Etusivu » Legioonalaistauti (legionelloosi)

Legioonalaistauti (legionelloosi)

Lääkärikirja Duodecim
30.9.2016
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Legioonalaistauti eli legionelloosi on kuumetauti, johon yleensä liittyy keuhkokuume. Taudin aiheuttaa luonnon vesissä elävä bakteeri (Legionella pneumophila). Tämä bakteeri löydettiin vasta vuonna 1976, kun se aiheutti Philadelphiassa Yhdysvalloissa keuhkokuume-epidemian isossa hotellissa sotaveteraanien (American Legion) kokouksessa. Bakteeri levisi hotellin ilmastointilaitteiden välityksellä. Bakteerin myöhäinen löytyminen johtuu siitä, että sitä ei saada kasvamaan tavallisella bakteeriviljelyllä.

Esiintyvyys

Legionellabakteeri on yleinen sekä luonnonvesissä että vesialtaissa. Bakteeri hyötyy korkeasta veden lämpötilasta ja se kestää yli 50 °C:n lämpötilaa. Siten se säilyy hengissä vesijohtojärjestelmissä, jos vettä ei kuumenneta riittävästi. Legionelloosi on kuuluisa juuri hotellien vesijärjestelmien, kuten ilmastointilaitteiden tai kylpylöiden, kautta aiheuttamistaan epidemioista. Epidemioita ovat aiheuttaneet myös mm. suihkut, porealtaat ja kukkanäyttelyiden suihkulähteet.

Vuonna 2014 Euroopassa todettiin noin 7 000 legioonalaistautia. Määrä on säilynyt varsin vakaana koko 2010-luvun. Tavallisina vuosina suurin osa (kaksi kolmasosaa) on yksittäisiä ja paikallisilla asukkailla ilmeneviä, 20 % matkailijoiden useimmiten hotelleista saamia tauteja ja 10 % sairaalassa saatuja. Vuonna 2014 kolme neljäsosaa tartunnoista todettiin Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa. Legioonalaistauti todettiin 953:lla sairastuneella (seitsemäsosalla) liittyneen matkailuun. Ryppäitä, joissa useampi sairastui samasta lähteestä, oli 132. Suurimmassa koskaan todetussa matkailijoiden epidemiassa sairastui 400 henkilöä vuonna 2014 Portugalissa.

Taudin esiintymistä voi seurata seuraavista lähteistä: European Centre for Disease Prevention and Control (ECDC) «http://ecdc.europa.eu/en/healthtopics/legionnaires_disease/pages/index.aspx»1 ja Maailman Terveysjärjestö (WHO) «http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs285/en/»2.

Suomalaisten vuosittain sairastamasta noin 30 legionelloositapauksesta noin puolet on ulkomailta tuotuja. Vuonna 2015 taudin sai 17 henkilöä, joista kymmenellä tartunta oli saatu ulkomailta ja seitsemällä Suomesta. Manner-Euroopan ulkopuolelta matkailjoiden tartuntoja saadaan eniten Turkista ja Thaimaasta, jonne myös paljon matkustetaan Suomesta. Yksittäisiä tapauksia tiedetään Suomessa saadun esimerkiksi kylpylöistä ja kerran myös sairaalan vedestä. Suomen legionelloositapausten määrä on pieni verrattuna siihen, että suomalaiset sairastavat 50 000 muuta keuhkokuumetta vuosittain (ks. «Keuhkokuume aikuisilla (pneumonia)»1).

Tartuntatapa

Legionella-bakteeri lisääntyy lämpimän veden järjestelmissä. Kun ihminen hengittää ilmaa, jossa on pieniä vesipisaroita tai vesiaerosolia, bakteeri voi päästä hengitysteihin. Jos bakteeri pääsee alas keuhkoputkiin asti ja sieltä kudoksiin, syntyy infektio. Vettä juomalla tartuntaa ei saa, koska veden on päästävä keuhkoihin pieninä pisaroina. Legionelloosi ei tartu eläimistä eikä myöskään ihmisestä toiseen.

Oireet ja taudin kulku

Tartunnalle altistuneista vain 5 % sairastuu keuhkokuumeeseen. Aika tartunnan saamisesta oireiden alkuun on lyhyt, yleensä 2–5 päivää, pisimmilään pari viikkoa. Legionella-keuhkokuumeen ensimmäinen oire on yleensä kuume lihassärkyineen ja päänsärkyineen. Tätä seuraa päivän parin päästä kuiva yskä. Vielä tässä vaiheessa tauti muistuttaa enemmän influenssaa (ks. «Influenssa»2) kuin bakteerikeuhkokuumetta (ks. «Keuhkokuume aikuisilla (pneumonia)»1). Jos tauti etenee vakavaksi, jo 5–7 päivää oireiden alusta tulee hengenahdistusta. Viimeistään tämä vie sairastuneen lääkäriin. Legionella-infektioon liittyy useammin (neljäsosalla) vatsakipua ja ripulia kuin muihin keuhkokuumeisiin. Vaikeimmissa taudeissa myös sekavuus on tyypillinen oire. Sairauteen kuolee antibioottihoidosta huolimatta 5–10 % sairastuneista. Tosin monella, jolla sairaus johtaa kuolemaan, on infektiopuolustusta heikentävä sairaus.

Riskiä sairastua legionellakeuhkokuumeeseen lisäävät ainakin korkea ikä, immuunipuute, krooninen keuhkosairaus ja tupakointi ja diabetes. Miehet sairastuvat naisia herkemmin. Lapsilla tauti on harvinainen; vain 1 % sairastuneista on lapsia.

Legionella-infektion toinen, harvinaisempi muoto, on pelkkä korkeakuumeinen tauti lihas- ja päänsärkyineen ilman että syntyy keuhkokuumetta. Tätä taudin muotoa kutsutaan Pontiac-kuumeeksi. Se johtuu ilmeisesti legionellabakteerin veteen tuottamasta myrkystä, eikä bakteeri itse pääse elimistöön. Pontiac-kuumeen oireet alkavat jo muutamassa tunnissa tai päivässä altistumisesta. Tauti paranee itsestään ilman antibioottia.

Diagnoosi ja hoito

Kuumetaudin aikaisessakin vaiheessa veren C-reaktiivisen proteiinin (CRP; ks. «CRP (P-CRP)»3) pitoisuuden perusteella voidaan päätellä, onko kyse todennäköisemmin bakteeri- kuin virusinfektiosta ja onko tautia siis syytä hoitaa antibiootein. Legionelloosissa yskän alettua keuhkoihin tulee aikaisin röntgenkuvassa nähtävät tulehduspesäkkeet. Se, että keuhkokuume on legionellan aiheuttama, selviää virtsasta tehtävän legionella-bakteerin rakenteen (antigeenin) toteamisella. Tämä onnistuu yleensä heti taudin alussa. Jälkikäteen saadaan vastaus ysköksestä tehdystä legionellan viljelystä (viive 5–7 päivää) tai toteamalla veressä vasta-aineiden lisääntyminen (viive 2–9 viikkoa). Hoitopäätös legionellaan tepsivällä antibiootilla tehdään jo sillä perusteella, että tautia pidetään bakteeritautina ja sairastumista on edeltänyt ulkomaanmatka, hotelliyöpyminen tai kylpyläkäynti.

Antibioottihoito vaikuttaa nopeasti vointiin ja vähentää ratkaisevasti vakavan taudin riskiä. Toisin kuin keuhkokuumeen hoidossa yleensä penisilliini tai kefalosporiinit eivät tepsi legionelloosiin, vaan parhaan tehon antavat makrolidiantibiootit ja fluorokinolonit. Antibioottihoito kestää 10–14 vuorokautta. Legionella-keuhkokuumetta sairastavaa hoidetaan yleensä muutaman päivän ajan sairaalassa mahdollisen hengitysvajauuksen tai muun vakavan taudinkäänteen havaitsemiseksi. Pontiac-kuume paranee muutamassa päivässä itsestään, eikä antibiootti vaikuta taudin kulkuun.

Milloin hoitoon

Kun aikuinen sairastuu korkeaan kuumeeseen (38,5 astetta tai enemmän) eikä tähän ole selvää syytä tiedossa (esimerkiksi nuhakuume tai influenssa) ja lisäksi yleisvointi heikkenee tai on raskas hengittää, lääkärissä käynti on aiheellinen heti oireiden alettua. Erityisesti legionelloosia voi ajatella, jos on yöpynyt hotelleissa tai käynyt kylpylässä edeltävän viikon aikana. Viimeistään, jos kuumetautiin liittyy selvä hengenahdistus tai sekavuutta, lääkäriin on syytä lähteä viivytyksettä.

Ehkäisy

Legionelloosiin ei ole rokotetta, eikä aiemmin sairastettu legionelloosi suojaa uudelta taudilta. Matkailija ei voi itse vähentää riskiään esimerkiksi hotellin valinnalla, paitsi valitsemalla hotellin, jossa ei ole koneellista ilmastointia. Lämmitettyjen altaiden, erityisesti porealtaiden, välttäminen pienentänee infektion riskiä, mutta huomioiden taudin harvinaisuus "hinta" voi lomalaiselle olla turhan kova.

Vesijärjestelmien turvallisuus taataan riittävällä kuumennuksella (kuuma vesi vähintään 55 astetta) tai pitämällä vesi riittävän kylmänä (kylmä vesi alle 20 astetta) vesijohtojärjestelmissä. Myös runsaalla kloorin käytöllä saadaan legionella häviämään esimerkiksi uima-altaista.