Etusivu » Nuhakuume, flunssa

Nuhakuume, flunssa

Lääkärikirja Duodecim
1.11.2017
Infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Suomessa sairastetaan vuosittain arviolta 10–20 miljoonaa hengitystieinfektioita. Kolmasosa perusterveydenhuollon päivystyskäynneistä, runsas kaksi miljoonaa vuodessa, tehdään infektion takia, ja näistä neljä viidestä on hengitystieinfektioita. Sairaalaan joutuu turvautumaan noin pari prosenttia hengitystieinfektion saaneista; aikuiset eniten keuhkokuumeen (ks. «Keuhkokuume (pneumonia) aikuisilla»1) ja lapset kurkunpäätulehduksen (laryngiitin; ks. «Kurkunpäätulehdus (laryngiitti) lapsella»2), korvatulehdusten (ks. «Korvatulehdus lapsella»3) tai keuhkokuumeen (ks. «Keuhkokuume lapsella»4) takia. Nämä ovat usein käynnistyneet virusflunssalla.

Nuhakuumeet vähenevät iän myötä osittain ihmiskontaktien vähenemisen kautta, osittain ehkä rakentuvan puolustusreaktion kautta. Alle kaksivuotiaat sairastavat vuosittain keskimärin 5–7 flunssaa, nuoret ja keski-ikäiset aikuiset 2–3 ja iäkkäät yhden.

Nuhakuumeita aiheuttavat sadat eri virukset, joista yleisimpiä ovat rinovirukset (yli puolet taudeista). Sen, onko jäätävä pois töistä taudin aikana, ratkaisee vain yleiskunto. Perussääntö on, että tartuttamisen välttämiseksi se ei ole tarpeellista, koska väestössä liikkuu koko ajan runsaasti nuhakuumeviruksia kantavia terveitäkin henkilöitä ja yksittäisen sairastuneen poistuminen joukosta ei vaikuta merkittävästi muiden riskiin sairastua.

Oireet

Nuhakuume alkaa tyypillisesti kurkkukivulla tai nenän kirvelyllä, ja myöhemmin tulee nuha ja yskä. Aikuisilla on yleensä vain kuumeinen olo (”paikkoja särkee”), mutta lapsilla on usein korkeakin kuume (yli 38,5 °C). Suurin osa nuhakuumepotilaista jatkaa päivittäisiä toimintojaan, vaikka yleiskunto onkin jonkin verran heikentynyt.

Toteaminen

Flunssa voidaan yleensä todeta (diagnosoida) pelkkien oireiden perusteella. Tosin influenssasta, jonka aiheuttaja on oma erityinen viruksensa, sitä ei voi erottaa kuin viitteellisesti sen perusteella, että influenssassa on keskimäärin korkeampi kuume ja pahemmat yleiset säryt ja olo on voimattomampi (ks. «Influenssa»5). Tulkinnassa auttaa, jos tiedetään, että alueella on parhaillaan influenssaepidemia, jolloin usein jopa puolet kaikista hengitystieinfektioista on influenssaa. Erottelu influenssasta on joskus tärkeää, koska flunssista poiketen influenssaan on ehkäisevä rokotus, sen aiheuttava virus on mahdollista tunnistaa avohoidossakin ja vakavissa tapauksissa siihen voidaan antaa lääkehoito.

Flunssaan sairastuneilta ei yleensä pyritä tunnistamaan virusta, joka sen aiheuttaa, koska tämä tieto ei auta hoidossa. Jos hallitseva oire on nielukipu ja erityisesti nielurisat ovat tulehtuneet, voidaan tehdä nielun bakteeriviljely streptokokkiangiinan toteamiseksi (ks. «Bakteerinäytteet»6), poskionteloiden kaikututkimus poskiontelotulehduksen toteamiseksi (ks. «Kaikukuvaus»7) ja CRP-verikoe erottamaan virus- ja bakteeritautia toisistaan (ks. «CRP (P-CRP)»8). Myös mononukleoosi voidaan tunnistaa laboratoriotestein (ks. «Mononukleoosi ("pusutauti")»9). Jos hengittäminen on erityisen raskasta, voi kyseessä olla keuhkokuume, joka todetaan keuhkoja kuuntelemalla ja tarvittaessa röntgentutkimuksella (ks. «Keuhkokuume (pneumonia) aikuisilla»1).

Itsehoito

Eri lääkkeitä ja itsehoidossa käyttökelpoisia keinoja on käsitelty erillisessä artikkelissa: ks. «Flunssan eli nuhakuumeen itsehoito»10.

Tavallisessa nuhakuumeessa antibiooteista ei ole lainkaan hyötyä. Nuhakuumeen hoitoon ei ole paranemista jouduttavaa hoitoa, mutta sen oireita voidaan lievittää lääkkein. Oloa voi helpottaa tulehduskipulääkkeillä (esimerkiksi ibuprofeenilla) tai kuumetta alentavilla kipulääkkeillä (esimerkiksi parasetamolilla tai vain aikuisille suositellulla asetyylisalisyylihapolla; ks. «Kipulääkkeet – turvallinen käyttö»11). Nenää avaavia suihkeita voi myös käyttää, sillä ne saattavat helpottaa hengitystä. Allergiseen nuhaan käytetyt tabletit tai kapselit eivät auta flunssan aiheuttamaan nenän tukkoisuuteen.

Yskänlääkkeistä saatava apu on yleensä vähäinen. Yskänlääkkeet voivat olla avuksi erityisesti, jos yskä vaikeuttaa nukahtamista. Reseptillä saatavat yskänlääkkeet eivät ole tehokkaampia kuin käsikauppalääkkeet.

Äänen käheyden (kurkunpään tulehduksen) paras hoito on puhumisen välttäminen. Kuiskaaminen rasittaa kuitenkin äänihuulia enemmän kuin hiljaisella äänellä puhuminen. Höyryhengitystä ei enää suositeta nieluoireiden lievittämiseen, koska se on tehoton ja siihen liittyy palovammariski. Kuumeisen pikkulapsen ja vanhan ihmisen riittävästä juomisesta on syytä huolehtia.

Ruumiillista ponnistelua tulee varoa, jotta vältettäisiin mahdollisten komplikaatioiden kehittyminen. Kevyt liikkeellä olo ja puuhailu eivät ole haitaksi. Kuntoiluliikunta on turvallista aloittaa voimien rajoissa silloin, kun yleisoireet (kuume ja yleiset säryt) ovat ohi. Tämä tarkoittaa yleensä 3–5 päivän taukoa.

Milloin hoitoon?

Flunssan takia on harvoin syytä mennä hoitoon, ellei työnantaja, oppilaitos tms. vaadi todistusta jo lyhyestäkin poissaolosta.

Jos flunssan oirein alkaneeseen tautiin liittyy aikuisella korkea kuume ja voimakas uupumus tai jos hengittäminen on selvästi raskasta, kannattaa käydä lääkärissä varmistamassa, ettei kyseessä ole alkava bakteerikeuhkokuume (ks. «Keuhkokuume (pneumonia) aikuisilla»1 ja «Keuhkokuume lapsella»4). Samoin jos tauti on jo ollut selvästi paranemassa ja oireet uusivat viikon parin kuluessa, on varmistettava, ettei kyseessä ole bakteerijälkitauti (esimerkiksi keuhkokuume tai bakteerin aiheuttama nenän sivuontelotulehdus; ks. «Sivuontelotulehdus (poskiontelotulehdus ja otsaontelotulehdus)»12).

Tavallisen virusnuhakuumeen aiheuttama yskä kestää puolella siihen sairastuneista kaksi viikkoa tai kauemmin. Pitkää yskää ja limaisuutta kutsutaan usein keuhkoputkitulehdukseksi (ks. «Keuhkoputkentulehdus (bronkiitti) aikuisella»13), mutta antibiootit eivät auta pitempäänkään yskään, koska se edelleen johtuu virustaudista. Jos yskä kestää yli 3 viikkoa häiritsevänä, on jo hyvä lähteä lääkäriin (ks. «Yskä»14). Influenssaepidemian aikana influenssan riskiryhmään kuuluvien (ks. «Influenssa»5), joille tulee kuumeinen hengitystieinfektio, on syytä mennä lääkäriin influenssalääkkeen tarpeen arvioon.

Flunssan ehkäisy

Flunssavirukset tarttuvat tehokkaimmin käsikosketuksella. Pärskimispisarat ovat siihen verrattuna varsin tehottomia, ja leijaillessaan aerosolina metrien matkoja ne eivät tartu lainkaan. Yskimistä nenäliinaan tai omaan hihaan suositetaan kuitenkin ihmisten parissa liikkuessa. Tartuttavin vaihe alkaa oireiden alusta ja kestää yleensä vain pari kolme päivää, vaikka oire siitä jatkuisikin. Siksi työstä, koulusta jne. ei tarvitse olla pois tartuttavuussyistä, vaan voinnin vaatiman ajan.

Nuhakuumetta voi ehkäistä pesemällä käsiä flunssa-aikana, erityisesti kun on ollut kontaktissa ihmisiin. Nuhaisena kättelyä voi tilanteen mukaan välttää. Mikään lääke tai muu valmiste ei ole tutkimuksissa osoittautunut erityisen tehokkaaksi ehkäisyssä. Eniten on tutkittu C-vitamiinia ja sinkkiä, ja ne näyttävät suojaavan vähän. Yksittäisten lääkkeiden ja luontaistuotteiden tehoa flunssan ehkäisyssä on käsitelty omassa artikkelissaan (ks. «Flunssan eli nuhakuumeen itsehoito»10). Ks. myös 100 kysymystä ravinnosta: «C-vitamiini ja flunssa»15.