Etusivu » Niveltulehdus (artriitti)

Niveltulehdus (artriitti)

Lääkärikirja Duodecim
27.10.2016
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Nivelvaivat kuuluvat useiden sairauksien, myös infektiotautien, oireisiin. Bakteerit voivat aiheuttaa infektion nivelessä joko suoraan tai välillisesti aktivoimalla elimistön puolustusmekanismeja, jotka aiheuttavat ns. reaktiivisen niveltulehduksen (ks. «Reaktiivinen niveltulehdus»1). Lisäksi lieviä, ohimeneviä nivelkipuja esiintyy usein monien virustautien yhteydessä.

Niveltulehduksen oireita ovat nivelten turvotus, kuumoitus, punoitus ja kipu. Jos nivelessä esiintyy vain kipua mutta ei turvotusta, puhutaan nivelkivusta eli artralgiasta.

Jotkut ihmiset saavat toisia useammin nivelvaivoja infektioiden yhteydessä. Tiedetään, että henkilön kudostyyppi (kudosten rakenteiden perinnölliset ominaisuudet) vaikuttaa olennaisesti taipumukseen sairastua niveltauteihin. Erityisen sitkeille reaktiivisille niveltulehduksille altistaa kudostyyppi HLA-B27, ja tämä määritetäänkin verinäytteestä potilailla, jotka kärsivät pitkään tulehduksista.

Niveltulehduksen syitä on kuvattu taulukossa «Niveltulehduksen aiheuttajia»1.

Taulukko 1. Niveltulehduksen aiheuttajia
TautiAiheuttajia
Bakteeritulehdus nivelessä (septinen artriitti)Stafylokokit, streptokokit
Gonokokki (tippuri)
Borrelioosi (Lymen tauti)
Bakteeri-infektion jälkitautiKampylobakteeri, salmonellat, shigellat
Klamydia-sukupuolitauti
Menigokokki
VirusinfektioPogostan tauti (nivelrokko)
Parvorokko (pikkurokko)
AutoimmuunitautiNivelreuma
Systeeminen lupus erythematosus (SLE)
Psoriaasi
Sarkoidoosi
KihtiUraattikiteet (virtsahapon suola)
Nivelrikko (osteoartriitti)Nivelen rustojen ja luiden kulumamuutokset

Bakteerien aiheuttamat eli septiset artriitit

Suomessa ilmenee vuosittain 100–150 sellaista bakteerin aiheuttamaa niveltulehdusta, joka ei liity nivelproteesiin. Bakteeriartriitit ovat useimmiten rajuoireisia. Nivel turpoaa päivän parin aikana ja alkaa myöhemmn punoittaa. Runsaalla puolella potilaista kuume nousee korkeaksi, mutta tauti voi olla kuumeetonkin. Noin 90 %:ssa tapauksista infektio on vain yhdessä nivelessä. Yleisimpiä kohteita ovat suuret nivelet: polvet (noin puolet tapauksista), lonkat, olkapäät, ranteet ja nilkat, tässä yleisyysjärjestyksessä. Pikkulapsilla kuitenkin lonkka on yleisimmin tulehtuva nivel. Nivelen bakteeritulehdus voi alkaa nivelen leikkauksesta tai tähystyksestä tai niveleen ruiskutetusta lääkkeestä.

Selvästi yleisimmät tulehduksia aiheuttavat bakteerit ovat Staphylococcus aureus (50 %) ja streptokokit (20 %). Etenkin stafylokokkitulehdus leviää herkästi nivelestä luuhun ja aiheuttaa osteomyeliitin (luumädän; ks. «Luutulehdus eli osteomyeliitti»2), jolloin tauti vaatii pidemmän antibioottihoidon. Tippuriin liittyvän gonokokin aiheuttaman niveltulehduksen saa joka sadas tippuriin sairastunut. Tämä tarkoittaa kuitenkin vain muutamaa suomalaista vuosittain. Lymen taudissa (borrelioosissa; ks. «Borrelioosi eli Lymen tauti»3) niveltulehdus voi olla useassa nivelessä, ja se voi aaltoillen jatkua melko lievänä viikkoja tai kuukausia.

Epäiltäessä bakteerin aiheuttamaa niveltulehdusta potilas lähetetään sairaalatutkimuksiin ja -hoitoon. Diagnoosi tehdään punktoimalla nivelnestettä ja viljelemällä sitä. Näin bakteeri saadaan tunnistettua 90 %:lta ja antibioottihoito voidaan suunnata oikein. Lähes aina hoito aloitetaan sairaalassa, ja se annetaan aluksi suoneen ainakin kahden viikon ajan. Taudin aiheuttajasta riippuen lääkehoidon kokonaiskesto on 4–6 viikkoa. Lapsilla voi riittää lyhyempi kuuri. Lymen borrelioosi diagnosoidaan yleensä vasta-ainetutkimuksella, ja siinä antibiootti voidaan antaa tabletteina.

Bakteerin laukaisemissa reaktiivisissa niveltulehduksissa antibioottihoito ei vaikuta tulehduksen kestoon. Hoito on oireen mukainen, ja yleensä tulehduskipulääkkeet riittävät. Joskus tarvitaan muutaman viikon tai kuukauden kortisonihoitoa.

Tekonivelinfektiot

Suomessa asennetaan vuosittain noin 11 500 polven ja noin 10 500 lonkan tekoniveltä. Näistä 2 500 on aiemman proteesin uusimisia. Infektion riski 1–3 kuukauden kuluttua leikkauksen jälkeen on 0,5–1 %. Uusintaleikkauksiin liittyy vähän suurempi tulehduksen riski (noin kaksinkertainen). Sen jälkeen vuosittainen riski pienee. Kaiken kaikkiaan infektion riski proteesin koko "elinaikana" eli 10–20 vuoden aikana on noin 5 %.

Jos infektio alkaa ensimmäisten neljän leikkauksen jälkeisen viikon aikana, oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin muissa bakteerien aiheuttamissa niveltulehduksissa. Myöhemmin ilmaantuvat infektiot alkavat useimmiten hiipien. Oireena on silloin nivelen kipeytyminen, eikä nivelen kohdalla ole punoitusta. Oire voi olla myös pelkkä proteesin kivuton irtoaminen luusta. Usein tulehdus joka tapauksessa johtaa proteesin irtoamiseen.

Taudin aiheuttajat ovat muuten samat kuin muissa nivelen bakteeritulehduksissa, mutta S. aureuksen ohella toinen stafylokokki, Staphylococcus epidermidis, on yleinen aiheuttaja. S. epidermidiksen aiheuttamissa infektioissa yleisoireet, esimerkiksi kuume, ovat harvinaisempia ja vähäisempiä ja alku on hitaampi kuin S. aureuksen aiheuttamissa. Hoidon lähtökohta on, että kaikki proteesinivelen uudelleen kipeytymiset ja proteesien irtoamiset ovat bakteeri-infektioita, ellei näille ole jotain ilmiselvää muuta syytä, esimerkiksi tapaturmaa. Hoidon tarpeen arvioinnista tarvitaan aina tekonivelkirurgin kanta.

Nykyään yli puolet proteesi-infektioista voidaan hoitaa ilman proteesin poistoa tai vaihtoa. Jos proteesi joudutaan poistamaan, voidaan usein, mutta ei aina, laittaa tilalle uusi samassa leikkauksessa. Vaikka proteesia ei poistettaisi, tarvitaan yleensä uusi leikkaus, jossa proteesia ja sen ympäristöä puhdistetaan. Proteesin poistoon tai säilyttämiseen vaikuttaa se, kuinka pian leikkauksen jälkeen infektio ilmaantuu ja mikä on aiheuttajabakteeri (esimerkiksi S. aureus vaatii useammin proteesin vaihdon). Hoidossa antibiootit ovat samat kuin muissa nivelen bakteeritulehduksissa, mutta kokonaishoitoaika on pitempi. Usein hoito kestää 3 kuukautta, joista kahtena viimeisenä lääke annetaan tabletteina.

Milloin lääkäriin

Kuumetauti, johon liittyy nivelen tulehduksen oireita, on aina syy käydä kiireellisesti lääkärissä. Jos nivelessä on proteesi, myös kuumeeton nivelen kipeytyminen on aihe lääkärin arvioon, ellei kivulle ole selvää ajankohtaista syytä, kuten lievää tapaturmaa tai erityistä rasitusta. Tekonivelen infektiot vaativat aina arvion erikoissairaanhoidossa, eikä niihin pidä itse kokeilla antibioottihoitoa, vaikka kotona tabletteja olisikin. Antibiootti pilaa mahdollisuuden tunnistaa aiheuttajabakteeri.

Virusten aiheuttamat niveltulehdukset

Virusten aiheuttamat niveltulehdukset ovat yleisimpiä nivelrokon (Pogostan taudin , ks. «Pogostantauti (nivelrokko)»4) ja pikkurokon (parvorokon) yhteydessä. Pogostan taudissa nilkka- ja polvitulehdukset ovat tavallisimpia. Valtaosa niistä paranee muutamassa viikossa itsekseen. Pogostan taudin epidemia paikkakunnalla voi tulla havaituksikin niveloireisten potilaiden määrästä vastaanotolla. Pikkurokossa ihottuman lisäksi niveloireet hallitsevat taudinkuvaa. Aikuisilla nivelkivut ovat yleisimmin alaraajoissa, ja ihottuma voi jopa kokonaan puuttua. Aikuisista joka kymmenennellä niveloireet voivat jatkua kuukausia.

Virusartriitin erottaa bakteeritulehduksesta sen perusteella, että siinä CRP-pitoisuus veressä on varsin vähäinen, eikä nivelnesteessä – silloin harvoin kun näyte otetaan – ole bakteeri-infektiolle tyypillisiä valkosoluja (neutrofiilisiä soluja, granulosyyttejä). Tulehduskipulääkkeillä voidaan helpottaa oireita.

Reaktiiviset artriitit

Reaktiivisilla artriiteilla (ks. «Reaktiivinen niveltulehdus»1) tarkoitetaan niveltulehduksia, jotka syntyvät jonkin infektion seurauksena immunologisina jälkitauteina. Tavallisia reaktiivisen artriitin aiheuttajia ovat Yersinia, Salmonella ja kampylobakteerit sekä sukupuolitauteja aiheuttava Chlamydia trachomatis. Myös meningokokin aiheuttaman aivokalvotulehduksen (ks. «Aivokalvontulehdus (meningiitti) aikuisilla»5) jälkeen voi jäädä pitkällinen suurten nivelten tulehdus.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita