Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Verenmyrkytys eli sepsis

Lääkärikirja Duodecim
8.1.2014
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Sepsiksellä ja siihen liittyvällä sairaudella on ammattikielessä monta termiä ja määritelmää (ks. taulukko «Verenmyrkytykseen liittyviä käsitteitä.»1). Tässä artikkelissa verenmyrkytyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa bakteereita on verenkierrossa (bakteremia) ja tämä aiheuttaa vakavia oireita. Rinnakkainen termi bakteremialle on sieni-infektioissa fungemia, jolloin sieniä on verenkierrossa. Loistaudeissa käytetään nimitystä parasitemia, kuten vaikkapa malariassa ks. «Malaria»1. Filariaaseissa ks. «Ulkomailta saatavat matotaudit»2) ja virusinfektioissa puhutaan viremiasta.

Esiintyvyys ja aiheuttajat

Terveilläkin ihmisillä pääsee omia ihon ja maha-suolikanavan bakteereita vereen päivittäin. Yleensä maksa ja perna poistavat nämä bakteerit muutamassa minuutissa eikä niistä seuraa sairautta. Toisaalta jos otetaan verestä bakteeriviljelyä varten näyte pistoksella ihon läpi, ihosta voi joutua näytteeseen bakteereita, vaikka niitä ei veressä olisikaan. Noin 1 %:ssa näytteistä on ihon stafylokokkeja, joilla ei ole yhteyttä oireisiin. Näin ollen kun verestä löytyy bakteeri, on aina erikseen pääteltävä, sopiiko se tutkittujen oireiden aiheuttajaksi.

Suomessa veriviljelyillä todetaan vuosittain bakteereita verenkierrossa noin 12 000 kertaa (ks. taulukko «Viisi yleisintä suomalaisten verestä löytyvää bakteeria ikäryhmittäin ja löytöjen määrä vuodessa.»2). Vuosina 2000–2012 määrä on lähes kaksinkertaistunut. Tärkein syy tähän on aiempaa runsaampi ja tehokkaampi veriviljelytutkimusten käyttö. Bakteremioiden lisääntymiseen on vaikuttanut myös mahdollisuus hoitaa yhä sairaampia ja suuremmassa infektioriskissä olevia potilaita, esimerkiksi syöpäpotilaita ja teho-hoitoa vaativia potilaita.

Suomessa ihmisen verestä löydetään vuosittain noin 100 eri lajin bakteereja. Vuodesta toiseen listan kärjessä ovat kuitenkin samat bakteerit ja vieläpä melko samat kaikissa ikäryhmissä, joskin eri järjestyksessä. Sieni löytyy Suomessa veriviljelystä noin 200 kertaa vuodessa. Sienistä Candida albicans -hiivasieni on ylivoimaisesti yleisin. Viruksia etsitään harvoin verestä. Virusten tunnistaminen perustuu suuresti muunlaisiin tutkimuksiin kuten vasta-ainemäärityksiin. Poikkeus on HI-virus, joka todetaan verestä nykyään uutena noin 170 henkilöllä vuodessa.

Verenmyrkytyksen oireet

Verenmyrkytys voi olla itsenäinen infektio, jolla ei ole pesäkettä elimistössä, tai se voi olla merkki jonkin tietyn elimen bakteeri-infektiosta. Verestä löytyvän bakteerin lajin perusteella voidaan arvioida, mihin elimeen bakteeri-infektiopesäke on alun perin syntynyt tai mihin veressä kiertävät bakteerit toissijaisesti useimmin iskevät (ks. taulukko «Esimerkkejä verestä tunnistettujen bakteerien liittymisestä mahdollisiin infektiopesäkkeisiin tai sairauksiin.»3).

Jos kyseessä on ensisijaisesti itsenäinen verenmyrkytys, tavallisin oire on korkea, horkalla nouseva kuume, joka voi muutamissa tunneissakin viedä huonoon kuntoon. Nopeasti huononeva yleiskunto on tärkein piirre, jolla verenmyrkytys erottuu alkuvaiheessaan esimerkiksi korkeakuumeisesta influenssasta. Kuume voi puuttua hyvin iäkkäiltä ja niiltä, joilla on vakavia yleissairauksia. Joka kymmenes sepsis on kuumeeton. Silloin se ilmenee vain äkillisenä yleiskunnon romahtamisena, johon voi liittyä muita yleisoireita, kuten sekavuutta, ripulia ja oksentelua.

Lähes kaikki verenmyrkytyksen oireet johtuvat elimistön puolustusreaktiosta bakteeria vastaan. Jos bakteerilaji on voimakkaasti tautia aiheuttava (virulentti) eikä infektiota aleta heti hoitaa, parissa kolmessa päivässä elimistön tulehdusvälittäjäaineet voivat laukaista monien elinten vaurion. Tämä käynnistyy hiussuonten lisääntyneenä nesteen läpäisevyytenä ja pieninä veritulppina niissä. Näistä seuraa kudosten turvotusta ja hapenpuutetta solukuolemineen. Yleisimmin silloin oireet ovat peräisin aivoista (sekavuus, tajunnan heikkeneminen), keuhkoista (keuhkopöhö, ns. ARDS-oireyhtymä), munuaisista (virtsan tulon lakkaaminen) sekä sappiteistä ja maksasta (keltaisuus eli ikterus ja veren hyytymisen häiriöt verenvuotoineen). Tätä verenmyrkytysreaktiota kutsutaan monielinoireyhtymäksi (ks. taulukko «Verenmyrkytykseen liittyviä käsitteitä.»1).

Toisaalta baktereeminen infektio voi olla toissijainen verenmyrkytys jonkin elimen infektiona alkaneelle taudille. Silloin vakavat oireet kehittyvät myöhemmin taudin kuluessa ja yleensä ne kehittyvät vaarallisiksi hitaammin kuin itsenäisessä verenmyrkytyksessä. Infektioita, jotka johtavat toissijaiseen bakteerien esiintymiseen verenkierrossa, ovat esimerkiksi pneumokokin aiheuttama keuhkokuume (ks. «Keuhkokuume (pneumonia)»3, joista 3 %:ssa bakteeri löytyy veriviljelystä, munuaisallastulehdus (ks. «Virtsatietulehdus aikuisilla, virtsatieinfektio»4, 5 %:lla bakteereja veressä) ja sydämen sisäkalvon tulehdus (ks. «Endokardiitti (sydänläppien tulehdus)»5, 90 %:lla bakteereja veressä). Jos infektio syntyy pesäkkeenä elimessä eikä suoraan verenmyrkytyksenä, bakteerien löytyminen verestä ei ole välttämättä merkki tavallista vakavammasta infektiosta.

Hoito

Sepsis vaatii aina ripeän antibioottihoidon aloittamisen. Jo muutaman tunnin viive potilaan hoitoon tulon jälkeen huonontaa eloonjäämisen mahdollisuutta. Eniten ennustetta ovatkin parantaneet antibioottihoidon aloittaminen heti, kun potilas tulee hoitoon ja parantunut tehohoito silloin kun sepsiksessä kehittyy elinvaurioita tai voimakasta verenpaineen laskua. Antibiootti valitaan alkuun kattamaan suuri joukko eri bakteereita, ja jos bakteeri myöhemmin löydetään verestä, antibioottihoito suunnataan tämän mukaisesti. Tärkeimmät keinot elintoimintojen ylläpitämiseksi ovat riittävä nesteen antaminen suoneen verenpaineen säilyttämiseksi, veren hyytymisjärjestelmästä huolehtiminen, riittämättömän munuaistoiminnan korvaaminen dialyysihoidoilla sekä hengityksen avustaminen. Ääritilanteissa koko ihmisen verimäärä voidaan hapettaa laitteessa kierrättäen veri kehon ulkopuolella (ECMO-hoito).

Viime vuosina on edistytty hoidoissa, joilla pyritään vaikuttamaan tulehdusreaktioon, josta kaikki vakavat verenmyrkytyksen oireet johtuvat. Lääkkeitä on kehitetty bakteeriperäisten myrkkyjen neutralointiin vasta-aineilla ja tulehdusreaktion välittäjäaineiden tasapainon säätelyyn. Nämä hoidot eivät vielä ole varmuudella osoittaneet hyödyllisyyttään.

Ennuste

Ennen antibioottien aikaa verenmyrkytyspotilaista kuoli 80 %, 30 vuotta sitten noin 30 % ja nykyään noin 15 %. Jos monielinvaurioksi kutsuttu reaktio käynnistyy, kuoleman todennäköisyys on suuri eli 70 %, hoidettiinpa miten tahansa. Ennusteeseen vaikuttavat bakteerin taudinaiheuttamiskyky eli virulenssi ja sairastuneen oma peruskunto ja oheissairaudet. Staphylococcus aureuksen ja pneumokokin aiheuttamaan verenmyrkytykseen kuolee 20 % sairastuneista, mutta kolibakteerin (Escherichia coli) aiheuttamiin vain 10 %. Bakteerin virulenssin ja elimistön puolustusreaktion monimutkaisesta vuorovaikutuksesta käyvät esimerkiksi Listeria- (ks. «Listerioosi»6) ja Pseudomonas-bakteerit. Niiden taudinaiheuttamiskyky on vähäinen, mutta sairastuneiden riski kuolla on silti suuri eli 30–50 %. Tämä johtuu siitä, että sairastuneista suurella osalla on vakavia perustauteja. Noin puolet verenmyrkytyskuolemista tapahtuu kolmen ensimmäisen hoitopäivän aikana ennen kuin antibioottihoito on ehtinyt kunnolla vaikuttaa infektion kulkuun.

Taulukko 1. Verenmyrkytykseen liittyviä käsitteitä.
BakteremiaBakteereita verenkierrossa; tarkoittaa sekä potilaita, joilla on siitä oire (sepsis) tai jotka ovat oireettomia (fysiologinen eli luonnollinen bakteremia).
Sepsis (septikemia)Perinteinen määritelmä: Bakteereita verenkierrossa, mikä aiheuttaa kuumeen ja muita oireita.
Uudempi määritelmä: Infektion aiheuttama voimakas tulehdusrektio, olipa veressä bakteereita tai ei.
VerenmyrkytysSama kuin sepsiksen perinteinen määritelmä (yllä)
SIRSSystemic Inflammatory Response, vakava sepsis, jossa on merkittäviä elinten toiminnan häiriöitä.
MonielinvaurioVakavaan sepsikseen liittyvä usean tärkeän elimen toiminnan häiriö ja vaurio
(MOF = Multiple Organ Failure)
(MOD = Multiple Organ Dysfunction)
Sokki, septinen sokkiVaikeaan sepsikseen (erityisesti verenmyrkytykseen) liittyvä vaarallinen verenpaineen lasku
ARDS, aikuisen hengitys-vaikeusoireyhtymäAdult Respiratory Distress Syndrome; tila, jossa sepsiksen yhteydessä keuhkojen toiminta heikkenee ja elimistöön syntyy hapenpuute.
Taulukko 2. Viisi yleisintä suomalaisten verestä löytyvää bakteeria ikäryhmittäin ja löytöjen määrä vuodessa.
Alle 1-vuotiaat1–14-vuotiaat15–64-vuotiaatYli 65-vuotiaatKaikki ikäryhmäthuomioiden (löytöjen määrä vuosittain)
* Muun muassa Staphylococcus epidermidis, mahdollisesti iholta näytteeseen tullut bakteeri
Ihon stafylokokit*Streptococcus pneumoniae eli pneumokokkiEscherichia coliEscherichia coliEscherichia coli
(3 000)
Streptococcus agalactiaeIhon stafylokokit*Staphylococcus aureusStaphylococcus aureusStaphylococcus aureus
(1 300)
Escherichia coliStaphylococcus aureusStreptococcus pneumoniae eli pneumokokkiKlebsiella-suvun bakteeritIhon stafylokokit
(1 100)
Staphylococcus aureusStreptococcus, viridans-ryhmäIhon stafylokokit*Ihon stafylokokit*Streptococcus pneumoniae eli pneumokokki
(900)
Streptococcus pneumoniae eli pneumokokkiEscherichia coliKlebsiella-suvun bakteeritStreptococcus pneumoniae eli pneumokokkiKlebsiella-suvun bakteerit
(700)
Taulukko 3. Esimerkkejä verestä tunnistettujen bakteerien liittymisestä mahdollisiin infektiopesäkkeisiin tai sairauksiin.
Bakteerin lajiMahdollinen tulehduspesäke tai muu sairaus
Streptococcus pneumoniae (pneumokokki)Keuhkokuume
Staphylococcus aureusPaiseet (absessit) eri elimissä, luutulehdus, nivelproteesi-infektiot ja muut vierasesineinfektiot, haavainfektiot, verisuonikanyylit
A-ryhmän streptokokkiIhon infektiot, ruusu (erysipelas)
Escherichia coli ja KlebsiellaVirtsatiet, munuaiset, suolisto
Viridans-ryhmän streptokokitSydämen sisäkalvo, sydänläpät (endokardiitti). Yleinen myös vastasyntyneillä (ilman sydäntulehdusta)
MeningokokkiAivokalvotulehdus
PseudomonasImmuunipuutetta aiheuttavat sairaudet (esimerkiksi syöpätaudit)

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi