Etusivu » Sähköyliherkkyys

Sähköyliherkkyys

Lääkärikirja Duodecim
12.10.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Sähköyliherkkyys, englanniksi electromagnetic hypersensitivity (EHS), on käsitteenä parinkymmenen vuoden ikäinen. Lääketiede ei sellaista tautia tai oireyhtymää tunne. Siihen luetaan joukko epämääräisiä oireita, joista tärkeimmät ovat väsymys, uupumus, yleinen paha olo, jännittyneisyys ja pelkotilat. Näyttöpäätetyöskentelyssä on lisäksi esiintynyt pistelyä ja punoitusta kasvoissa sekä käsien kylmyyttä. Sähköyliherkkyydestä on puhuttu eniten Pohjoismaissa ja Saksassa, mutta se tunnetaan myös useissa muissakin kehittyneissä maissa.

Yksi muoto sähköyliherkkyyttä on kännykkäyliherkkyys, joka joissakin kirjoituksissa katsotaan eri oireyhtymäksi kuin sähköyliherkkyys. Myös matkapuhelinten tukiasemien epäillään aiheuttavan oireita sellaisillekin, jotka eivät itse käytä kännykkää.

Oireet

Näyttöpäätetyössä olevat henkilöt, etenkin naiset, alkoivat yli kaksikymmentä vuotta sitten kertoa, että näyttöpäätteistä tuleva säteily saa heidän kasvonsa punoittamaan, kutiamaan, pistelemään ja hilseilemään. Yleisoireita, kuten väsymystä, uupumusta, pahoinvointia, pelkotiloja, ruoansulatushäiriöitä, yleistä pahaa oloa, jännittyneisyyttä, unettomuutta, sydämentykytyksiä ja keskittymiskyvyn puutetta, on raportoitu muunlaisesta altistumisesta sähkö- ja magneettikentille. Näyttöpäätetyöntekijöillä on todettu lievää tali-ihottumaa ja ruusufinniä, mutta oireiden laatu tai määrä eivät ole poikenneet vertailuhenkilöistä.

Kännykkäyliherkkyydessä yleinen ahdistus, heikotus, jännitys ja pyörtymisen pelko ovat tavallisimmat oireet. Sellaiset ovat varsin tavallisia tiloissa, joissa on paljon ihmisiä, esimerkiksi luentosaleissa. Pitkäaikaisseurauksiksi on esitetty mm. Alzheimerin tautia ja muita toimintahäiriöitä aivoissa, erilaisten syöpien lisääntymistä, sydänoireita ja muutoksia silmissä ja lisääntymisterveydessä.

Kaikkein herkimpinä itseänsä pitävät saavat oireita myös muista sähkölaitteista eivätkä pysty elämään muualla kuin sähköttömässä taloudessa kaukana sähkölinjoista.

Taudin toteaminen

Sähköyliherkkyyttä on tutkittu altistamalla sähköyliherkkyysoireisia ja vertailuhenkilöitä sähkö- ja magneettikentille ja matkapuhelimille ja niiden tukiasemien säteilylle, viimeisimmissä tutkimuksissa 3G-matkapuhelinten säteilylle. Oireista kärsivät eivät kuitenkaan pysty koeoloissa erottamaan, koska he ovat altistuneena sähkömagneettiselle säteilylle. Heidän verisolunsa käyttäytyvät sähkömagneettisessa kentässä aivan samoin kuin vertailuhenkilöiden solut. Aivoissa ei ole havaittu magneettikentän aiheuttamia muutoksia. Ihon hiussuonet eivät reagoi 50–100 hertsin taajuudelle, joka on yleinen taajuus näyttöpääteissä ja televisioissa. Sähkölaitteista tullut elektromagneettinen säteily muuttuu elimistössä lämmöksi, mutta lämmönnousu on niin vähäinen, että se pystytään havaitsemaan vain herkissä koeoloissa, esimerkiksi soluviljelmissä. Siinäkään ei ole ollut eroa sähköyliherkkyysoireista kärsivien ja vertailuhenkilöiden välillä.

Sähköyliherkät ovat psyykkisesti muita herkempiä, ja eräät tutkijat pitävät sitä syynä sähköyliherkkyysoireisiin. He myös katsovat, että koetilanteessa taustasäteilyä on usein liikaa ja altistuksia tehdään liian nopeaan tahtiin.

Itsehoito

Sähköyliherkkinä itseään pitävät henkilöt hakevat apua yleensä vertais- ja yhdistystoiminnasta. Niistä monet ovat saaneet parempaa apua kuin terveydenhuollosta. Sähköyliherkille myydään sähkö- ja magneettikenttämittareita sekä suojavälineitä, kuten sähkömagneettisilta kentiltä suojaavia verhoja. Mittarit ja laitteet pikemminkin ruokkivat oireilua kuin poistavat sitä.

Milloin hoitoon?

Eri tutkimuksissa on todettu yhtäpitävästi, että toimiva potilas-lääkärisuhde on välttämätön, jotta oireista kärsivää voidaan auttaa. Lääkehoidon ei ole todettu helpottaneen oireilua. Parhaaksi hoitokeinoksi on osoittautunut kognitiivinen käyttäytymisterapia, joka vaikuttaa sitä paremmin, mitä aikaisemmin hoito aloitetaan.

Ehkäisy

Yleinen psyykkinen hyvinvointi on paras keino välttää sähköyliherkkyytenä pidettyjä oireita.

Käytettyjä lähteitä

Augner C, Hacker GW. Are people living next to mobile phone base stations more strained? Relationship of health concerns, self-estimated distance to base station, and psychological parameters. Indian J Occup Environ Med. 2009 Dec; 13(3): 141–5.

Rubin GJ, Nieto-Hernandez R, Wessely S. Idiopathic environmental intolerance attributed to electromagnetic fields (formerly 'electromagnetic hypersensitivity'): An updated systematic review of provocation studies. Bioelectromagnetics. 2010; 31: 1–11. Review.

Wallace D, Eltiti S, Ridgewell A, Garner K, Russo R, Sepulveda F, Walker S, Quinlan T, Dudley S, Maung S, Deeble R, Fox E. Cognitive and physiological responses in humans exposed to a TETRA base station signal in relation to perceived electromagnetic hypersensitivity. Bioelectromagnetics. 2012 Jan; 33(1): 23–39.

Kwon MK, Choi JY, Kim SK, Yoo TK, Kim DW. Effects of radiation emitted by WCDMA mobile phones on electromagnetic hypersensitive subjects. Environ Health. 2012 Sep 21;11:69. (Sähköinen julkaisu, vapaasti luettavissa internetissä).