Etusivu » Turistiripuli eli matkaripuli

Turistiripuli eli matkaripuli

Lääkärikirja Duodecim
13.11.2016
sisätautien erikoislääkäri, infektiolääkäri Jukka Lumio

Ripuli on tavallisin matkailijoiden terveysongelma. Suomalaisten matkavakuutuksella korvattavista tartuntataudeista se on kärjessä (23 % korvauksista) täpärästi hengitystieinfektioiden edellä (21 %). Tässä tilastossa näkyvät vain merkittävään haittaan johtaneet tilanteet. Yleisimmin ripulin aiheuttaa ruoasta tai juomasta saatu bakteeri. Bakteerien, virusten tai alkueläinten joutuminen uimavedestä suuhun voi myös aiheuttaa ripulin (ks. «Tartuntariski uimahallissa»1). Yleisimmät turistiripulin aiheuttajat ovat kolibakteeri, kampylobakteerit, salmonella ja shigella. Etenkin lapsilla viruksetkin (norovirus) ovat verraten yleisiä turistiripulin aiheuttajia. Alkueläinripulit ovat melko harvinaisia.

Yleisyys

Viikon tai kahden turistimatkalla Itä-Eurooppaan, Välimeren maihin tai Pohjois-Amerikan lomakohteisiin noin 10 % saa ripulin. Tropiikkiin suuntautuvilla matkoilla sairastuvien osuus voi olla jopa 40 %. Riski on suurin Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, Intiassa ja trooppisessa ja Välimeren Afrikassa, tässä järjestyksessä. Esimerkiksi yhden päivän oleskelu pahimmilla alueilla tuo saman ripulitaudin riskin kuin kolmen vuoden oleskelu Suomessa tai muissa Pohjoismaissa. Syy on puutteellinen ravintohygienia, ei lämmin ilmasto sinänsä. On todettu, että huolellisella ruoan ja juoman samoin kuin ruokapaikan valinnalla voi pienentää ripuliriskin matkan aikana kymmenenteen osaan.

Tarkastikin tutkimalla löytyy vain puolelle turistiripuleista aiheuttajamikrobi. Valtaosa niistäkin tapauksista, joissa aiheuttaja jää tunnistamatta, lienee infektioita, mutta joukossa voi olla muun muassa liiallisesta alkoholinkäytöstä ja eksoottisista ruoka-aineista johtuvia muita syitä.

Taudinaiheuttajista kolibakteerit (etenkin toksigeeninen Escherichia coli eli ETEC) on yleisin ryhmä. Se aiheuttaa runsaat puolet infektioista. Muista bakteereista kampylobakteeri, salmonellat ja shigellat ovat merkittäviä; kunkin osuus voi matkakohteesta riippuen olla 10 %:n luokkaa. Kolera on matkailijoilla hyvin harvinainen, vaikka tauti olisi yleinen matkakohteessa. Tätä tautia ei todeta suomalaisilla edes vuosittain. Viruksista norovirus on yleisin, mutta suomalaisten norovirustaudeista valtaosa saadaan Suomessa (ks. «Norovirus»2). Alkueläimistä yleisimmät ovat giardia (parin prosentin osuudella), Cryptosporidium ja ameba (Entamoeba histolytica), tässä järjestyksessä (ks. «Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot»3).

Turistiripuli on useimmiten vain suuri harmi, ja sillä on harvoin vakavia seurauksia. Kuume liittyy joka kymmenenteen turistiripuliin. Vain joka kymmenes ripuloiva joutuu ottamaan yhteyttä lääkäriin ja joka sadas joutuu sairaalahoitoon.

Uudet tehokkaat vatsahaava- ja närästyslääkkeet (erityisesti H2-salpaajat ja protonipumpun estäjät, ks. «Närästyslääkkeet (happolääkkeet)»4) vähentävät mahalaukun happamuutta ja lisäävät silloin turistiripulin riskin tutkimusten mukaan 2–3-kertaiseksi.

Turistiripuli tautina

Turistiripuli on yleensä lievä ja itsestään paraneva riesa. Matkailijatilastoja ja matkavakuutuskorvauksia vertaamalla voi päätellä, että ilmeisesti harvempi kuin joka kymmenes turistiripuli johtaa terveydenhuollossa käyntiin ja harvempi kuin sadas edes lyhyeen hoitoon sairaalassa. Vakuutustilastojen mukaan vain noin 10 %:ssa turistiripuleista on selvästi kuumetta. Oksentelu on harvinaista ja liittyy lähinnä virusripuleihin. Veren näkyminen ulosteessa on hyvin harvinaista, ja silloinkin sen takana on useimmiten peräpukamatauti (ks. «Peräpukamat»5).

Bakteeri- ja virusripulien itämisaika (aika mikrobin suolistoonpääsystä oireiden alkuun) on 6 tunnista 3 päivään. Viruksilla ja ruoassa valmiiksi olevalla bakteerimyrkyllä se on lyhyin (ks. «Ruokamyrkytys ja sen aiheuttama ripuli»6). Hoitamattakin oire alkaa yleensä lievittyä jo vuorokauden kuluttua ja loppuu 3–5 vuorokaudessa. Epämääräinen vatsan löysyys ja möyriminen voi jatkua vielä viikon tai parikin. Alkueläinten aiheuttamissa infektioissa oire alkaa vasta viikon tai useiden viikkojenkin päästä tartunnasta ja valtaosassa vasta matkalta paluun jälkeen.

Tarkemmin näitä infektioita on esitetty artikkeleissa Ruokamyrkytys ja sen aiheuttama ripuli (ks. «Ruokamyrkytys ja sen aiheuttama ripuli»6), Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot (ks. «Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot»3) ja Norovirus (ks. «Norovirus»2).

Milloin lääkäriin

Turistiripuli on luonteeltaan niin tyypillinen, että sen tunnistaa varsin helposti itse. On syytä kuitenkin muistaa, että joissakin vakavissa yleisinfektioissa, kuten malariassa (ks. «Malaria»7) ja verenmyrkytyksissä (ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»8), ripulikin voi kuulua ensipäivien oireisiin.

Lääkäriin on syytä mennä jo matkakohteessa, jos korkea kuume jatkuu toista vuorokautta tai jos ripuli ei ala laantua kolmantena päivänä tai se on niin runsasta, ettei nestehukkaa pysty juomalla korvaamaan. Lääkärissäkäynti on tarpeen myös, jos ripulin joukossa näkyy selvästi verta. Kroonisia sairauksia potevien on syytä hakeutua tutkimuksiin muita herkemmin. Tällaisia tauteja ovat maksa- ja munuaissairaudet, huonosti tasapainossa oleva diabetes tai sydänsairaus sekä taudit, joissa infektioherkkyys johtuu vastustuskyvyn alentumisesta (ks. «Aikuisen infektioherkkyys»9). Yleinen kunnon heikkeneminen on aina syy hakea hoitoa. Nestehukan merkityksen arvioimisessa on huomioitava, että pienet lapset, raskaana olevat ja vanhukset ovat herkempiä nestevajauksen aiheuttamille haitoille. Kuuma ilmanalakin vaikeuttaa nestetasapainon ylläpitoa. Ripulin hellitettyä voi viedä viikon tai pari, ennen kuin uloste on täysin kiinteää eikä vatsa enää yhtään möyri. Näiden takia et tarvitse mennä lääkäriin.

Jos on saanut antibioottihoidon ripuliinsa ja oireet ovat korjaantuneet, jälkikontrollia ei tarvita, vaikka ulosteessa olisi todettu bakteerikin. Helposti pilaantuvia pakkaamattomia elintarvikkeita työssään käsittelevien on kuitenkin käytävä salmonellaviljelyä varten kontrollissa aina, kun on sairastanut ripulitaudin tai ollut vähintään neljän vuorokauden matkalla Pohjoismaiden ulkopuolella. Myös pikkuvauvoja hoitaville työnantaja on usein antanut saman velvoitteen. Työtekijöiden tulisi itse tietää, kuuluuko tähän ryhmään. Kontrollista huolehtii yleensä työterveyshuolto.

Hoito

Itsehoito

Ripulia hoidetaan ensisijaisesti nauttimalla runsaasti nesteitä. Tämä tarkoittaa usein useita litroja päivässä. Suositeltavimpia ovat apteekista saatat ripulijuomat, joiden pakkauksessa on yleensä ohje niiden käytöstä. Ulkomailla näitä valmisteita voi pyytää yleisnimellä "oral rehydration solution" (ORS). Hyviä korvausnesteitä ovat myös esimerkiksi tee, pullotetut kivennäisvedet ja pullovedellä yhden suhde yhteen laimennettu tuoremehu. Tarkemman ohjeen nesteiden käytöstä ja määrästä lapsilla löytää Matkailijan terveysoppaasta (ks. «Matkaripuli»10).

Myös ravinnon saannista olisi alusta lähtien yritettävä huolehtia. Vastoin yleistä uskomusta syöminen ei pahenna ripulia (vaikka sen jälkeen voi tulla ylimääräinen ulostuskerta), ja ravinto imeytyy myös ripulin aikana. Ruoan on syytä olla hyvin sulavaa, kuten esimerkiksi banaaneja, riisiä, pastaa tai keittoja. Monella maito ja kahvi ärsyttävät suolistoa, joten niitä voi välttää, vaikka ne eivät hidastakaan paranemista.

Myös ripulilääkkeitä voi käyttää ohjeiden mukaan. Aikuisille ripulilääkkeistä suositeltavin on ilman reseptiä saatava loperamidi (hae Lääkeoppaasta hakusanalla loperamidi «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=far&p_hakusana=loperamidi&p_loki=e»1). Alle 5-vuotiaille lapsille ja niille, joilla on veriripuli tai korkea kuume, tätä oirelääkettä ei suositella. Ripulilääke voi auttaa erityisesti matkapäivästä selviytymistä. Hiilitabletteja ei suositeta, koska ne haittaavat esimerkiksi lääkkeiden imeytymistä.

Antibioottihoito

Turistiripuli kestää keskimäärin pari päivää, eikä sen hoidossa yleensä tarvita antibioottia. Lisäksi ripulia aiheuttavat bakteerit ovat viime vuosien aikana muuttuneet yhä vastustuskykyisemmiksi antibiooteille. Syitä turistiripulin hoitoon antibiootein ovat korkea kuume, joka kestää yli vuorokauden, ripuli, joka on niin runsasta, että nestetasapaino järkkyy ja yleiskunto näin huononee, sekä verinen ripuli. Turistiripulin hoidossa on yleisesti käytetty fluorokinoloniantibioottia tai atsitromysiiniä. Yleinen hoidon kesto on 3–5 päivää. Fluorokinolonit voivat herkistää ihoa auringonvalolle.

Rokotteet ja lääkkeet

Salmonella typhi -bakteerin aiheuttamaan lavantautiin on Suomessa kaksi rokotetta (Vivotif® suun kautta ja Typherix® pistoksena; ks. «Matkailijan rokotukset»11). Niillä ei ole mitään tehoa muihin, tavallisiin salmonelloihin. Koleraan on myös rokote (Dukoral®, suun kautta). Se saattaa hieman vähentää kolibakteerin aiheuttaman turistiripulin riskiä, mutta tähän käyttöön sitä ei suositeta. Kumpaakaan rokotetta ei suositella tavallisille turistimatkoille (ks. «Matkailijan rokotukset»11). Nämä rokotukset eivät kuitenkaan vapauttaisi turvallisen ruokailun vahtimisesta, koska ne eivät estä kampylobakteerin, virusten, tavallisten salmonellojen, giardian ja amebojen aiheuttamia ripuleita.

Lääkäri voi harkintansa mukaan määrätä matkalle mukaan lyhyen antibioottikuurin niille, joilla on sellainen perussairaus, joka voi tehdä ripulista vakavan. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi krooninen suolitulehdus, huonossa tasapainossa oleva diabetes, munuaisten tai maksan toiminnan vajaus ja vaikea sydämen vajaatoiminta. Näin voidaan menetellä myös, jos matkailija menee pidemmäksi ajaksi esimerkiksi vaeltelemaan seuduille, joilla ei ole terveydenhuoltoa. Tällöin antibioottia olisi parempi ottaa ripulitaudin varhaiseen hoitoon kuin jatkuvasti ehkäisynä. Antibioottihoidon tulisi aina perustua lääkärin neuvoihin tai olla lääkärin opastamaa. Hoidoksi neuvotaan ottamaan heti toisen vesilöysän ulosteen jälkeen kerta-annos lääkettä. Jos oireet eivät lievity, hoitoa voi jatkaa 3–5 päivän ajan. Vaikka olisi oma antibiootti mukana, lääkäriin hakeutumisen perusteita se ei muuta (ks. edellä kohta Milloin lääkäriin).

Muu ehkäisy

Turistiripulin riski riippuu olennaisesti siitä, missä syö ja mitä syö. Käsien pesu tai desinfektio apteekista saatavalla käsidesinfektioaineella ennen ruokailua ei ole yhtä tehokas keino kuin turvallinen ruokailuvalinta. Desinfektioaine ei ole tehokkaampi kuin saippuapesu. Väkevän alkoholin käyttämistä aterioiden alla ei suositeta turistiripulin ehkäisyyn.

Valitun ravintolan keittiön tarkastamisesta ei ole hyötyä, ja se voi vain pelottaa pois hyvästä ruokapaikasta. Tärkeämpää on, mitä tilaa. Kuumaksi kypsennetyt ruoat ovat turvallisimpia. Ravintoaineiden valinnalla pienentää sairastumisriskinsä kymmenenteen osaan.

Vältettäviä ruokia ovat etenkin

  • pullottamattomat juomat ja jääkuutiot
  • pakkaamaton maito, kerma ja jäätelö
  • kylmät tai puutteellisesti kuumennetut liha-, kala-, äyriäis- ja munaruoat
  • majoneesipohjaiset salaatit
  • pesemättömät tai vesijohtovedellä pestyt hedelmät ja vihannekset.

Todennäköisimmin turvallisia ovat

  • leipä ja muut kuivat viljatuotteet
  • kuumina tarjoiltavat keitot
  • vastavalmistetut, kuumat liha- ja kalaruoat
  • kuumina tarjottavat vihannekset
  • itse kuoritut hyvälaatuiset hedelmät
  • pullotetut, mieluiten hiilihappoa sisältävät juomat.

Käytännöllisesti katsoen kaikissa turistien suosimissa kaupungeissa ja niiden tyydyttävissä ja hyvissä hotelleissa juomavesi on nykyään riittävän puhdasta esimerkiksi hampaiden pesuun. Tätä voi kysyä matkaoppailta, jos on ryhmämatkalla. Varovaisimmat voivat ostaa hotelliin pullotettua vettä suuhygieniaankin.

Lisää tietoa turistiripulin aiheuttajista ja sen ehkäisystä

Lääveri T, Kantele A, Hakanen A, Mattila L. Turistiripuli, matkailijan yleisin vitsaus. Duodecim 2010;126(4):403-10 «/xmedia/duo/duo98630.pdf»2

Matkailijan terveys: ks. «Matkaripuli»10

Lääkärikirja Duodecimin artikkeleita aiheeseen liittyen: