Etusivu » Pitkittynyt kuume

Pitkittynyt kuume

Lääkärikirja Duodecim
9.11.2017
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Normaali ruumiinlämpö

Ihmisen ruumiinlämpöä on mitattu ja kuumeen ja terveyden yhteyksiä on tutkittu jo 1800-luvun lopulta lähtien. Tutkimuksessa 700 terveen aikuisen ruumiinlämpö vaihteli 35,6:n ja 38,2:n celsiusasteen (°C) välillä. Lapsilla, nuorilla, aikuisilla ja iäkkäillä ei ole eroa peruslämmössä. Sen sijaan yksilölliset tekijät, vuorokaudenaika, naisten kuukautiskierron vaihe ja psyykkinen ja fyysinen stressi vaikuttavat suuresti.

Alkuillan lämpö on 0,5 astetta korkeampi kuin aamulämpö, kuukautiskierron jälkipuolella lämpö on 0,5 astetta korkeampi, psyykkinen stressi voi nostaa lämpöä 0,5 astetta ja rankempi liikunta 1 asteen. Niinpä iltalämpö heti rankan liikunnan jälkeen voi terveelläkin olla jopa 39 °C. Tällainen lämmön vaihtelu on elimistön toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista.

Lisäksi kuumemittarin tyyppi vaikuttaa tulokseen. Peräsuolesta mitattu lämpö on yleensä 0,4–0,8 °C suurempi kuin suusta, kainalosta, korvasta (tärykalvolta) tai iholta mitattu lämpö (ks. lisäksi «Kuume»1).

Kuume on osa elimistön puolustusreaktiota

Monissa eläinkokeissa kuumeen on todettu lieventävän infektion seuraamuksia. Ihmisillä on todettu, että kuumeen alentaminen tulehduskipulääkkeillä nuhakuumeiden ja influenssan aikana pitkittää viruksen erittymistä limakalvoilta ja influenssassa sekä esimerkiksi herpesvirusinfektioissa hidastaa hieman paranemista. Vaikutus on kuitenkin niin vähäinen, ettei se vaikuta hoitoon (ks. kohta Itsehoito alempana).

Mitä viikkoja kestävän kuumeen takaa löytyy?

Kuume korkeintaan 38,2 °C

Ruumiin peruslämpö voi pysyä koholla muutamia viikkoja tavallistenkin infektioiden, esimerkiksi hengitystieinfektioiden ja ripulitautien jälkeen. Tähän ajatellaan olevan parikin syytä. Vaurioituneita kudoksia (esimerkiksi limakalvoja) korjaavat tapahtumat ovat tulehdustiloja. Toiseksi aivojen lämmönsäätömekanismi, eräänlainen elimistön termostaatti, voi säätyä joksikin aikaa korkeammalle tasolle. Tähän tilaan liittyy usein lievää yleistä uupumusta, mutta ei muita oireita. Tila on harmiton eikä vaadi selvittelyjä.

Krooninen väsymysoireyhtymä (ks. «Krooninen väsymysoireyhtymä»2) ja fibromyalgia (ks. «Fibromyalgia»3) ovat tiloja, joissa yleisoireet ovat samankaltaisia kuin kuumeessa: lihassärkyjä ja uupumusta. Näitä sairastavilla ei kuitenkaan ole yleensä todellista kuumetta, mikä usein yllättää mittaajan. Kroonisen väsymysoireyhtymän syytä ei tunneta. Samankaltainen, mutta lyhytkestoisempi (muutaman kuukauden) oireisto voi myös alkaa joidenkin infektioiden, kuten mononukleoosin (ks. «Mononukleoosi ("pusutauti")»4) tai virusmaksatulehduksen (ks. «Maksatulehdus (hepatiitti) aikuisilla»5), jälkeen.

Kuume 38,3 °C tai enemmän

Pitkittyneenä kuumeena pidetään tilaa, jossa kolmen viikon aikana on ollut kuumeilua vähintään 38,3 °C useaan otteeseen, tilaan ei liity muita oireita eikä sen syytä tunneta. Englanninkielisessä kirjallisuudessa tästä käytetään nimitystä "fever of unknown origin (FUO)".

Koska lämmön normaali vaihtelu on niin suuri, kuumetta ainoana oireena potevilla on aihetta selvittää sen syitä vasta, kun on 1–2 viikon ajan ollut päivittäin tai useana päivän viikossa illalla lämpö 38 °C tai enemmän. Kun tällaisen kuumejakson kokeneita aikuisia tutkitaan ja seurataan riittävän pitkään (vähintään vuoden), neljäsosalta ei löydy mitään sairautta, kolmasosalta löydetään jokin piilevä infektio, joka ei ole aiheuttanut paikallisoireita, ja kolmasosalla todetaan autoimmuuni- tai sidekudossairaus (ks. «Autoimmuunisairaudet»6 ja «Yleistyneet sidekudossairaudet»7) tai syöpäsairaus (taulukko «Pitkittyneen kuumeen syitä aikuisilla»1). Muita syitä ovat esimerkiksi allergiat (erityisesti lääkeallergia) ja hormonitoiminnan häiriöt. Yli 65-vuotiailla autoimmuunisairauksien ja syöpäsairauksien osuus korostuu. Erityisesti tällä ikäryhmällä on Suomessakin tuberkuloosi (ks. «Tuberkuloosi»8) mahdollinen selittäjä, vaikka keuhko-oireita ei olisikaan. Lapsilla tilan takana on useimmiten infektio (yleisimmin hengitystieinfektio).

Jos on matkaillut lähikuukausina trooppisissa maissa, kyseessä voi olla myös krooninen alkueläintauti, kuten malaria (ks. «Malaria»9), jossa kuume on usein korkeaa mutta jaksoittaista, tai leishmaniaasi (ks. «Alkueläinten aiheuttamat yleisinfektiot»10), jossa kuume on jatkuvampaa mutta usein matalampaa.

Taulukko 1. Pitkittyneen kuumeen syitä aikuisilla
OsuusLöytyvä sairausryhmäYleisimmät (esimerkkejä)
25 %Ei löydetä syytä, menee ohi
30 %InfektioKrooninen poskiontelotulehdus
Luumätä (osteomyeliitti)
Hammastulehdus
Sydämen sisäkalvon (läpän) tulehdus (endokardiitti)
Tuberkuloosi
Mononukleoosi
15 %Immunologinen sairaus / autoimmuunisairausSysteeminen lupus erythematosus (SLE)
Nivelreuma
Haavainen paksusuolen tulehdus (colitis ulcerosa)
Crohnin tauti
Sarkoidoosi
15 %SyöpäsairausLymfooma
Haima- tai maksasyöpä
Keuhkosyöpä
Paksusuolen syöpä
Syövän etäpesäkkeet (metastaasit)
15 %Muu syyAllerginen reaktio (esimerkiksi lääkeaineallergia)
Kihti
Kilpirauhasen tulehdus tai liikatoiminta
Lisämunuaisen vajaatoiminta (Addisonin tauti)
Porfyria
Geneettiset sairaudet (Wisslerin tauti, periytyvä syklinen kuumeilu jne.)

Hengenvaarallinen kuume, 42 °C

Korkeakaan kuume ei yleensä nouse sellaiseksi, että se itsenäisenä tekijänä vaarantaisi terveyden. Infektio nostaa kuumeen erittäin harvoin yli 41 °C:n. Aivovammojen ja aivohalvausten sekä ulkoisen kuumuuden yhteydessä ruumiinlämpö voi nousta 42 °C:een (hypertermia). Tällöin on vaara valkuaisaineiden hyytymisestä, kouristelusta, pysyvästä aivovauriosta ja kuolemastakin. Suomalaiselle ulkoinen uhka tulee lähinnä erittäin kuumassa ilmanalassa, jos hikoilu tyrehtyy, kun hikoilussa menetettyä nestettä ei korvata, tai saunojen löylykilpailuissa. Uhka on suurin iäkkäillä. Jos ei ole pitkän oleskelun myötä tottunut yli 30 °C:n lämpötiloihin, kannattaa välttää raskasta liikuntaa helteisissä matkakohteissa (ks. «Lämpöhalvaus ja auringonpistos (hypertermia)»11). Lasten kuumekouristelut voivat ilmetä pienemmänkin ruumiinlämmön kohoamisen yhteydessä (ks. «Kuumekouristus»12), ja ne ovat kulultaan viattomia.

Itsehoito

Koska kuume on infektioiden yhteydessä osa elimistön puolustusreaktiota, kuumeen alentaminen on tarpeen vain siihen liittyvien muiden oireiden, kuten lihassärkyjen ja kipujen lievittämiseksi. Tulehduskipulääkkeiden käyttämisestä ei ole kuitenkaan osoitettu merkittävää haittaa infektion kululle, joten lääkkeitä voi käyttää voinnin mukaan. Monet kokevat kuitenkin tulehduskipulääkkeiden aiheuttaman kuumeenlaskun ja siihen liittyvän hikoilun epämiellyttävämpänä kuin tasaisen kuumeen. Jos lähtee alentamaan kuumetta lääkkein, lääkkeitä olisi otettava säännöllisesti (päivän parin "kuureina"), koska lääkkeen vaikutuksen loputtua usein seuraava uusi lämmön nousu ja siihen liittyvä horkka on haitallista elimistölle. Horkka lisää elimistön hapentarvetta, ja erityisesti iäkkäillä tämä voi johtaa sekavuuteen tai sydänsairailla sepelvaltimotautikohtaukseen. Noin joka kuudes lapsi saa kuumekouristuksia, jos kuume mistä syystä tahansa nousee yli 39 °C:n. Riski on suurin 3–5-vuotiailla. Kuumeen alentaminen lääkkeillä ei estä näiden kouristusten tuloa.

Yleisimmin kuumeen alentamiseen käytetyt lääkkeet ovat parasetamoli ja asetyylisalisyylihappo sekä ibuprofeeni ja muut samalla tavalla vaikuttavat tulehduskipulääkkeet (ks. «Kipulääkkeet – turvallinen käyttö»13). Jos kuume nousee ulkoisesta syystä hyvin korkeaksi (esimerkiksi lämpöhalvauksessa), tuuletin tai haaleat tai lämpimähköt suihkut voivat hieman laskea lämpöä. Kylmää suihkua tai kylmällä pyyhkimistä tulee välttää, koska nämä haittaavat ihon verenkiertoa ja estävät hikoilua ja lämmön säteilyä ulos.

Milloin lääkäriin

Tässä käsitellään vain tilannetta, jossa kuume on ainoa havaittu vaiva. Lievä muutaman viikon lämpöily, jonka toteaa vain uupumuksena ja kuumemittarin lukemasta, ei edellytä lääkäriin lähtöä. Odottelu on perusteltua etenkin, jos lämpöilylle on jokin syy, kuten hiljattain sairastettu infektio, jatkuva fyysinen rasitus tai erityinen psyykkinen stressi. Helpointa on saada oikea kuva ruumiinlämmöstä mittaamalla se aina heti aamulla ennen vuoteesta nousua. Jos kuitenkin lähtee lääkäriin, suureksi hyödyksi on, jos voi tuoda mukanaan kuumelistan, jossa on viikon ajalta mitattu aamu- ja iltalämpö.

Jos yli 38°C:n kuume ainoana oireena jatkuu 1–2 viikon ajan tai kuume nousee korkeaksi toistuvasti kahden viikon aikana, on syytä käydä tutkimuksissa. Lääkäri pääsee jäljille usein hyvin yksinkertaisin kokein, kuten tutkimalla tulehdusverikoe CRP:n arvon (ks. «CRP (P-CRP)»14) ja veren eri valkosolutyyppien määrät (erittelylaskenta, "diffi"; ks. «Leukosyytit (fB-Leuk)»15). Jos kuumeeseen liittyy jokin muu oire kuin mahdollinen uupumuksen tunne, lääkäriin on syytä mennä jo aiemmin.

Jos on edeltävän 6 kuukauden aikana matkustellut tropiikissa, tutkimuksiin on syytä lähteä herkemmin erityisesti malarian mahdollisuuden takia.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Kettunen A, Kainulainen K, Jokiranta S, Siikamäki H. Mitä kaukomatkailijoiden kuumeen taustalta löytyi? Suom Lääkäril 2009;64:2873-8.

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit: