavirukset aiheuttavat Suomessa vuosittain myös muutamia kymmeniä aivokalvotulehduksia (ks. «Aivokalvontulehdus (meningiitti)»4) ja sydänlihastulehduksia (ks. «Sydänlihastulehdus (myokardiitti)»5).

Myös bakteerien aiheuttamien jälkitautien, kuten keuhkokuumeen, riski on influenssassa suurempi kuin flunssassa. Suurin riski on niillä, joilla on yleiskuntoa heikentäviä perussairauksia (ks. taulukko «Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )»1). Tämän vuoksi näillä henkilöillä on oikeus vuosittain annettavaan maksuttomaan influenssarokotukseen. Jälkitaudeista bakteerikeuhkokuume ja pneumokokkibakteerin aiheuttama verenmyrkytys (sepsis) voivat olla vakavia ja johtaa kuolemaankin (ks. «Keuhkokuume (pneumonia)»6 ja «Verenmyrkytys eli sepsis»7). Lapsille influenssa aiheuttaa myös välikorvatulehduksia (ks. «Korvatulehdus lapsella»8).

Esiintyvyys

Influenssaa aiheuttavat influenssa A- ja B-virukset. A-influenssavirukset ovat alun perin lintujen luontaisia viruksia. Ihmiskunnan riesaksi ne ovat tulleet todennäköisesti joitakin satoja tai tuhansia vuosia sitten. Tämän edellytyksenä on ollut lintuvirusten muuntumisen sellaisiksi, että ne pystyvät ylipäätään tarttumaan ihmisen soluihin, lisääntymään ihmisessä ja siirtymään ihmisestä toiseen. Linnuilla tunnetaan satakunta eri A-influenssavirusta (nimettynä H ja N kirjaimin ja niitä seuraavin numeroin). Vain viisi näistä viruksista on aiheuttanut epidemioita ihmiskunnassa.

Influenssa esiintyy vuosittaisina epidemia-aaltoina ympäri maapallon. Yleensä epidemioissa A-influenssat ovat vallalla, mutta joukossa on myös oireiltaan samankaltaisia influenssa B-viruksen aiheuttamia tauteja. Suomeen aalto tulee marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Infektiot alkavat usein varuskunnista, koska kasarmiasuminen helpottaa viruksen leviämistä henkilöstä toiseen. Muutaman viikon viiveellä infektio leviää ympäri maan. Tavallisina vuosina sairastuu noin 10 % väestöstä 6–8 viikon aallon aikana.

Pandemiasta puhutaan silloin, kun influenssa sairastuttaa tavallista suuremman osan väestöstä ja tauti on tavallista ankarampi. Tunnetuimpia pandemioita ovat olleet espanjantauti 1918–1919, aasialainen 1957 ja hongkongilainen 1968. Viimeksi pandemia koettiin talvella 2009–2010. Sen aiheutti A(H1N1)-virus. Tämä pandemia nimettiin sikainfluenssaksi. Sikainfluenssa ja sen antamat opetukset on kuvattu omassa artikkelissaan «Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010»2.

Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa ihmisen infektioita on aiheuttanut kaksikin luontaisesti linnuissa olevaa virusta. A(H5N1)-virus todettiin ensimmäisen kerran Kaakkois-Aasiassa vuonna 2003 ja A(H7N9) Kiinassa 2013. A(H5N1) on aiheuttanut kaikkiaan 844 ihmisellä todettua infektiota (50–150 vuosittain), ja sairastuneista 449 (53 %) on kuollut. Alkuun tautia oli eniten Vietnamissa, mutta vuonna 2015 lähes kaikki tartunnat on saatu Egyptissä. A(H7N9) on aiheuttanut ihmisen infektiota vain Kiinassa. Sen aiheuttamia tautitapauksia on todettu yhteensä 679. Sairastuneista 275 (41 %) on kuollut. Tartuntaan on tarvittu kosketus kanoihin tai ankkoihin, eivätkä taudit ole muutamaa lähikontaktissa ollutta lukuun ottamatta tarttuneet ihmisestä toiseen. Matkustusrajoituksia mihinkään maahan ei ole katsottu tarpeellisiksi lintuinfluenssauhan takia.

Taudin toteaminen

Lääkärikään ei kykene ilman laboratoriotestejä erottamaan influenssaa flunssista. Influenssaa on syytä epäillä vain, kun tiedetään, että paikkakunnalla on meneillään influenssa-aalto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja usein sairaanhoitopiiritkin tiedottavat epidemiatilanteesta väestölle. Usein influenssa-aikana myös hengitystieinfektioiden kokonaismäärä on kaksin-kolminkertaistunut, mikä näkyy poissaoloina työstä, koulusta ja päivähoidosta. Influenssa-aallon aikanakin yli puolet hengitystieinfektioista on kuitenkin tavallisia nuhakuumeita. Influenssaan viittaavat hengitystieinfektion tavallista ankarammat oireet, erityisesti lihaskivut ja korkea kuume. Terveyskeskuksissa vastaanoton kuluessa tehtäviä pikatestejä viruksen osoittamiseen on olemassa. Nielun tai sierainten tikkunäytteet pystyvät kuitenkin löytämään vain noin 60 % todellisista influenssatapauksista. Siksi niiden käytöstä vastaanotoilla ei ole juuri hyötyä. Kotihoitoon viruslääke valitaan yleensä epidemiatilanteen ja oireiden perusteella. Sairaaloiden ensiavuissa testit ovat kuitenkin tärkeitä ja auttavat oikean hoidon valinnassa. Influenssan jälkeistä bakteeritautia, keuhkokuumetta, poskiontelotulehdusta tai välikorvatulehdusta, on syytä epäillä, jos oireet huonenevat tai palaavat kun taudin alusta on jo kulunut 5–7 päivää.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos tauti on korkeakuumeinen, jos yleisvointi on huonompi kuin mihin on flunssassa tottunut, tai jos oireet palaavat ensin lievityttyään. Jos sairastuneella on influenssan riskitekijöitä (ks. taulukko «Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )»1), on lääkärissä syytä käydä tavallista herkemmin ja riippumatta siitä, onko ottanut influenssarokotuksen syksyllä tai ei.

Hoito

Influenssan hoitoon on olemassa kaksi viruslääkettä: oseltamiviiri (myös lasten vahvuus, Tamiflu®) ja tsanamiviiri (Relenza®). Edellinen otetaan kapseleina ja jälkimmäinen sisään hengittäen erityisen laitteen kautta. Kuuri kestää viisi päivää. Viruslääkkeet lyhentävät taudin kestoa päivällä tai parilla. Ehkä tärkeämpää on, että ne vähentävät myös bakteerijälkitautien, keuhkokuumeen ja korvatulehduksen, riskiä. On todennäköistä, että myös influenssaan liittyvät sydän- ja aivohalvaukset vähenevät. Tämä on erityinen syy hoitaa riskiryhmiin kuuluvia muita herkemmin viruslääkkeellä.

Päätös lääkehoidon määräämisestä täytyy tehdä vastaanotolla yleensä potilaan perussairauksien ja infektion oireiden ankaruuden perusteella. Hyöty on todennäköisesti erityisen suuri kroonisia sairauksia potevilla (ns. riskiryhmillä, taulukko «Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )»1). Viruspikatesteistä ei ole juurikaan apua hoitopäätöksen teossa. Perusterveillä viruslääkkeen antama hyöty influenssan paranemisessa katsotaan niin vähäiseksi, ettei hoitoa yleensä suositeta. Suurimman hyödyn saavat ne, joilla on sairauksia, jotka voivat tehdä influenssasta pahemman tai jotka lisäävät jälkitautien riskiä. Virusflunssiin eli nuhakuumeisiin viruslääkkeellä ei ole mitään tehoa. Influenssalääkkeet toimivat myös ennaltaehkäisevästi (suojaavat taudilta 60-prosenttisesti). Tällainen käyttö voi tulla kyseeseen vain erityisissä tilanteissa, kuten influenssan alkaessa levitä sairaalan osastolla tai perheissä, joissa on vakavasti sairaita lapsia tai aikuisia. Oireiden hoitoon käyvät samat lääkkeet ja keinot kuin flunssan hoitoon (ks. «Nuhakuume, flunssa»3).

Tartunnan ehkäisy

Influenssa tarttuu ihmisestä toiseen hengitystie-eritteiden välityksellä. Tartunnan saaneen tartuttava aika alkaa 1–2 päivää ennen oireiden alkua ja on suurimmillaan 1–3 päivää oireiden alusta. Tartuttavuus kestää aikuisilla noin 5 päivää, lapsilla 7 päivää. Ihmiskontaktien välttäminen taudin aikana ei auta suojaamaan ympäristöä, koska epidemian aikana tartuttajia, myös oireettomia, on niin runsaasti. Tartuttavuuden pelossa ei ole syytä jäädä varmuuden vuoksi esimerkiksi toipilaana pois töistä, koulusta tai päivähoidosta, koska tällainen ei lisää omaa tai muiden turvallisuutta. Tavallisista toimista poissaolon ratkaisee siis vain oma vointi ja jaksaminen. Liikuntaa kannattaa välttää yleisoireiden, erityisesti kuumeen ja lihassäryn, ajan, ja raskaampaa urheilua suositetaan vasta, kun tauti on hyvin paranemassa ja oireiden alusta on kulunut vähintään 7 päivää.

Omaa tartuntariskiä voi pienentää pesemällä käsiä vedellä ja saippualla. Tämän on todettu toimivan sekä kotona, koulussa että päivähoidossa, ja siksi sen uskotaan toimivan myös työpaikoilla. Käsien pesu aina ulkoa tultaessa ja ennen ruokailuja on riittävä. Desinfioivat käsipyyhkeet ovat yhtä tehokkaita mutta eivät tehokkaampia kuin käsienpesu.

Rokotus

Influenssaa vastaan on käytössä rokote, jonka koostumusta vaihdellaan vuosittain kiertävien virustyyppien mukaan. Suosituksen rokotteessa kunakin kautena huomioitavista viruksista antaa Maailman terveysjärjestö (WHO) aina helmikuussa. Euroopan lääkevirasto (EMA) puolestaan myöntää valmisteille Suomeakin koskevan myyntiluvan. Rokotteessa on tavallisesti kahden A-influenssaviruksen ja yhden B-influenssaviruksen osia. Jos epidemian aiheuttava virus on jokin rokotteen virustyypeistä, rokottaminen pienentää riskiä sairastua noin 80–90 %:lla. Huonomminkin "osuvan" rokotteen antama suoja on yleensä vähintään 50–60 %. Ilmeisesti rokotus vähentää samalla teholla myös taudin kehittymistä vakavaksi, samoin kuin bakteerijälkitautien riskiä. Kausi-influenssarokotteet ovat niin turvallisia, että rokotus katsotaan kannattavaksi kaikille.

Entiseen tapaan Suomessa influenssarokotteen saavat kaikki 6–35 kk:n ikäiset lapset ja yli 65-vuotiaat sekä riskiryhmiin kuuluvat henkilöt maksutta terveyskeskuksista tai työterveyshuollosta (ks. taulukko «Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )»1). Lisäksi rokotus tarjotaan varusmiespalveluksessa oleville, vakavalle influenssalle alttiiden henkilöiden lähipiirille, ja sosiaali- ja terveydenhuollossa hoitoa ja hoivaa antaville. Viimeksi mainitut rokotetaan ympäristössä olevien sairaiden henkilöiden suojaamiseksi. Kaikille ryhmille rokotus on vapaaehtoinen. Valitettavasti rokotuksen on ottanut viime vuosina vain puolet niistä, joille sitä maksutta tarjotaan. Erityisesti ollaan huolissaan hoito- ja hoivayksiköissä työskentelevien huonosta rokotuksen otosta. Kannustavaa on, että lääkärit, jotka tuntevat parhaiten rokotusten sekä hyödyt että haitat, ottavat rokotuksen auliimmin (HUS-piirissä 75 %) kuin muut työntekijät (50 %). Tiedolla voidaan siis kannustaa hoitomyöntyvyyteen.

Taulukko 1. Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL «https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/kausi-influenssarokote#rokote»2)

Lisää tietoa influenssasta

Sairauksien ehkäisy -teoksen artikkeli «Influenssa»9

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos > Influenssa «https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/influenssa»6

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi