Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus)

Lääkärikirja Duodecim
25.3.2013
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

MRSA-lyhenne tulee sanoista metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus. Metisilliini oli aikoinaan stafylokokkibakteerien hoidossa käytetty antibiootti, jolle stafylokokit ovat kehittäneet vastustuskykyä eli resistenssiä.

Taudit, joita MRSA aiheuttaa

Tavallinen Staphylococcus aureus on yleinen ihon bakteeri. Nenänielussa se on joka viidennellä terveellä suomalaisella. Se aiheuttaa kuitenkin myös iho- ja haavatulehduksia ja joskus verenkiertoon päästyään vaikeita yleisinfektioita, verenmyrkytyksiä. S. aureus on yleisin leikkausten jälkeisiä sairaalainfektioita aiheuttava bakteeri. MRSA aiheuttaa samanlaisia infektioita kuin tavallinen antibiooteille herkkä Staphylococcus aureus. MRSA on erityinen riski lähinnä vain niille joilla on vakavia perustauteja. Metisilliinille resistentti bakteerin muoto on yleensä vastustuskykyinen myös suurelle joukolle muita antibiootteja, kuten kaikille penisilliineille ja kefalosporiineille. Siksi sen aiheuttamien infektioiden hoito on hankalampaa.

Esiintyvyys

MRSA aiheuttaa sairaalainfektioepidemioita ja on siksi erityinen huolenaihe sairaaloissa kaikkialla maailmassa. Onnistuneiden torjuntatoimien ansiosta MRSA-bakteeri ei ole levinnyt yhtä laajalle Suomessa kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Etelä-Euroopassa, Englannissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa 25–50 % infektioita aiheuttavista S. aureus -bakteerikannoista on MRSA-kantoja, kun niiden osuus Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on vain 2–5 %. Suomessa valtaosa MRSA-tartunnoista saadaan sairaaloissa tai laitoksissa hoitoon liittyen. Tartuntoja tapahtuu harvakseltaan myös sairaaloiden ulkopuolella, ja kotona hankittujen infektioiden määrä on hitaasti lisääntynyt Suomessakin. Kaiken kaikkiaan Suomessa todettujen uusien MRSA-tartuntojen määrä on ollut viime vuosina vakaa, noin 1300 tartuntaa vuodessa. MRSA:n määrässä on Suomessa alueellisia eroja, jotka ovat vuosien saatossa vaihdelleet. Vuonna 2012 tartuntoja oli eniten Pirkanmaalla.

Tartuntatapa

MRSA leviää ns. kosketustartuntana eli käsien välityksellä. Sairaaloissa ja laitoksissa tämä tarkoitta tavallisesti joko bakteerin siirtymistä toisesta hoidossa olevasta potilaasta toiseen hoitohenkilökunnan käsien välityksellä (tavallisin tapaus) tai, harvemmin siten, että hoidossa oleva itse saa sen käsiensä kautta sairaalaympäristöstä. Jos saa tartunnan, MRSA-bakteerin kantajaksi tulee tavallisimmin vain lyhytaikaisesti, muutamaksi tunniksi tai päiväksi. Lyhytaikaisiin kantajiin verrattuna pitkäaikainen kantajuus ja infektiot ovat kaiken kaikkiaan harvinaisia. Tartunnalle ja infektioillekin erityisen alttiita ovat antibioottihoitoa saavat potilaat, joiden oma suojaava bakteeristo on antibiootin takia heikentynyt, sekä ne joilla on vakavia infektiopuolustusta heikentäviä tauteja tai hoitoja.

MRSA-tartuntojen ehkäisy

Suomessa on valtakunnallinen ohje MRSA:n torjunnasta (ks. THL:n ohje1). Sairaaloissa ja laitoksissa tartunnan ehkäisemisen kulmakivi on tinkimätön käsihygienia. Tällä estetään myös muiden hoitoon liittyvien infektioiden syntymistä. Käsien desinfioinnissa käytetään alkoholikäsihuuhteita ennen ja jälkeen jokaisen potilaskontaktin. Tämä koskee kaikkia niin potilaita, vierailijoita kuin henkilökuntaakin. MRSA-potilaat ja -kantajat hoidetaan sairaaloissa ja laitoksissa ns. kosketuserityksessä, mihin kuuluu mahdollisuuksien mukaan hoitaminen omassa huoneessa tai samassa huoneessa niiden kanssa, joilla myös on MRSA. Jos osastolla todetaan MRSA:n tarttumista, pyritään MRSA:ta kantaville varaamaan myös oma hoitohenkilökunta. MRSA-bakteeria voidaan yrittää häätää erityisillä puhdistushoidoilla jossa käytetään desinfioivia ihopesuja, antibioottisalvaa ja joskus tabletti-antibioottejakin. Vain noin puolella puhdistushoito onnistuu. Potilaita hoitavien henkilöiden puhdistukseen pyritään silloin harvoin, kun nämä jäävät MRSA:n kantajiksi.

Sairaalan ulkopuolella MRSA:n kantajat voivat elää normaalia elämää. Tämä koskee myös lasten päivähoidossa, kouluissa ja muissa paljon ihmiskontakteja sisältäviä työtehtäviä. Sosiaalinen elämä on rajoituksetonta, eikä pientenkään lasten tapaamisia pidä yrittää välttää. Sairaalat antavat tarkemmat ohjeet MRSA-kantajille kotiutuksen yhteydessä.

MRSA:n kantajien tunnistaminen

MRSA-bakteeria etsitään aktiivisesti vain sairaaloissa ja laitoksissa hoidettavilta ja vain sellaisilta, joilla arvellaan olevan tavallista suurempi todennäköisyys olla bakteerin kantajia (esimerkiksi ulkomaisissa sairaaloissa aiemmin hoidetut). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeessa on kuvattu, keiltä bakteeria olisi seulottava sairaalaan tullessa, mutta viime kädessä sairaalat itse päättävät seulottavat ryhmät. Yleensä viljelynäyte otetaan nenästä, nielusta ja rikkinäisen ihon kohdista, jos sellaisia on. Viljelyvastaus saadaan kahdessa päivässä.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi