Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Vihurirokko

Vihurirokko

Lääkärikirja Duodecim
7.10.2018
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Vihurirokko (rubella, ruotsiksi röda hund) on lievä ja vaaraton virusinfektio sillä poikkeuksella, että se voi vahingoittaa alkuraskaudessa sikiötä. Taudin seurauksena voi sikiölle tulla pysyviä vaurioita, niin sanottu synnynnäinen vihurirokko-oireyhtymä.

Vihurirokkorokote kehitettiin jo 1960-luvun alkupuolella. Ennen rokotuksia 80–90 % aikuisväestöstä oli saanut tartunnan lapsuudessa. Se tarjosi suojan uusilta infektioilta. Suomessa väestön yleiset vihurirokkorokotukset aloitettiin vuonna 1975 (MPR-rokotus; ks. «Kansallinen rokotusohjelma»1). 2000-luvulla vihurirokkoa on todettu vuosittain vain 0–5 suomalaisella. Tartunnat on saatu maissa, joissa vihurirokkoa edelleen esiintyy. Vuosina 2016–2017 ei Suomessa todettu yhtään vihurirokkoa. Vuonna 2015 tauti todettiin neljällä työtoveruksella, jotka olivat syntyneet ennen yleisten rokotusten aloittamista, sekä yhdellä ulkomailla sairastuneella raskaana olevalla. Lapsi syntyi viruksen vammauttamana. Yhdeksässä EU-maassa todettiin vihurirokkotapauksia vuosien 2016–2017 aikana. Tapauksista oli yhteensä 819, ja 77 % näistä ilmoitettiin Puolasta. Euroopan ulkopuolella vihurirokko on monessa maassa yleinen lastentauti.

Tartuntapa on pisaratartunta, eli tartunta saadaan virusta kantavan henkilön hengitysteistä syntyvistä pienistä pisaroista ilman välityksellä, eikä kosketusta tarvita. Sairastunut on tartuttava jo ennen hengitystieoireiden tai ihottuman ilmaantumista. Taudin itämisaika on kahden viikon luokkaa (14–18 päivää).

Oireet

Vihurirokon oireet ovat suhteellisen lieviä: kuumetta, limakalvojen ärsytysoireita ja imusolmukkeiden turvotusta. Tyypillinen hento ihottuma alkaa yleensä useita päiviä kuumeen jälkeen. Se alkaa pään alueelta ja leviää vartalolta raajoihin. Ihottuma häviää nopeasti, joskus jo samana päivänä kuin on ilmestynytkin. Vihurirokon ja tuhkarokon (ks. «Tuhkarokko»2) erottaa siitä, että tuhkarokossa ihottumaläiskät yhdistyvät suuremmiksi alueiksi ja pysyvät pitempään. Vihurirokkoon sairastuneilla on yleisesti myös niveltulehduksia. Niveloireet ilmaantuvat yleensä yhtä aikaa ihottuman kanssa. Tauti paranee itsestään muutamassa päivässä ja niveloireetkin parissa viikossa. Vihurirokon harvinainen vakava muoto on aivokuume (ks. «Aivotulehdus (”aivokuume”)»3).

Kun raskaana oleva äiti saa vihurirokon, virus kulkeutuu veriteitse sikiöön. Virus lisääntyy sikiössä ja voi aiheuttaa kehittyvien elinten vaurioita. Sikiölle haitallisin aika on raskauden alkukolmannes. Äidin tuolloin sairastama vihurirokko aiheuttaa joka kymmenennelle lapselle jonkinasteisen vaurion. Yleisimpiä ovat kuulo- ja silmävauriot sekä sydänvika.

Diagnoosi

Tauti voidaan yleensä tunnistaa tyypillisestä ihottumastaan. Se voidaan varmistaa veren vasta-ainemäärityksellä. Etenkin raskaana olevilla on syytä pyrkiä nopeampaan diagnoosiin osoittamalla itse virus geenitestillä (PCR-testillä) syljestä, nielusta tai virtsasta, jotta voidaan arvioida mahdollisia riskejä sikiölle. Sikiön virusinfektio voi olla aihe aborttiin, jos äiti sitä haluaa.

Ehkäisy

Vihurirokkoon on olemassa tehokas rokote, joka annetaan MPR-rokotteessa. Tämä on ollut kansallisessa rokotusohjelmassa vuodesta 1975 alkaen. Vihurirokkoa esiintyy edelleen muualla maailmalla, joten raskaana olevilla rokottamattomilla on vaara saada tartunta matkailun yhteydessä. Suomen kannalta tärkein on Puolassa vuodesta 2012 jatkunut epidemia, joten sinnekin matkustettaessa on rokotussuoja erityisesti raskaana olevilla tarpeen.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

  • Lääkärikirja Duodecim: ks. artikkeli 4