Etusivu » SARS ja MERS

SARS ja MERS

Lääkärikirja Duodecim
19.9.2017
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

SARS

Jo pitkään tunnetut, Suomessakin yleiset ihmisten koronavirukset ovat yleensä lievien nuhakuumeiden eli flunssien aiheuttajia (ks. «Flunssan eli nuhakuumeen itsehoito»1). SARS (Severe Acute Respiratory Syndrome) oli uutena ilmaantunut ja henkeä uhkaava tauti, joka aiheutti epidemian vuosina 2002–2003. Sen aiheutti aiemmin tuntematon eläinkunnan koronavirus. Kyseessä on siis zonoosi eli eläimestä ihmiseen tarttuva tauti.

SARS lähti liikkeelle Guangdongin alueelta Kiinasta marraskuussa 2002. Varsinainen epidemia levisi vuoden 2003 keväällä muutamien kuukausien aikana Kaakkois-Aasiassa. Kiinassa matkanneet eri maiden kansalaiset saivat yksittäisiä tartuntoja, mutta Kiinan lisäksi tauti levisi vain Kanadassa kiinalaisyhteisössä. Tautiin sairastui maailmanlaajuisesti noin 8 500 henkeä, joista noin joka kymmenes kuoli. Kuolleisuus painottui vanhempiin ikäryhmiin. Lapsilla tauti oli lievä. Ainutlaatuista oli, että sairastuneista 20 % oli sairaalassa potilaita hoitaneita (sama osuus kuin MERSin kohdalla). Taudin aiheuttaja tunnistettiin runsaan kuukauden tutkimusten jälkeen kansainvälisen yhteistyön avulla. Samalla sen levinneisyysreitit kartoitettiin. Virus lienee peräisin Kiinassa ruoaksi käytetyistä sivettikissoista (ovat näätäeläimiä), joilla on havaittu samantyyppisiä viruksia.

SARS tarttui käsien välityksellä ja pisaratartuntana lähikontaktissa. Sen itämisaika oli noin 5 vrk, enintään 10 vrk. Tyypillinen tauti alkoi korkealla kuumeella, päänsäryllä ja lihaskivuilla. Myöhemmin keuhkokuume ja sen paheneminen vaativat osalla potilaista hengityskonehoitoa. SARS-potilaat eristettiin taudin leviämisen estämiseksi. Samoin potilaaseen lähikontaktissa olleet eristettiin, kunnes oli varmaa, ettei heillä ole tartuntaa.

Diagnoosi varmistettiin laboratoriokokeilla. SARSiin kokeiltiin erilaisia viruslääkkeitä huonohkolla menestyksellä. Tautiin on myöhemmin pyritty kehittämään rokotetta, mutta sen tehosta ei ole vielä kokemusta, koska SARS-tapauksia ei ole ilmaantunut vuoden 2003 jälkeen. Sitä ei tarvise enää epäillä, sairastuipa hengitystieinfektioon missä päin maailmaa hyvänsä. SARS-virukselle on kehitetty nopeasti tuloksen antava geenitesti, mutta sille ei ole nyt käyttöä. SARS-virusta säilytetään useissa laboratorioissa tutkimustyötä varten. Todennäköisesti virus piileskelee edelleen eläinkunnassa.

MERS

MERS (Middle East Respiratory Syndrome) on tautina niin samankaltainen kuin SARS ja henkeä uhkaava influenssa, ettei näitä voi erottaa toisistaan ilman laboratoriotutkimusta. Hengitystieinfektion oireet alkavat keskimäärin 5 päivää (3–14 päivää) tartunnasta. Kuolemaan johtava kehitys kulkee keuhkopöhön ja hengitysvaikeuksien ja joskus maksan ja munuaisten pettämisen kautta.

MERSin aiheuttaa, aivan kuten SARSinkin, eläimistä ihmisten taudinaiheuttajaksi siirtynyt, aiemmin tuntematon koronavirus. Virus on luontaisesti kamelien (dromedaarien, "yksikyttyräisten kamelien") infektio. Kamelit ovat terveitä tai sairastuvat vain lievästi mutta erittävät silti virusta. Ensimmäinen taudin tapaus ihmisellä todettiin Jordaniassa huhtikuussa 2012. Viimeisin WHO:n yhteenvetoraportti on heinäkuulta 2017. Siihen mennessä on laboratorioissa todettu 2 040 taudin tapausta, ja näistä 710 (35 %) on johtanut kuolemaan. Tappavin tauti on ollut yli 60-vuotiailla miehillä, joilla on kroonisia sairauksia. Päinvastoin kuin SARSin, MERSin voima ei ole laantunut. Vuoden 2017 alkupuoliskolla on todettu 199 tapausta. Tutkijat arvioivat, että todellinen infektioiden määrä on noin kymmenkertainen, jos lievätkin, tunnistamatta jääneet taudit lasketaan.

Kahdeksankymmentä prosenttia tapauksista on todettu Saudi-Arabiassa (1 672 tapausta). Seuraavina tulevat Korean tasavalta (Etelä-Korea, 185), Yhdistyneet arabiemiirikunnat (83), Jordania (28) ja Qatar (19). Korean tapaukset liittyivät Lähi-Idästä tulleen potilaan käynnistämään sairaalaepidemiaan. Vain 16 tuontitapausta on todettu Euroopassa (8 maassa, ei Suomessa). Sairastuneet matkailijat ovat olleet yleensä pyhiinvaellusmatkalla.

MERS-virus ei ole aiheuttanut missään varsinaista epidemiaa, millä tarkoitetaan taudin leviämistä (esim. pisaroina) laajemmin väestössä. Kosketus dromedaariin tai MERS-tautia sairastavaan henkilöön on ollut yli 90 %:lla. Sairaalasyntyisiä on ollut noin kolmannes kaikista taudeista, ja joka viidennessä tapauksessa uhri on ollut terveydenhuollossa työskentelevä. Ellei virus muunnu nykyisestä, MERS-viruksen ei oletetakaan kykenevän laajaan leviämiseen, koska sen ns. leviämiskerroin on pienempi kuin 1 (R0 = 0,48; ks. «Infektioiden tartunta, taudin synty ja leviäminen»2).

Milloin tautia on epäiltävä

Suomessa vaikeaan hengitystieinfektioon sairastunut henkilö, joka on matkaillut epidemiamaissa (lähinnä Saudi-Arabiassa), voidaan tutkia MERS-infektion suhteen hengitystie-eritteistä tehtävällä viruksen geenien osoittamisella (PCR-testillä). Matkan jälkeiset nuhakuumeet ovat kuitenkin niin yleisiä, että lisäksi pitäisi olla kosketus dromedaariin, jotta MERSin pitäisi edes tulla mieleen. Useita lääkkeitä on kokeiltu hoidoksi, mutta varmuudella tehokasta lääkettä ei ole vielä käytössä.

Ehkäisy

Maailman terveysjärjestö (WHO) pitää tavallisen matkailijan riskejä pieninä eikä suosita matkustamisrajoituksia. Se suosittelee kuitenkin kroonisia sairauksia sairastaville (riskiryhmät jokseenkin samat kuin influenssassa, ks. «Influenssa»3), jotka matkustavat Arabian niemimaalla, välttämään kamelien läheisyyttä ja kuolleiden eläinten tai eläinperäisten raakojen ruoka-aineiden koskettelua sekä noudattamaan hyvää käsihygieniaa. Nykykäsityksen mukaan taudin ehkäisyn avain maissa, joissa sitä esiintyy, on kameleihin ja kamelien ja ihmisten rinnakkaiseloon suunnatuissa toimissa.

Todennäköisesti MERS-virustartunta tapahtuu tehokkaimmin käsien välityksellä, kuten "kotoisat" flunssia aiheuttavat koronavirustartunnatkin. Potilaita hoidettaessa käytetään suojakäsineitä ja silmä- ja hengityssuojaimia ja huonetilat puhdistetaan tavanmukaisilla desinfektioaineilla.