Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Legioonalaistauti (legionelloosi)

Lääkärikirja Duodecim
21.10.2013
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Legioonalaistauti eli legionelloosi on kuumetauti johon yleensä liittyy keuhkokuume. Taudin aiheuttaa luonnon vesissä elävä bakteeri (Legionella pneumophila). Tämä bakteeri löydettiin vasta vuonna 1976, kun se aiheutti Philadelphiassa keuhkokuume-epidemian isossa hotellissa sotaveteraanien (legioonalaisten) kokouksessa. Bakteeri levisi hotellin ilmastointilaitteiden välityksellä. Bakteerin myöhäinen löytyminen johtuu siitä, että sitä ei saada kasvamaan tavallisella bakteeriviljelyllä.

Esiintyvyys

Legionellabakteeri on yleinen sekä luonnonvesissä että vesialtaissa. Bakteeri hyötyy korkeasta veden lämpötilasta ja se kestää yli 50 Celcius-asteenkin lämpötilaa. Siten se säilyy hengissä vesijohtojärjestelmissä, jos vettä ei kuumenneta riittävästi. Legionelloosi on kuuluisa juuri hotellien vesijärjestelmien kuten ilmastointilaitteiden tai kylpylöiden kautta aiheuttamistaan epidemioista. Epidemioita ovat myös aiheuttaneet mm. suihkut, porealtaat ja kukkanäyttelyiden suihkulähteet.

Suomalaisten vuosittain sairastamasta noin 30 legionelloositapauksesta noin puolet (vuonna 2010 60 %) on ulkomailta tuotuja. Euroopassa todetaan ulkomaanmatkan jälkeen noin 1000 legionelloosia vuosittain. Näistä siis 10 - 15 on suomalaisilla. Kolmannes tautitapauksista on sellaisia, joissa samasta lähteestä (esimerkiksi hotellista) on samaan aikaan saatu useita infektioita, eli ne ilmaantuvat osana pientä epidemiaa. Maat, joista legionelloosi useimmin saadaan, ovat niitä, joihin tehdään paljon turistimatkoja. Italia, Ranska, Espanja, Turkki ja Kreikka johtavat tilastoa Euroopassa, Thaimaa Euroopan ulkopuolella. Yksittäisiä tapauksia tiedetään saadun esimerkiksi suomalaisita kylpylöistä ja kerran myös sairaalan vedestä. Suomen legionelloositapausten määrä on pieni verrattuna siihen, että suomalaiset sairastavat 50 000 muuta keuhkokuumetta vuosittain.

Tartuntatapa

Legionella-bakteeri lisääntyy lämpimän veden järjestelmissä. Kun ihminen hengittää ilmaa, jossa on pieniä vesipisaroita tai vesiaerosolia, bakteeri voi päästä hengitysteihin. Jos bakteeri pääsee alas keuhkoputkiin asti ja sieltä kudoksiin, syntyy infektio. Vettä juomalla tartuntaa ei saa, koska veden on päästävä keuhkoihin pieninä pisaroina. Legionelloosi ei tartu eläimistä eikä myöskään ihmisistä toiseen.

Oireet ja tauti

Oireet ja taudin kulku

Aika tartunnan saamisesta oireiden alkuun on lyhyt, yleensä 2 - 5 päivää, pisimmilään pari viikkoa. Legionella-keuhkokuumeen ensimmäinen oire on yleensä kuume lihassärkyineen ja päänsärkyineen. Tätä seuraa päivän parin päästä kuiva yskä. Vielä tässä vaiheessa tauti muistuttaa enemmän influenssaa (ks. «Influenssa»1) kuin bakteerikeuhkokuumetta (ks. «Keuhkokuume (pneumonia)»2). Jos tauti etenee vakavaksi, niin jo 5 -7 päivää oireiden alusta tulee hengenahdistusta. Viimeistään tämä vie sairastuneen lääkäriin. Legionella-infektioon liittyy useammin vatsakipua ja ripulia kuin muihin keuhkokuumeisiin. Sairauteen kuolee antibioottihoidosta huolimatta noin 15 % sairastuneista. Tosin monella, jolla sairaus johtaa kuolemaan, on infektiopuolustusta heikentävä sairaus.

Riskiä sairastua legionellakeuhkokuumeeseen lisäävät ainakin korkea ikä, immuunipuute, krooninen keuhkosairaus ja tupakointi. Lapsilla tauti on harvinainen, vain 1 % sairastuneista on lapsia.

Legionella-infektion toinen, harvinaisempi muoto, on pelkkä korkeakuumeinen tauti lihas- ja päänsärkyineen ilman että syntyy keuhkokuumetta. Tätä taudin muotoa kutsutaan Pontiac-kuumeeksi. Se johtuu ilmeisesti legionellabakteerin veteen tuottamasta myrkystä, eikä bakteeri itse pääse elimistöön. Pontiac-kuumeen oireet alkavat jo muutamassa tunnissa tai päivässä altistumisesta. Tauti paranee itsestään ilman antibioottia.

Diagnoosi ja hoito

Kuumetaudin aikaisessakin vaiheessa veren C-reaktiivisen proteiinin (CRP:n) määrän perusteella voidaan päätellä, onko kyse todennäköisemmin bakteeri- kuin virusinfektiosta ja onko tautia siis syytä hoitaa antibiootein. Legionelloosissa yskän alettua keuhkoihin tulee aikaisin röntgenkuvassa nähtävät tulehduspesäkkeet. Se, että keuhkokuume on Legionellan aiheuttama, selviää virtsasta tehtävän Legionella-bakteerin rakenteen (antigeenin) toteamisella. Tämä onnistuu yleensä heti taudin alussa. Jälkikäteen saadaan vastaus ysköksestä tehdystä Legionellan viljelystä (viive 5 - 7 päivää) tai toteamalla veressä vasta-aineiden lisääntyminen (viive 2 - 9 viikkoa). Hoitopäätös legionellaan tepsivällä antibiootilla tehdään jo sillä perusteella, että tautia pidetään bakteeritautina ja sairastumista on edeltänyt hotelliyöpyminen tai kylpyläkäynti.

Antibioottihoito vaikuttaa nopeasti vointiin ja vähentää ratkaisevasti vakavan taudin riskiä. Toisin kuin keuhkokuumeen hoidossa yleensä penisilliini tai kefalosporiinit eivät tepsi legionelloosiin vaan parhaan tehon antavat makrolidiantibiootit ja fluorokinolonit. Antibioottihoito kestää 10 -14 vuorokautta. Legionella-keuhkokuumetta sairastavaa hoidetaan yleensä muutaman päivän ajan sairaalassa mahdollisen hengitysvajauuksen tai muun vakavan taudinkäänteen havaitsemiseksi. Pontiac-kuume paranee muutamassa päivässä itsestään, eikä antibiootti vaikuta taudin kulkuun.

Milloin hoitoon

Kun aikuinen sairastuu korkeaan kuumeeseen (38,5 astetta tai enemmän) eikä tähän ole selvää syytä tiedossa (esimerkiksi nuhakuume tai influenssa) ja lisäksi yleisvointi heikkenee, lääkärissä käynti on aiheellinen heti oireiden alettua. Erityisesti legionelloosia voi ajatella, jos on yöpynyt hotelleissa tai käynyt kylpylässä edeltävän viikon aikana. Viimeistään, jos kuumetautiin liittyy hengenahdistuksen tunnetta, on syytä mennä lääkäriin.

Ehkäisy

Legionelloosiin ei ole rokotetta, eikä aiemmin sairastettu legionelloosi suojaa uudelta taudilta. Matkailija ei voi itse vähentää riskiään esimerkiksi hotellin valinnalla, paitsi valitsemalla hotellin, jossa ei ole koneellista ilmastointia. Lämmitettyjen altaiden, erityisesti porealtaiden, välttäminen pienentänee infektion riskiä, mutta huomioiden taudin harvinaisuus "hinta" voi lomalaiselle olla turhan kova.

Vesijärjestelmien turvallisuus taataan riittävällä kuumennuksella (55 astetta) tai pitämällä vesi riittävän kylmänä (alle 20 astetta) vesijohtojärjestelmissä. Myös runsaalla kloorin käytöllä saadaan Legionella häviämään esimerkiksi uima-altaista.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi