Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Ruokamyrkytys: aiheuttajat, seuranta ja esiintyvyys

Ruokamyrkytys: aiheuttajat, seuranta ja esiintyvyys

Lääkärikirja Duodecim
26.9.2018
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Suolistotulehdukset kuuluvat ihmisen yleisimpiin infektioihin. Tavallisessa kielenkäytössä kaikkia ruoasta tai juomavedestä saatavia suolitulehduksia kutsutaan ruokamyrkytyksiksi. Niitä aiheuttavat virukset, bakteerit ja alkueläimet. Ruokamyrkytys voi seurata myös ruoassa valmiina olevasta bakteerin tuottamasta myrkystä, jolloin kyseessä on myrkytys sanan varsinaisessa mielessä.

Tavallisimpia kotimaisia suolistoinfektioita ovat erityisesti talvisin ja keväisin esiintyvät norovirusten aiheuttamat ripuli- ja oksennustaudit sekä kampylobakteeri- ja salmonellainfektiot (ks. taulukko «Ruoka-aineiden ja veden välityksellä leviävät yleisimmät mikrobit Suomessa. Määrät sisältävät kaikki tautitapaukset riippumatta tartuntatiestä. Monen kohdalla laboratoriodiagnoosi jää usein, jopa usei»1). Toksiinia (suolistomyrkkyä) tuottava Escherichia coli (ETEC) on ravinnosta tai vedestä saadun turistiripulin aiheuttajista yleisin, mutta niiden määrää ei tarkemmin tiedetä, koska turistiripulien aiheuttajia haetaan harvoin laboratoriotutkimuksin (ks. «Turistiripuli eli matkaripuli»1). Erityisesti lämpimässä säilytetyssä ruoassa voi olla myös valmiina bakteerin siihen tuottamaa myrkkyä, joka aiheuttaa hyvin samankaltaisen taudin kuin ripulivirukset. Niissä esiintyy ripulin lisäksi yleisesti oksennuksia ja pahoinvointia. Yleisimpiä ruokaan myrkkyjä tuottavia bakteereja ovat stafylokokit. Botulismin aiheuttava Clostridium botulinum -bakteeri on hyvin harvinainen, mutta se aiheuttaa vakavan taudin.

Tässä esitetään vain ruokamyrkytysepidemioita. Eri mikrobien aiheuttamat taudit ja niiden hoito esitetään omissa Lääkärikirjan artikkeleissaan. Linkit niihin on annettu taulukossa «Ruoka-aineiden ja veden välityksellä leviävät yleisimmät mikrobit Suomessa. Määrät sisältävät kaikki tautitapaukset riippumatta tartuntatiestä. Monen kohdalla laboratoriodiagnoosi jää usein, jopa usei»1.

Ruokamyrkytysten seuranta ja esiintyminen

Kunnalliset epidemiaselvitystyöryhmät ilmoittavat elintarvike- ja vesivälitteiset epidemiaepäilyt THL:n ja Elintarviketurvallisuusviraston (Eviran) yhteiseen rekisteritietojärjestelmään (RYMY). Vuonna 2017 RYMY-järjestelmään tehtiin 59 epäilyilmoitusta. THL oli yhteydessä kunnalliseen selvitystyöryhmään 10 epäilyilmoituksen osalta. Lisäksi todettiin useita muita suolistoinfektiorypäitä. Evira seuraa myös ihmisille tautia aiheuttavien mikrobien esiintyvyyttä eläimissä ja ruoka-aineissa sekä niiden bakteerien herkkyyttä antibiooteille. Seurantaraporttien mukaan suomalaiset ravintoeläimet ovat "puhtaampia" kuin useimpien elintarvikkeita Suomeen tuovien maiden eläimet. Vaikka elintarvikehygienia onkin parantunut ja ruoka- ja vesiperäiset epidemiat ovat tulleet harvinaisemmiksi, ruoan teollinen tuotanto ja tehokas levitys ovat lisänneet erityisesti laajojen ruokamyrkytysepidemioiden riskiä.

Ruoasta tai vedestä saatuja epidemioita ilmoitetaan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokseen (THL) vuosittain noin 50–100. Vuonna 2017 ilmoituksia oli 59. Epidemioista noin puolet oli noroviruksen aiheuttamia. Eri salmonella- ja yersinia-kannat aiheuttivat useampia pienehköjä rypäitä. Neljä ryvästä aiheutti listeria (yhteensä 38 sairastunutta). Kaksi epidemiaa oli saatu vedestä: porakaivosta ja uima-altaasta. Molemmat vesiepidemiat johtuivat noroviruksesta. EHEC aiheutti 124 sairaustapausta, ja joukossa oli yksi pieni ryväs, missä saastunutta ruoka-ainetta ei kuitenkaan pystytty varmistamaan. Lisäksi todettiin useita muita suolistoinfektiorypäitä.

Suomen suurin juomavedestä saatu epidemia on Nokian vesiepidemia vuonna 2007. Siinä sairastui ripuliin ja pahoinvointiin 6 500, kävi lääkärissä 1 200 ja joutui käymään sairaalassa 200 henkilöä. Epidemia johtui viemäriveden sekoittumisesta juomaveteen. Taudinaiheuttajia löytyi useita, tärkeimpinä norovirus ja kampylobakteeri, mutta mukana oli myös giardia-alkueläin. Viime vuosien suurin norovirusepidemia oli vuonna 2016 risteilylaivalla. Siinä sairastui 250 henkilöä. Vuonna 2016 oli myös yksi suuri vesijohtovedestä syntynyt norovirusepidemia, jossa 400 altistui saastuneelle vedelle.

Bakteerimyrkkyjen aiheuttamien epidemioiden määrää ei tarkoin tunneta, koska myrkkyjä harvoin etsitään ruoka-aineista eikä niitä voi todeta testein potilaista. Vaarallisin on Clostridium botulinum -bakteerin aiheuttama halvaus, botulismi. Se on yleensä peräisin tyhjiöpakatuista ruokatuotteista. Sitä ei todeta edes vuosittain Suomessa.

Tartunta

Ruokamyrkytysten yleisin tartuntalähde on saastunut juomavesi, huonosti kypsennetty ruoka tai useita tunteja lämpimässä säilytetty salaatti tai maitopohjainen ruoka-aine (taulukko «Ruoka-aineiden ja veden välityksellä leviävät yleisimmät mikrobit Suomessa. Määrät sisältävät kaikki tautitapaukset riippumatta tartuntatiestä. Monen kohdalla laboratoriodiagnoosi jää usein, jopa usei»1). Ravintoeläimet, kasvikset ja marjat voivat saastua jo niitä tuotettaessa, jos eläinten ruokintaan tai kasvien kasteluun käytetään epäpuhdasta rehua tai vettä. Esimerkiksi norovirusepidemioita ovat aiheuttaneet ulkomailta tuodut pakastemarjat, jotka ovat saastuneet jo lähtömaassa, ja yersiniainfektioita ovat aiheuttaneet porkkanat.

Ruokamyrkytyksiä aiheuttavat bakteeritulehdukset, toisin kuin virustulehdukset, eivät juurikaan tartu henkilöstä toiseen, koska käsissä ei ole tartuntaan tarvittavaa bakteerimäärää, ellei käsihygienia ole tavattoman huono. Sen sijaan epidemian lähde voi olla yksi henkilö, jos hän on ruoanlaittaja ja bakteerit pääsevät käsistä ruokaan ja lisääntyvät sen lämmössä. Norovirus leviää herkästi myös käsien kautta, koska infektioon tarvitaan vain muutamia kymmeniä viruksia.

Epidemian toteaminen ja ehkäisy

Epäiltäessä tartuntaa tietystä ruoka-aineesta tai ruokapaikasta tautien itämisaikojen huomioiminen on avuksi. Jos tauti seuraa ruoassa valmiiksi olleesta myrkystä, tämä viive on useimmiten vain tunteja, viruksista 1–3 vuorokautta, bakteereista 2–5 vuorokautta (listerialla pitempi) ja alkueläimistä pari viikkoa tai pitempäänkin.

Jos epäilee saaneensa tartunnan tietystä ravintoaineesta, vesilähteestä tai ruokapaikasta ja tietää sairastuneita olevan useita, asiasta on hyvä ilmoittaa terveyskeskukseen, vaikkei tarvitsisikaan hakeutua hoitoon. Terveyskeskus ja paikkakunnan kunnallinen epidemiaselvitystyöryhmä voi ryhtyä toimiin mahdollisen lähteen selvittämiseksi ja epidemian katkaisemiseksi. Sen tekemä ilmoitus käynnistää tarvittaessa yhteistoimet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Elintarviketurvallisuusviraston kanssa. Mikäli tauti vaikuttaa alkaneen ravintola-ateriasta, myös ravintolalle on hyvä ilmoittaa asiasta, jotta siellä voidaan ryhtyä välittömiin toimiin itsenäisestikin.

Ruokamyrkytysten ehkäisy perustuu ravintoeläinten ja ruoka-aineiden puhtauden säännölliseen seurantaan ja vesihygieenisiin tarkastuksiin. Toinen kulmakivi on hygienia ruoan valmistuksessa ja säilyttämisessä painottuen erityisesti ns. kylmäketjuun. Tästä on suurkeittiöille tarkkoja ohjeita. Lisäksi salmonellan osalta on erityisiä seulontoja ja tarkastuksia niille, jotka käsittelevät helposti pilaantuvia pakkaamattomia elintarvikkeita tai toimivat erityisen infektioalttiiden henkilöiden hoidossa tai hoivassa (ks. linkki tekstin lopussa).

Suolistotulehduksen oireet

Suolistotulehdukseen liittyy aina ripulia. Ripulin "virallinen" määritelmä on vähintään neljä vetisen löysää ulostusta vuorokaudessa tai kolme kahdeksan tunnin aikana. Uloste on yleensä niin vetistä, että jos se laitetaan astiaan, se asettuu tämän muotoon. Ripuliin liittyy usein mahan kouristelua etenkin virusripuleissa ja ravinnossa valmiiksi olleen bakteerimyrkyn aiheuttamissa taudeissa pahoinvointia ja oksentelua. Joskus siihen voi liittyä korkeakin kuume. EHEC-bakteerin aiheuttamaan infektioon liittyy usein runsastakin suolistoverenvuotoa ja ankarissa tapauksissa munuaisvaurio. Listeria-ruokamyrkytyksessä ripuli usein puuttuu ja verenmyrkytyksen (ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»2) oireet hallitsevat.

Ruokamyrkytyksen itsehoito

Kaikkien ripuli- ja oksennustautien hoidon kulmakivi on nestehukan korvaaminen sitä mukaa kuin sitä syntyy (ks. «Turistiripuli eli matkaripuli»1). Tämä voi tarkoittaa useiden litrojen juomista päivässä. Runsaastikin oksentelevan on koko ajan houkuteltava sisäänsä pieniä nestemääriä. Alusta asti on hyvä saada myös vähän suolaa. Vaikka ripuli olisi runsasta, ruoka imeytyy suolistosta lähes normaalisti.

Syöminen ei pahenna tautia, mutta voi aiheuttaa vatsanväänteitä tai sitten oksentelu voi estää syömisen. Parin päivän ruokapaastosta ei ole haittaa, kunhan energiapitoisesta juomasta huolehditaan. Neste imeytyy aina, ja ripulissa poistuva neste ei ole sitä, jonka on juuri juonut, vaan suolesta aktiivisesti erittyvää.

Jos ei voi syödä, helppo tapa saada riittävä määrä suolaa (erityisesti natriumia ja kaliumia) on tehdä "kotiripulijuoma". Siinä täysmehu (" tuoremehu", mielellään appelsiinimehu) laimennetaan samalla määrällä vettä, ja litraan tätä juomaa sekoitetaan puoli teelusikallista ruokasuolaa. Juoman luontainen sokeri auttaa suolan ja veden imeytymistä. Valmiita ripulijuomia, ns. korvausliuoksia, saa myös apteekeista.

Jos ripuli on kohtuullista, juominen toteutetaan janon mukaan. Vanhuksilla janon tunne voi olla kadonnut, ja siksi heidän juomisestaan tulee pitää erityistä huolta. Reseptittä apteekista saatavia ripulilääkkeitä kannattaa käyttää varoen, pienillä lapsilla ei lainkaan.

Milloin hoitoon?

Jos ripuli on rajuoireinen tai siihen liittyy korkeahkoa kuumetta tai uloste on runsaasti veristä, on hakeuduttava lääkärin hoitoon. Voimakas uupumus ja limakalvojen jatkuva kuivuus, samoin kuin etenkin vanhuksella nestehukasta johtuva sekavuus, ovat myös lääkäriin lähdön aiheita.

Suolistotulehduksen hoito

Nestehoito ja muu itsehoito on ruokamyrkytyksen hoidon kulmakivi. Lääkärin apua tarvitaan harvoin, ja silloin ripulin aiheuttajalla voi olla vaikutusta. Lääkärin osuutta on kuvattu tarkemmin tautikohtaisissa artikkeleissa (linkit taulukossa «Ruoka-aineiden ja veden välityksellä leviävät yleisimmät mikrobit Suomessa. Määrät sisältävät kaikki tautitapaukset riippumatta tartuntatiestä. Monen kohdalla laboratoriodiagnoosi jää usein, jopa usei»1). Taudinaiheuttaja määritetään yleensä ulosteen bakteeriviljelyllä (ks. «Bakteerinäytteet»3) tai viruksen osoittamisella ulostenäytteestä. Korkeakuumeisille potilaille voidaan tehdä myös veriviljely. Lääkärin tekemän tutkimuksen ja verikokeiden perusteella päätetään mahdollisesta lääkehoidosta. Oireinen kampylobakteeri-tulehdus hoidetaan antibiootilla (makrolidi-antibiootilla), silloin harvoin kun taudin syy tulee tietoon vielä oireen aikana. Salmonelloosia hoidetaan antibiooteilla vain vaikeammissa tapauksissa. EHEC-infektioissa antibiootti voi olla jopa haitaksi. Joskus harvoin potilas on otettava sairaalahoitoon "tiputukseen" nestevajauksen korjaamiseksi. Laktobasilleista tai muista ns. probiooteista ei ole hyötyä äkillisen ripulin hoidossa.

Taulukko 1. Ruoka-aineiden ja veden välityksellä leviävät yleisimmät mikrobit Suomessa. Määrät sisältävät kaikki tautitapaukset riippumatta tartuntatiestä. Monen kohdalla laboratoriodiagnoosi jää usein, jopa useimmiten, tekemättä.
Ruokamyrkytyksen aiheuttajaSuomessa todettujen tapausten määrä v. 2017 Tietoa tartunnastaLinkki lisätietoon
Bakteerit
Kampylobakteeri4 289Zoonoosi, usein hyötyeläimillä, eniten siipikarjalla
80 % ulkomailta, yleensä ruoasta
Ks. «Kampylobakteerin, salmonellan, shigellan ja EHEC-bakteerin aiheuttamat suolistotulehdukset»4
Salmonella1 550Zoonoosi, useissa hyötyeläimissä, eniten naudalla, sialla, siipikarjalla
Harvinainen Suomen hyötyeläimillä. 80 % taudeista ulkomailta.
Ks. «Kampylobakteerin, salmonellan, shigellan ja EHEC-bakteerin aiheuttamat suolistotulehdukset»4
Yersinia532Zoonoosi, yleisin sialla
Pääasiassa kotimaisia tartuntoja
Ks. «Yersinia-infektiot (yersinioosi ja rutto)»5
Shigella91Puhtaasti ihmisten bakteeri
90 % tartunnoista ulkomailta
Ks. «Kampylobakteerin, salmonellan, shigellan ja EHEC-bakteerin aiheuttamat suolistotulehdukset»4
Listeria91Zoonoosi, mutta eläin on harvoin suoraan ihmisen tartunnan lähde
Useissa ruoka-aineissa vähäisiä määriä; Suomessa viime aikoina pastöroimattomissa maitotuotteissa ja erityisesti umpiopakatuissa kalajalosteissa
Ks. «Listerioosi»6
ETEC (enterotoksigeeninen kolibakteeri)Useita tuhansia, tarkkaa määrää ei tiedetäYleisin turistiripulin aiheuttaja
Kohteesta riippuen 5–30 % etelänmatkaajista sairastuu.
Aiheuttajaa harvoin selvitetään laboratoriotestillä.
Ks. «Turistiripuli eli matkaripuli»1
EHEC (enterohemorraginen kolibakteeri)124Zoonoosi, erityisesti naudoilla
Suurin osa ulkomailta, mutta myös kotimaisia
Yleensä ruoka-aineesta, harvinaisena myös uimavedestä
Ks. «Kampylobakteerin, salmonellan, shigellan ja EHEC-bakteerin aiheuttamat suolistotulehdukset»4
Virukset
Norovirus3 872Tarttuu vedestä ja ruoka-aineista, mutta leviää herkästi ihmisestä toiseen, mikä on yleisin tartuntatie
Myös uimavesistä
Eniten kevättalvella
Ks. «Norovirus»7
Rotavirus243 Pikkulasten yleisten rokotusten alkaminen vuonna 2009 on romauttanut tautien määrän.
Tarttuu herkästi ihmisten välillä.
Eniten kevättalvella
Alkueläimet
Cryptosporidium250
(useimpina vuosina 10–30)
2018 oli ennätysvuosi, yleensä 10–30 tapausta
Sekä Suomesta että ulkomailta
Myös uimavesistä
Ks. «Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot»8
Giardia277Useimmat infektiot ulkomailtaKs. «Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot»8
Entamoeba histolytica18Kaikki ulkomailtaKs. «Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot»8

Lisää tietoa ripulitautien aiheuttajamikrobeista

Laine J, Rimhanen-Finne R, Räsänen S. Elintarvike- ja talousvesivälitteiset epidemiat. Suomen Lääkärilehti 2017;72:37-42

Elintarvikkeiden mikrobiologiset vaarat. Eviran julkaisuja 1/2010 «https://www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/julkaisut/julkaisusarjat/elintarvikkeet/elintarvikkeiden_mikrobiologiset_vaarat.pdf»1

Zoonoses monitoring – Finland. European Food Safety Authority (EFSA) 2016 «https://www.evira.fi/globalassets/elaimet/zoonoosikeskus/zoonoosit/report_finland_2016.pdf»2

Kuusi M, Seppälä E, Salmenlinna S, Rimhanen-Finne R. Toimenpideohje salmonellatartuntojen ehkäisemiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Ohjaus 21/2017 «http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135327/URN_ISBN_978-952-302-932-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y»3.

Siitonen A, Kuusi M. EHEC - mitä opimme Saksan vuoden 2011 epidemiasta? Duodecim 2013;129(18):1855-7 «/xmedia/duo/duo11216.pdf»4

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit: