Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Mononukleoosi ("pusutauti")

Lääkärikirja Duodecim
18.8.2014
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Mikä on mononukleoosi?

Pusutauti on viruksen aiheuttama kuumetauti, johon aikuisilla liittyy useimmiten nielurisatulehdus ja yleinen imusolmukkeiden suureneminen sekä oireeton maksatulehdus. Pikkulapsilla taudin ainoa oire on yleensä kuume. Siksi heillä taudin syy jää useimmiten tunnistamatta. Taudin aiheuttaa Epstein-Barrin virus, joka siirtyy ihmisestä toiseen syljen välityksellä. Tästä tulee sen lempinimi suutelutauti tai pusutauti.

Lähes kaikki suomalaiset saavat Epstein-Barr -virustartunnan. Puolet saa tartunnan ennen viittä ikävuotta, oletettavasti vanhemmiltaan. Toinen tartuntojen vilkas kausi on nuori aikuisuus, jolloin ainakin suutelu levittää virusta. Virus jää kaikilla tartunnan saaneilla eliniäksi selkäytimen hermosoluihin uinumaan. Ajoittain sitä erittyy oireettomillakin sylkeen ja näin tartunnat leviävät ketjuna ja huomaamatta. Taudin itämisaika on tavallisesti 1–3 viikkoa, mutta se voi olla pitempikin. Ympäristöstä ei yleensä löydy toista tautia potevaa ja siten lähde jää yleensä tuntemattomaksi.

Mononukleoosin oireet

Pikkulapsilla mononukleoosi voi mennä ohi täysin huomaamatta tai aiheuttaa vain lievän kuumetaudin. Vanhemmilla potilailla oireet ovat voimakkaammat. Tyypilliset oireet ovat korkea kuume, turvonneet kaularauhaset ja muutkin imusolmukkeet sekä peitteinen kivulias nielurisatulehdus. Myös lihas- ja vatsakipua voi olla.

Taudin ensipäivinä silmäluomiturvotus voi antaa vihjeen mononukleoosista. Joka kuudennella potilaalla on tämä oire. Joka kymmenes saa punapilkkuisen ihottuman. Ihottuma ilmaantuu lähes aina, jos potilas käyttää sairauden aikana amoksisilliini-antibioottia. Silloin ei ole kyseessä lääkeallergia vaan lääkkeen ja viruksen yhteisvaikutus.

Vakavimmat oireet ovat mononukleoosissa harvinaisia. Tautiin voi liittyä aivokalvotulehdus, aivotulehdus (aivokuume) tai sydänlihastulehdus. Niitä esiintyy lähinnä, jos saa mononukleoosin tavallista myöhemmin, yli 25 vuoden iässä. Suurentunut perna voi taudin alkuviikkoina olla tavallista hauraampi ja voi puhjeta tapaturmien yhteydessä.

Joskus mononukleoosin jälkeen voi jäädä epämääräinen voimakaskin uupumus muutamaksi kuukaudeksi. Syy tähän on tuntematon. Tämä jälkitila on oireiltaan samanlainen kuin krooninen väsymysoireyhtymä (ks. «Pitkäaikainen väsymysoireyhtymä»1).

Miten mononukleoosi tunnistetaan?

Kun tauti on tyypillinen, kuten se yleensä nuorilla aikuisilla on, lääkäri voi tunnistaa mononukleoosin kuumeen ja oireiden perusteella. Yleiset imusolmukesuurentumat erottavat mononukleoosin nielurisatulehduksesta eli angiinasta (ks. «Nielurisatulehdus ("angiina")»2). Verenkuvaa voidaan käyttää erottamaan angiinaa mononukleoosista. Mononukleoosissa valkosolujen erittelylaskennassa eli "diffissä" (ks. «Valkosolut (fB-Leuk)»3) on ylimäärin yksitumaisia (mononukleaarisia) soluja, mistä taudin nimikin tulee. Taudin tunnistamiseen voidaan käyttää myös mononukleoosipikatestiä, jonka tunnistaa 80–90 % tapauksista. Testi ei ole kuitenkaan aina luotettava ja siksi monet terveyskeskukset ovat luopuneet sen käytöstä. Epätyypillisissä ja pitkittyneissä taudeissa voidaan tarvita Epstein-Barrin viruksen vasta-aineiden tutkimista. IgM-luokan vasta-aineet virukselle on todettavissa yleensä jo oireiden alkaessa.

Tulehdusmittari CRP:n arvo on tavallisesti normaali tai hieman koholla. Maksa-arvot ovat koholla suurimmalla osalla potilaista vaikka maksatulehdus ei anna oireita. Maksatulehdus on luonteeltaan täysin viaton eikä vahingoita pysyvästi maksaa.

Mononukleoosin hoito

Mononukleoosiin ei ole parantavaa lääkitystä ja antibiootit eivät lievitä oireita eivätkä lyhennä taudin kestoa. Muihin hengitystieinfektioihin verrattuna mononukleoosi on suhteellisen pitkäaikainen tauti ja paraneminen tapahtuu hitaasti. Yleensä mononukleoosi paranee itsestään 1–3 viikon kuluessa. Kuumeilu voi kuitenkin kestää jopa 4–6 viikkoa, ja silti se paranee lopulta itsestään.

Nielemiskipua voidaan helpottaa tulehduskipulääkkeillä (esim. ibuprofeeni). Ne voivat vähentää myös turvotusta ja helpottaa syömistä ja juomista. Jos nielun kipu tai turvotus haittaa syömistä tai hengitystä, on syytä hakeutua hoitoon. Noin joka viideskymmenes mononukleoosipotilas joudutaan ottamaan sairaalaan nestehoitoa varten. Sairaalassa voidaan käyttää kortisonilääkettä tulehduksen ja turvotuksen lievittämiseen.

Mononukleoosin kotihoito-ohjeita

Nuorilla ja aikuisilla mononukleoosi on korkeakuumeinen tauti ja usein vuodelepo on aluksi tarpeen. Sairausloman pituus on yleensä 1–3 viikkoa. Seuraavista ohjeista on apua oireisiin:

  • Juo paljon vettä tai mehuja, se auttaa kuumeeseen ja kurkkukipuun sekä ehkäisee elimistön kuivumista.
  • Ota kipuun ja kuumeeseen esim. parasetamolia (Panadol® tai Para-Tabs®) tai ibuprofeenia (esim. Burana®, Ibumax®, Ibumetin®, Ibusal®, Ibuxin®) tarpeen mukaan. Aspiriinia ei pidä antaa alle 16-vuotiaille lapsille.
  • Kurlaa suolavedellä, se auttaa kurkkukipuun. Sekoita teelusikallinen suolaa lasilliseen lämmintä vettä.
  • Oireet pääosin helpottuvat kymmenessä päivässä, mutta täysi toipuminen saattaa viedä jopa 2–3 kuukautta.

Osalla potilaista perna suurenee. Fyysistä rasitusta ja kontaktilajeja kannattaa välttää jopa kuukauden ajan, koska suurentunut perna saattaa revetä, mistä seuraa vakava verenvuoto ja välitön sairaalahoidon tarve.

Mononukleoosipotilasta ei tarvitse eristää taudin leviämisvaaran vuoksi, koska virusta on oireettomillakin henkilöillä. Verta ei saa luovuttaa puoleen vuoteen, koska virusta voi olla elimistössä pitkäänkin taudin jälkeen.

Milloin lääkäriin?

Jos oireet ovat tyypilliset ja tauti on tunnistettu, lääkäriin ei ole kiirettä. Kuumetta, väsymystä ja lihaskipuja voi hoitaa kotikonstein 1–2 viikon ajan. Lääkärillä ei ole keinoja paranemisen jouduttamiseen.

Jos kurkkukipu on voimakasta, kannattaa varmistaa, että kyseessä ei ole streptokokin aiheuttama tulehdus, johon antibiootti auttaa. Terveydenhoitaja tai lääkäri voi antaa lähetteen nielunäytteeseen. Riittävää juomista haittaava kurkun turvotus ja kurkkukipu ovat aihe lääkärin arvioon.

Mononukleoosi saattaa aiheuttaa jälkitauteja, tosin ne ovat harvinaisia. Jos vointi heikkenee, tai tulee esimerkiksi hyvin voimakasta väsymystä tai sekavia ajatuksia, kannattaa ottaa yhteys lääkäriin.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Käypä hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Nielutulehdukset (mm. nielutulehdus, angiina, adenovirusinfektio ja mononukleoosi)»7.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi