Moniin infektiotauteihin liittyy iho-oireita, mutta joidenkin tautien kohdalla laajalle levinneet iho-oireet ovat varsinainen pääoire. Tällaisia tauteja kutsutaan rokkotaudeiksi tai eksanteemataudeiksi (eksanteema on ihottuma). Rokot ovat virusten aiheuttamia. Ainoa poikkeus on streptokokkibakteerin aiheuttama tulirokko. Monissa muissakin infektiotaudeissa, kuten virustaudeista HIV-infektiossa (ks. «HIV-infektio ja AIDS (immuunikato)»1) ja mononukleoosissa (ks. «Mononukleoosi ("pusutauti")»2) ja bakteeritaudeista stafylokokin aiheuttamassa toksinen sokki -oireyhtymässä, voi esiintyä yli vartalon menevää ihottumaa. Näitä ei kuitenkaan luokitella rokkotaudeiksi. Hoidettaessa mitä tahansa infektiota antibiootein voi hoidon aikana ilmaantua pienipilkkuista, tuhka- tai tulirokkoa muistuttavaa ihottumaa, joka on todellisuudessa yliherkkyysreaktio antibiooteille (ks. «Antibiootit»3).

Rokkotauteja ovat

• parvorokko (ks. «Parvorokko (pikkurokko)»4)
• tulirokko (ks. «Tulirokko»5)
• vauvarokko (ks. «Vauvarokko ("kolmen päivän kuume")»6)
• vesirokko (ks. «Vesirokko»7)
• tuhkarokko (ks. «Tuhkarokko»8)
• vyöruusu (ks. «Vyöruusu»9)
• enterorokko (ks. «Enterorokko»10)
• yskänrokko (ks. «Huuliherpes eli yskänrokko (Herpes simplex tyyppi 1)»11).

Eräät rokkotaudit, jotka vielä joitakin vuosikymmeniä sitten olivat Suomessakin yleisiä, on saatu lähes kokonaan juurittua rokotuksilla, lähinnä ns. MPR-rokotuksella (ks. «Kansallinen rokotusohjelma»12). Tällaisia tauteja ovat tuhkarokko (ks. «Tuhkarokko»8) ja vihurirokko (ks. «Vihurirokko»13). Isorokko hävitettiin koko maapallolta rokotuksin jo 1970-luvun loppuun mennessä, eikä rokotusta sitä vastaan enää käytetä.