Etusivu » Korvakäytävän tulehdus

Korvakäytävän tulehdus

Lääkärikirja Duodecim
30.9.2016
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Korvakäytävätulehduksesta on äkillisesti alkava ja krooninen muoto. Äkillinen on bakteerin, joskus sienenkin, aiheuttama kivulias tauti. Krooninen tulehdus ilmenee usein korvakäytävän ihon kutinana ja hilseilynä. Akuutissa muodossa on usein vuotoa korvakäytävästä, kroonisessa harvoin.

Tulehduksen syyt

Yleisimmin äkillisen korvakäytävän tulehduksen aiheuttaa korvan kaivaminen, esimerkiksi yritettäessä poistaa vaikkua. Lapsien tulehduksista 70 % alkaa näin. Toinen yleinen syy on veden pääseminen toistuvasti korvakäytävään esimerkiksi uidessa. Erityinen riski on etelän lomilla, joilla pulikoidaan runsaasti uima- tai porealtaissa. Lämmin kostea ilmasto on näillä matkoilla jo sinänsä riskiä lisäävä. Tästä tulee sen lempinimi "kesäkorva".

Tavallisimmat äkillisen korvakäytävän tulehduksen aiheuttavat bakteerit ovat Stapyhylococcus aureus ja Pseudomonas aeriginosa. Joskus sienetkin, esimerkiksi Aspergillus, voivat aiheuttaa tämä taudin. Sienitulehdukset ovat yleisempiä diabetesta sairastavilla ja immuunipuutteisilla henkilöillä, ja antibiottihoito voi altistaa niille. Jos vyöruusu (ks. «Vyöruusu (Herpes zoster)»1) tai ruusu (ks. «Ruusu (erysipelas)»2) on kasvojen alueella, sekin voi levitä korvakäytävään tai jopa ilmetä vain siellä.

Korvakäytävän pinta on tavallista ihoa. Krooninen tulehdus voi olla osa esimerkiksi allergisen ihottuman (ks. «Allerginen kosketusihottuma»3) tai psoriaasin (ks. «Psoriaasi»4) ihovaurioita. Bakteerit eivät ole mukana sen synnyssä.

Taudin oireet

Äkillisen korvatulehduksen tärkein oire on kova kipu. Bakteeritaudeissa se kehittyy kovaksi hyvin nopeasti, tunneissa tai parissa päivässä, sieni-infektioissa hitaammin, useiden päivien aikana. Kipu säteilee usein leukakulmaan. Korvan koskettelu ja leukojen liike pahentaa kipua. Joskus korvaa ei kivulta voi painaa tyynyyn. Korvakäytävän turpoaminen voi muuttaa äänten kuulumista ja heikentää kuuloa kipeässä korvassa. Korvasta voi olla näkyvää sameaa vuotoa. Kuume on harvinainen. Hoitamaton tulehdus voi johtaa alla olevan luun (kartiolisäkkeen) infektioon. Luutulehdus on harvinainen, ja sen voi todeta vain lääkärin tutkimuksilla.

Kroonisen korvatulehduksen oire on yleisimmin viikkojen aikana lisääntyvä korvakäytävän kutina ja hilseily. Kipu ja nestevuoto korvasta ovat harvinaisia, mutta aamulla voi tyynyllä joskus nähdä kuivunutta eritettä. Tauti ei ole kuumeinen.

Milloin hoitoon

Kova, nopeasti alkava korvakipu on aina syy käydä tutkittavana. Samoin vuoto korvasta on syy lääkärin tutkimuksiin, vaikka oire kehittyisi hitaamminkin. Korvaa ei pidä yrittää tutkia tai hoitaa itse ennen lääkärin arviota. Kroonisen tulehduksen suhteen lääkärikäynnin kiireellisyys riippuu siitä, miten suuri kiusa oireista on.

Taudin toteaminen ja hoito

Lääkäri tekee diagnoosin korvaan katsomalla. Samalla varmistuu, ettei tärykalvo ole puhjennut. Tällä tiedolla on vaikutusta hoitoon. Usein korvakäytävä on niin tukossa, että se pitää ensin huuhdella puhtaaksi. Bakteeriviljely ei ole ensivaiheessa tarpeen hoidon valitsemiseksi. Useimmiten viljely tehdään, jos hoito ei muutamassa päivässä ala auttaa.

Vaikka kyseessä on bakteeri- tai sienitulehdus, suun kautta annettavat antibiootit tai sienilääkehoidot eivät ole tarpeen eivätkä auta. Antibiootti voi pahentaakin tilannetta, jos aiheuttaja on sieni. Hoito toteutetaan paikallisilla lääkeliuoksilla. Hoidon aluksi korvakäytävä huuhdellaan puhtaaksi joko keittosuolalla tai sen ja spriin sekoituksella. Tarvittaessa huuhtelu toistetaan parin päivän päästä. Jos korvakäytävä on hyvin tukkoinen, siihen laitetaan vanutukko (tamponi), johon hoitavat korvatipat tiputetaan. Tipoissa on yleisimmin sekä antibiootteja että kortisonia. Antibiootit parantavat bakteeritulehduksen, ja kortisoni hoitaa kipua ja turvotusta. Oire alkaa lievittyä parissa päivässä, ja viikon kuurin aikana tulehdus yleensä paranee.

Kroonista korvakäytävätulehdusta hoidetaan samoilla liuoksilla tai voiteilla kuin vastaavia ihovaurioita muualla iholla.

Hoitotippojen laittaminen kotona

Etenkin turvonneeseen korvakäytävään tippahoitoa on vaikea saada perille. Tipat on syytä laittaa kylkiasennossa sairas korva ylöspäin. Tiputuksen hetkellä korvalehden etunipukkaa kannattaa vetää taakse- ja ylöspäin jolloin käytävä oikenee. Tiputuksen jälkeen korvalehteä liikutellaan edestakaisin ja maataan vielä kolmisen minuuttia kylkiasennossa.

Jos korvaan on asetettu tamponi, lääke tiputetaan siihen. Lääkärin tulee vaihtaa tamponi 1–2 päivän välein.

Korvatippoja ei kannata laittaa korvaan kylmänä, esimerkiksi suoraan jääkaapista otettua, vaan lääkepulloa on syytä lämmittää hetki käsissä. Kylmä neste voi aiheuttaa huimauksen ärsyttämällä sisäkorvaa.

Ehkäisy

Tärkeintä on, että korvaa ei kaivella itse mistään syystä eikä millään välineellä. Usein tällaiseen ryhdytään vahan eli vaikun poistamiseksi. Vaikku erittyy korvakäytävän ihon hiki- ja talirauhasista, ja se on hyödyllinen ja ihoa suojaava. Vaikku poistuu korvakäytävästä itsestään, ja käytävän suulta sitä voi kyllä tarvittaessa poistaa (ks. «Korvakäytävän vahatulppa, korvavaha»5). Kovan kiinteän vaikkutulpan voi poistattaa terveydenhoitojan vastaanotolla, ja samalla voidaan katsoa, onko syynä krooninen korvakäytävätulehdus, joka olisi hoidettava.

Jos kärsii toistuvista uimiseen liittyvistä korvakäytävätulehduksista, voi turvautua korvaan ennen ja jälkeen uimisen laitettaviin booritippoihin (reseptilääke) tai alkoholisuihkeisiin (itsehoitovalmiste). Ääritapauksessa voi käyttää korvatulppia, mutta ne saattavat ärsyttää korvakäytävää.

Käytettyjä lähteitä

Blomgren K. Kesäkorva eli äkillinen korvakäytävätulehdus. Duodecim 2011;127:1331–4 «/xmedia/duo/duo99651.pdf»1.

Hopsu E, Närkiö-Mäkelä M, Silvola J. Milloin ja miten käytän korvaan tippoja? Duodecim 2011;127:1470–80 «/xmedia/duo/duo99654.pdf»2.