Etusivu » Influenssa

Influenssa

Lääkärikirja Duodecim
18.10.2016
Infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Kauden 2016–2017 epidemia ja rokotukset

Odotettavissa tavanomainen epidemia (ennuste 15.10.2016)

Lokakuussa 2016 tehdyn ennusteen mukaan tulevan talvikauden kausi-influenssan epidemiasta odotetaan hyvin samankaltaista kuin edellisen kauden epidemia. Kiertävät A- ja B-influenssaviruksetkin ovat oletettavasti samankaltaiset. Rokotteen valmistukseen käytetyn toisen A-viruksen (H3N2) ja B-viruksen viruskannat ovat kuitenkin edellisestä eroavat. Kolmantena rokotteessa on edelleen vuoden 2009 pandeemisen viruksen (H1N1pdm09) rakenteita. Koostumus on päätetty alkuvuodesta 2016 eteläisellä pallonpuoliskolla olleen epidemian perusteella. Epidemian sijoittuminen kalenteriin on vaikeampi ennustaa. Vielä lokakuun lopulla se ei ole alkanut. Edellisellä kaudella tapausten huippu sattui tammikuulle ja se mahtui lähes kokonaan joulukuun ensimmäisen ja helmikuun viimeisen viikon väliin. Viime aallossa pandeeminen vuoden 2009 sikainfluenssavirus (ks. «Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010»1) aiheutti valtaosan infektioista, ja viruksen ominaisuuden mukaisesti yksittäisiä vakavia infektioita oli nuorilla aikuisilla. Tämän viruksen merkitys lienee tulevalla kaudella vähäisempi, kun niin moni on tuon virusinfektion kokenut, ja vuodesta 2009 lähtien kyseinen virus on huomioitu annetuissa rokotuksissa.

Tulevan kauden rokotukset

Parhaana rokotusajankohtana pidetään marraskuuta 2016. Silloin suoja ehtii todennäköisesti alkaa ennen epidemiaa. Suoja alkaa 2 viikkoa rokotuksesta. Vaikka epidemia ehtisi jo alkaa, rokotus kannattaa edelleen ottaa, eikä siitä ole haittaa, vaikka samaan aikaan saisi tartunnan. Kansallisessa rokotusohjelmassa käytetään yli 6 kuukauden ikäisille yhtä Influvac®-nimisen rokotteen pistosta. Vaikka tässä rokotteessa on ns. sikainfluenssaviruksen rakenteita, sen koostumuksessa ei ole narkolepsiaan syylliseksi todettua osaa. Alle 9-vuotiaille, jotka eivät koskaan ole saaneet influenssarokotusta, suositetaan kahta rokotuskertaa.

Viime vuoden tapaan 24–36 kuukauden ikäisille, jotka riskiryhmäksi katsottuina saavat maksuttoman rokotuksen, on varattu 22 500 annosta nenäsuihkeena annettavaa rokotetta. Tämä Fluenz Tetra® -rokote sisältää neljää elävää heikennettyä virusta (kaksi A-virusta ja kaksi B-virusta). Sekin antaa suojaa ns. sikainfluenssaa vastaan. Vaikka virus on elävä, rokote ei ominaisuuksiensa vuoksi voi aiheuttaa influenssaa, ja sitä voidaan antaa lievästi immuunipuutteisillekin lapsille. Kaikille riittää yksi nenäsuihkekerta (lapsilla ero pistosrokotteeseen nähden). Nenäsuihketta ei voi antaa nuhaiselle, koska sen teho ei silloin ole hyvä. Suihkerokote antanee hieman paremman suojan kuin pistosrokote (90 % suihke, 60–80 % pistos).

Riskiryhmät, jotka saavat rokotuksen maksutta, ovat samat kuin viime kaudella (taulukko «Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )»1). Muut saavat rokotteen lääkemääräyksellä apteekista, ja se pistetään esimerkiksi terveyskeskuksessa. Jotkut työnantajat hoitavat rokotukset työpaikalla. Kahden rokotusohjelmassa annettavan rokotteen lisäksi apteekeissa on useita muita inluenssarokotteita. Kaikkien viruskoostumus on sama kuin Influvacissa, ja ne soveltuvat itse rokotteensa hankkiville ja maksaville. Rokotteen ostamiseen apteekista tarvitaan edelleen resepti. Influenssarokotteet maksavat noin 11 €. Rokotukset alkavat terveyskeskuksissa viimeistään marraskuun alussa. Oman terveyskeskuksen tarkemmista rokotusajoista saa tiedon esimerkiksi paikallislehdistä tai tietoverkosta. Katso myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedotteet kausi-influenssasta «http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ajankohtaista/kampanjat/kausi-influenssa»1.

Taudin pääpiirteet

Influenssa on influenssavirusten aiheuttama hengitystietulehdus. Taudin itämisaika on useimmiten 1–3 vuorokautta. Tartunnan saaneista vain noin puolet sairastuu. Influenssan oireet ovat hyvin samankaltaiset kuin flunssien eli nuhakuumeiden, joita aiheuttaa pari sataa eri virusta (ks. «Nuhakuume, flunssa»2). Influenssassa oireet, erityisesti kuume ja lihassäryt, ovat keskimäärin kuitenkin ankarammat. Sama influenssavirus voi aiheuttaa eri henkilöille nuhan, kurkkukivun, silmän sidekalvon tulehduksen (konjunktiviitin), särkyjen ja kuumeen suhteen hyvinkin erilaisen oirejoukon. Perusterveillä tauti paranee yleensä itsestään nopeasti, niin että kuume ja säryt häviävät 3–5 päivässä. Yskä tai nuha voivat jatkua muutaman viikonkin lieventyen vähitellen. Influenssan "suoraan" aiheuttamat kuolemat ovat harvinaisia. Vuosittaisen kausi-influenssan aallossa todetaan Suomessa kuitenkin noin 500 "ylimääräistä" kuolemaa. Valtaosa niistä johtuu huonokuntoisten ja iäkkäiden (yli 65-vuotiaiden) henkilöiden perussairauksien äkillisestä huononemisesta influenssan aikana. Influenssavirukset aiheuttavat Suomessa vuosittain myös muutamia kymmeniä aivokalvotulehduksia (ks. «Aivokalvontulehdus (meningiitti) aikuisilla»3) ja sydänlihastulehduksia (ks. «Sydänlihastulehdus (myokardiitti)»4).

Myös bakteerien aiheuttamien jälkitautien, kuten keuhkokuumeen, riski on influenssassa suurempi kuin flunssassa. Suurin riski on niillä, joilla on yleiskuntoa heikentäviä perussairauksia (ks. taulukko «Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )»1). Tämän vuoksi näillä henkilöillä on oikeus vuosittain annettavaan maksuttomaan influenssarokotukseen. Jälkitaudeista bakteerikeuhkokuume ja pneumokokkibakteerin aiheuttama verenmyrkytys (sepsis) voivat olla vakavia ja johtaa kuolemaankin (ks. «Keuhkokuume aikuisilla (pneumonia)»5 ja «Verenmyrkytys eli sepsis»6). Lapsille influenssa aiheuttaa myös välikorvatulehduksia (ks. «Korvatulehdus lapsella»7).

Esiintyvyys

Influenssaa aiheuttavat influenssa A- ja B-virukset. A-influenssavirukset ovat alun perin lintujen luontaisia viruksia. Ihmiskunnan riesaksi ne ovat tulleet todennäköisesti joitakin satoja tai tuhansia vuosia sitten. Tämän edellytyksenä on ollut lintuvirusten muuntumisen sellaisiksi, että ne pystyvät ylipäätään tarttumaan ihmisen soluihin, lisääntymään ihmisessä ja siirtymään ihmisestä toiseen. Linnuilla tunnetaan satakunta eri A-influenssavirusta (nimettynä H ja N kirjaimin ja niitä seuraavin numeroin). Vain viisi näistä viruksista on aiheuttanut epidemioita ihmiskunnassa.

Influenssa esiintyy vuosittaisina epidemia-aaltoina ympäri maapallon. Yleensä epidemioissa A-influenssat ovat vallalla, mutta joukossa on myös oireiltaan samankaltaisia influenssa B-viruksen aiheuttamia tauteja. Suomeen aalto tulee marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Infektiot alkavat usein varuskunnista, koska kasarmiasuminen helpottaa viruksen leviämistä henkilöstä toiseen. Muutaman viikon viiveellä infektio leviää ympäri maan. Tavallisina vuosina sairastuu noin 10 % väestöstä 6–8 viikon aallon aikana.

Pandemiasta puhutaan silloin, kun influenssa sairastuttaa tavallista suuremman osan väestöstä ja tauti on tavallista ankarampi. Tunnetuimpia pandemioita ovat olleet espanjantauti 1918–1919, aasialainen 1957 ja hongkongilainen 1968. Viimeksi pandemia koettiin talvella 2009–2010. Sen aiheutti A(H1N1)-virus. Tämä pandemia nimettiin sikainfluenssaksi. Sikainfluenssa ja sen antamat opetukset on kuvattu omassa artikkelissaan (ks. «Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010»1).

Kaakkois-Aasiassa, Egyptissä ja Kiinassa ihmisen infektioita on aiheuttanut kaksikin luontaisesti linnuissa elävää virusta. A(H5N1)-virus todettiin ensimmäisen kerran Kaakkois-Aasiassa vuonna 2003 ja A(H7N9) Kiinassa 2013. Näihin vakaviin infektioihin sairastuneista kolmasosa tai enemmän on kuollut suoraan viruksen aiheuttamaan tautiin, ei niinkään jälkitauteihin. Lintuinfluenssaa on käsitelty omassa artikkelissaan (ks. «Lintuinfluenssa»8). Nämä virukset eivät ole lähteneet leviämään väestössä laajemmin, eivätkä ne ole olleet matkailjoille uhka.

Taudin toteaminen

Lääkärikään ei kykene ilman laboratoriotestejä erottamaan influenssaa flunssista (ks. «Nuhakuume, flunssa»2). Influenssaa on syytä epäillä vain, kun tiedetään, että paikkakunnalla on meneillään influenssa-aalto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja usein sairaanhoitopiiritkin tiedottavat epidemiatilanteesta väestölle. Usein influenssa-aikana myös hengitystieinfektioiden kokonaismäärä on kaksin-kolminkertaistunut, mikä näkyy poissaoloina työstä, koulusta ja päivähoidosta. Influenssa-aallon aikanakin yli puolet hengitystieinfektioista on kuitenkin tavallisia nuhakuumeita.

Influenssaan viittaavat hengitystieinfektion tavallista ankarammat oireet, erityisesti lihaskivut ja korkea kuume. Terveyskeskuksissa vastaanoton kuluessa tehtäviä pikatestejä viruksen osoittamiseen on olemassa. Nielun tai sierainten tikkunäytteet pystyvät kuitenkin löytämään vain noin 60 % todellisista influenssatapauksista. Siksi niiden käytöstä vastaanotoilla ei ole juuri hyötyä. Kotihoitoon viruslääke valitaan yleensä epidemiatilanteen ja oireiden perusteella. Sairaaloiden ensiavuissa testit ovat kuitenkin tärkeitä ja auttavat oikean hoidon valinnassa. Influenssan jälkeistä bakteeritautia, keuhkokuumetta, poskiontelotulehdusta tai välikorvatulehdusta, on syytä epäillä, jos oireet huonenevat tai palaavat kun taudin alusta on jo kulunut 5–7 päivää.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos tauti on korkeakuumeinen, jos yleisvointi on huonompi kuin mihin on flunssassa tottunut, tai jos oireet palaavat ensin lievityttyään. Jos sairastuneella on influenssan riskitekijöitä (ks. taulukko «Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )»1), on lääkärissä syytä käydä tavallista herkemmin ja riippumatta siitä, onko ottanut influenssarokotuksen syksyllä tai ei.

Hoito

Influenssan hoitoon on olemassa kaksi viruslääkettä: oseltamiviiri (myös lasten vahvuus, Tamiflu®) ja tsanamiviiri (Relenza®). Edellinen otetaan kapseleina ja jälkimmäinen sisään hengittäen erityisen laitteen kautta. Kuuri kestää viisi päivää ja maksaa noin 30–40 €. Viruslääkkeet lyhentävät taudin kestoa päivällä tai parilla. Ehkä tärkeämpää on, että ne vähentävät myös bakteerijälkitautien, keuhkokuumeen ja korvatulehduksen, riskiä. On todennäköistä, että myös influenssaan liittyvät sydän- ja aivohalvaukset vähenevät. Tämä on erityinen syy hoitaa riskiryhmiin kuuluvia muita herkemmin viruslääkkeellä.

Päätös lääkehoidon määräämisestä täytyy tehdä vastaanotolla yleensä potilaan perussairauksien ja infektion oireiden ankaruuden perusteella. Hyöty on todennäköisesti erityisen suuri kroonisia sairauksia potevilla (ns. riskiryhmillä, taulukko «Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )»1). Viruspikatesteistä ei ole juurikaan apua hoitopäätöksen teossa. Perusterveillä viruslääkkeen antama hyöty influenssan paranemisessa katsotaan niin vähäiseksi, ettei hoitoa yleensä suositeta. Suurimman hyödyn saavat ne, joilla on sairauksia, jotka voivat tehdä influenssasta pahemman tai jotka lisäävät jälkitautien riskiä. Virusflunssiin eli nuhakuumeisiin viruslääkkeellä ei ole mitään tehoa. Influenssalääkkeet toimivat myös ennaltaehkäisevästi (suojaavat taudilta 60-prosenttisesti). Tällainen käyttö voi tulla kyseeseen vain erityisissä tilanteissa, kuten influenssan alkaessa levitä sairaalan osastolla tai perheissä, joissa on vakavasti sairaita lapsia tai aikuisia. Oireiden hoitoon käyvät samat lääkkeet ja keinot kuin flunssan hoitoon (ks. «Nuhakuume, flunssa»2).

Hengitystieinfektioiden oireiden itsehoito on sama kuin flunssissa, ja sitä on käsitelty omassa artikkelissaan: ks. «Flunssan eli nuhakuumeen itsehoito»9.

Tartunnan ehkäisy

Influenssa tarttuu ihmisestä toiseen hengitystie-eritteiden välityksellä. Tartunnan saaneen tartuttava aika alkaa 1–2 päivää ennen oireiden alkua ja on suurimmillaan 1–3 päivää oireiden alusta. Tartuttavuus kestää aikuisilla noin 5 päivää, lapsilla 7 päivää. Ihmiskontaktien välttäminen taudin aikana ei auta suojaamaan ympäristöä, koska epidemian aikana tartuttajia, myös oireettomia, on niin runsaasti. Tartuttavuuden pelossa ei ole syytä jäädä varmuuden vuoksi esimerkiksi toipilaana pois töistä, koulusta tai päivähoidosta, koska tällainen ei lisää omaa tai muiden turvallisuutta. Tavallisista toimista poissaolon ratkaisee siis vain oma vointi ja jaksaminen. Liikuntaa kannattaa välttää yleisoireiden, erityisesti kuumeen ja lihassäryn, ajan, ja raskaampaa urheilua suositetaan vasta, kun tauti on hyvin paranemassa ja oireiden alusta on kulunut vähintään 7 päivää.

Omaa tartuntariskiä voi pienentää pesemällä käsiä vedellä ja saippualla. Tämän on todettu toimivan sekä kotona, koulussa että päivähoidossa, ja siksi sen uskotaan toimivan myös työpaikoilla. Käsien pesu aina ulkoa tultaessa ja ennen ruokailuja on riittävä. Desinfioivat käsipyyhkeet ovat yhtä tehokkaita mutta eivät tehokkaampia kuin käsienpesu.

Vakavissa epidemioissa, kuten sikainfluenssaepidemiassa vuonna 2009, on harkittu ja joskus käytettykin viranomaispäätöksellä niin sanottua sosiaalista etäännyttämistä. Tällä tarkotetaan esimerkiksi koulujen ja päivähoitopaikkojen sulkemista ja joukkotapaamisten kieltoja. Näin ei kuitenkaan ole onnistuttu vaikuttamaan epidemian lopputulokseen, vaikka se on voinut hidastaa sen alkua. Lisäksi haitat yhteisön toiminnoille on arvioitu liian suuriksi. Tämä sopii ohjenuoraksi niille, jotka pohtivat epidemian huipussa tilaisuuksia suuremmille joukoille.

Rokotus

Influenssaa vastaan on käytössä rokote, jonka koostumusta vaihdellaan vuosittain kiertävien virustyyppien mukaan. Suosituksen rokotteessa kunakin kautena huomioitavista viruksista antaa Maailman terveysjärjestö (WHO) aina helmikuussa. Euroopan lääkevirasto (EMA) puolestaan myöntää valmisteille Suomeakin koskevan myyntiluvan. Rokotteessa on tavallisesti kahden A-influenssaviruksen ja yhden B-influenssaviruksen osia. Jos epidemian aiheuttava virus on jokin rokotteen virustyypeistä, rokottaminen pienentää riskiä sairastua noin 80–90 %:lla. Huonomminkin "osuvan" rokotteen antama suoja on yleensä vähintään 50–60 %. Nenäsuihkeena annettavan eläviä viruksia sisältävän rokotteen suojateho lienee hieman parempi kuin pistosrokotteen (noin 90 %). Ilmeisesti rokotus vähentää samalla teholla myös taudin kehittymistä vakavaksi, samoin kuin bakteerijälkitautien riskiä. Kausi-influenssarokotteet ovat niin turvallisia, että rokotus katsotaan kannattavaksi kaikille. Rokotusten hyödyksi luetaan myös se, että ne vähentävät terveydenhuollon asiakaskäyntejä, bakteerien aiheuttamia keuhkokuumeita, sairaalahoitoa, lasten korvatulehduksia ja antibioottihoitoja. Suuressa riskissä olevilla on sekä pneumokokkirokotteen että influenssarokotteen ottaminen suojannut erityisen hyvin vakavilta pneumokokkitaudeilta, kuten keuhkokuumeilta (ks. «Keuhkokuume aikuisilla (pneumonia)»5).

Entiseen tapaan Suomessa influenssarokotteen saavat kaikki 6–35 kk:n ikäiset lapset ja yli 65-vuotiaat sekä riskiryhmiin kuuluvat henkilöt maksutta terveyskeskuksista tai työterveyshuollosta (ks. taulukko «Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )»1). Lisäksi rokotus tarjotaan varusmiespalveluksessa oleville, vakavalle influenssalle alttiiden henkilöiden lähipiirille, ja sosiaali- ja terveydenhuollossa hoitoa ja hoivaa antaville. Viimeksi mainitut rokotetaan ympäristössä olevien sairaiden henkilöiden suojaamiseksi. Kaikille ryhmille rokotus on vapaaehtoinen. Valitettavasti rokotuksen on ottanut viime vuosina vain puolet niistä, joille sitä maksutta tarjotaan. Erityisesti ollaan huolissaan hoito- ja hoivayksiköissä työskentelevien huonosta rokotuksen otosta. Kannustavaa on, että lääkärit, jotka tuntevat parhaiten rokotusten sekä hyödyt että haitat, ottavat rokotuksen auliimmin (HUS-piirissä 75 %) kuin muut työntekijät (50 %). Tiedolla voidaan siis kannustaa hoitomyöntyvyyteen.

Taulukko 1. Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL «https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/kausi-influenssarokote#rokote»2)

Lisää tietoa influenssasta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos > Influenssa «https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/influenssa»6

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit: