Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Sienimyrkytykset
 
 

Virtsatietulehdus aikuisilla, virtsatieinfektio

Lääkärikirja Duodecim
4.4.2012
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Tärkeimmät virtsatietulehdukset ovat virtsarakkotulehdus eli kystiitti, joka on yleinen, munuaisallastulehdus eli pyelonefriitti, joka on harvinainen ja virtsaputkitulehdus eli uretriitti, joka on melko harvinainen ja muista poiketen usein sukupuolitauti.

Esiintyvyys

Virtsarakkotulehdukset ovat hengitystieinfektioiden jälkeen toiseksi yleisimpiä infektioita Suomessa. Niitä hoidetaan Suomessa vuosittain muutamia satoja tuhansia. Naisilla virtsarakkotulehdukset ovat varsin yleisiä nuoresta iästä lähtien. 65-vuoden ikään tulleista naisista noin puolella on jo ollut vähintään yksi tulehdus. Niistä, jotka jo nuorena saavat virtsarakkotulehduksen, monet saavat näitä toistuvasti, useitakin vuosittain. Miehillä virtsatietulehdukset yleistyvät vasta vanhalla iällä ja silloin ne usein liittyvät eturauhasen liikakasvuun (ks. «Eturauhasen liikakasvu (prostatahyperplasia), eturauhasvaiva»1). Nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä virtsatieinfektio on harvinainen.

Infektion synty ja aiheuttajat

Virtsarakkotulehdus syntyy tavallisesti siten, että taudinaiheuttamiskykyisiä bakteereita pääsee nousemaan omasta suolistosta, välilihasta tai nivuksista virtsaputkea myöten virtsarakkoon. Naisilla on lyhyempi virtsaputki kuin miehillä, ja se selittää sen että infektiot ovat naisilla tavallisempia. Vastoin yleistä uskomusta, kylmettyminen ja uiminen eivät lisää virtsatietulehdusten riskiä. Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat seurausta yhdynnöistä, mutta silloinkin infektion aiheuttavat useimmiten omat bakteerit. Virtsarakkotulehdus ei ole sukupuolitauti eikä tulehduksen synnylle useimmiten löydy mitään selvää syytä. Lasten virtsatieinfektioita käsitellään toisaalla (ks. «Virtsatietulehdus lapsella»2).

Iäkkäillä naisilla toistuvan virtsatieinfektion riskitekijä on myös vaihdevuosien heikentämä limakalvo, seksuaalisesti aktiivisilla naisilla joskus sukupuoliyhdyntä sekä etenkin iäkkäillä miehillä virtsateissä olevat virtausesteet kuten suurentunut eturauhanen. Sairaaloissa virtsatieinfektiot ovat yleisimpiä hoidon aikana saatuja infektioita. Infektioita edistää virtsakatetrin pitkäaikainen käyttö tai toistuva rakon katetrointi virtsantulo-ongelmien vuoksi.

Infektio rajoittuu yleensä virtsarakkoon mutta se voi myös nousta virtsajohtimia myöten munuaisiin asti. Tällöin taustalla voi olla jokin anatominen poikkeavuus, joka on syytä selvittää kaikututkimuksella (ultraäänitutkimuksella) tai muilla kuvantamistutkimuksilla. Munuaisallastulehdus voi syntyä myös verenkierrosta munuaisiin päässeen bakteerin seurauksena.

Oireet

Tyypillisiä virtsarakkoinfektion oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely ja alavatsan jomotus. Pahanhajuinen virtsa, epätavallinen virtsan väri ja virtsan karkailu eivät yksinään viittaa bakteerin aiheuttamaan virtsatietulehdukseen eikä antibiootti korjaa näitä vaivoja. Joskus virtsarakkotulehduksessa virtsassa voi näkyä verta. (ks. «Verivirtsaisuus»3). Yleisimmässä virtsatulehduksen muodossa, virtsarakkotulehduksessa, kipu ja kirvely korostuvat virtsaamisen lopussa. Virtsaputkitulehduksessa taas kirvely on kovinta virtsaamisen alussa. Virtsaputkitulehduksen syynä voi olla myös sukupuolitauti ja aiheuttajana silloin klamydia tai tippuri. Valkovuoto emättimestä ei kuulu virtsatieinfektioon vaan se viittaa emätintulehdukseen (ks. «Valkovuoto»4 ja «Emätintulehdukset»5).

Taudin toteaminen

Jos henkilöllä ei ole ollut aiemmin virtsatietulehduksia, tilannetta tutkitaan yleensä huolellisesti käyttäen kliinisen kemian (liuskapikatestejä) ja mikrobiologian (bakteeriviljelyä) tutkimuksia (ks. virtsatutkimuksia «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=snk&p_haku=virtsatutkimus&p_loki=e»1). Poikkeuksen tekevät toistuvia virtsatieinfektioita sairastava naiset, joilla ei ole perussairauksia tai muita riskitekijöitä ja tauti on lieväoireinen. Kokemukseen mukaan nämä tunnistavat hyvin oireiden perusteella infektionsa. Tällöin ei tarvita laboratoriotutkimuksia. Lääkäri voi määrätä antibioottilääkityksen oireiden perusteella tai nainen voi itsekin päättää hoidosta, jos hänelle on sen varalle annettu lääkettä kotiin valmiiksi. Tutkimukset ennen hoitoa ovat kuitenkin tarpeen aina jos nainen on raskaana tai jos on syytä epäillä sukupuolitautia (virtsaputkitulehdusta). Miesten virtsatietulehduksen ja sairaalahoitoon johtavan ja sairaalainfektiona syntyneen tulehduksen aiheuttaja on aina syytä selvittää laboratoriotestein ennen hoitopäätöksen tekoa.

Kuume ja kylki-selkäkipu viittaavat munuaisallastulehdukseen. Hyvin iäkkäillä ja huonokuntoisilla munuaisallasinfektio ja siihen joskus (5 %:ssa) liittyvä verenmyrkytyskin (ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»6) voi näkyä pelkkänä yleiskunnon romahtamisena, oksenteluna tai sekavuutena ilman virtsatieoireita tai kuumetta. Jos kyseessä voi olla munuaisallastulehdus, on aina syytä lähteä lääkäriin tutkittavaksi. Jos kuume on korkea, on lähdettävä päivystysvastaanotolle. Tällöin tarvitaan muitakin tutkimuksia kuin tavallisia virtsan laboratoriotestejä.

Joskus rutiinisti otettavien virtsatutkimusten yhteydessä löydetään oireettomilta potilailta bakteereita virtsasta. Jatkuvakaan oireeton bakteerivirtsaisuus ei aiheuta haittaa munuaisille tai muullekaan terveydelle eikä se johda infektioon. Siksi sitä ei hoideta antibiootein.

Hoito ja jälkitarkastus

Puolet virtsarakkotulehduksista paranee hoidottakin kolmessa päivässä. Silti infektio hoidetaan aina antibiootilla, yleensä 3–5 päivän kuurilla. Yhdellä kuurilla paranee 90 % näistä infektioista. Tavallisimmin käytetään trimetopriimia, nitrofurantoiinia, pivmesillinaamia tai fluorokinoloneja. Raskaana oleville amoksisilliini, pivmesillinaami ja nitrofurantoiini ovat turvallisimpia, fluorokinoloneja ei pidä lainkaan käyttää. Hoidolla virtsarakkoinfektion oireet lievittyvät nopeasti, 1–2 päivän kuluessa. Jos infektio ei parane ensimmäisellä hoidolla, antibioottivalmiste ja hoidon pituus valitaan bakteerin laadun ja antibioottien tehoa mittaavan bakteerien antibioottiherkkyystutkimuksen perusteella. Potilaalle, joka tuntee virtsatieinfektionsa ja sen oireet, voidaan myös antaa lääkekuuri varalle kotiin aloitettavaksi heti oireiden alkaessa. Tällöin lääkäri antaa ohjeen, milloin hoidon voi itse ottaa ja milloin on hoitoa varten käytävä lääkärissä.

Todettu bakteerivirtsaisuus, johon ei liity mitään oireita vaatii antibioottihoitoa vain raskaana olevien kohdalla. Näillä hoitaminen pienentää virtsatulehduksen ja keskenmenon riskiä.

Tavallisen rakkotulehduksen hoidon jälkeen virtsan kontrollinäyte on tarpeeton. Jos vaiva palaa 4 viikon kuluessa, on mentävä lääkäriin eikä vain toistettava itse antibioottikuuria, vaikka lääkettä olisi kotona. Bakteeri voi vaatia erilaisen antibiootin parantuakseen. Virtsanäyte tutkitaan hoidon jälkeen kuitenkin aina raskaana olevilta naisilta.

Munuaisallastulehdus voidaan hoitaa kotonakin trimetopriimi-sulfa- tai fluorokinolonitabletein, jos sairastuneen kunto on hyvä. Usein etenkin iäkkäiden infektioita hoidetaan kuitenkin aluksi muutaman päivän ajan sairaalassa.

Ehkäisy

Tavallinen käsihygienia ja intiimihygienia ovat ehkäisyssä keskeisiä ja riittäviä. Liiallinen alapesu saattaa jopa edistää virtsatieinfektion syntyä. Jos yhdyntä aiheuttaa toistuvasti infektioita, virtsalla on hyvä käydä juuri ennen yhdyntää. Jos vaiva on suuri harmi, voidaan käyttää yhdynnän jälkeen otettavaa antibiootin (trimetopriimin) kerta-annosta. Jos virtsarakkotulehduksia on hyvin tiheään (enemmän kuin 6 vuodessa) voidaan kokeilla puolen vuoden tai vuoden estohoitoa antibiooteilla. Ehkäisyyn voi koettaa myös itse kaupoista saatavia karpalovalmisteita (kapseleita, mehua), koska osalla henkilöistä ne vähentävät infektioita. Sen sijaan joskus suositeltu C-vitamiinin syönti ei ole tehokas ehkäisykeino. Vaihdevuosi-ikään liittyvien virtsatieinfektioiden syynä voi olla limakalvojen vastustuskyvyn heikkeneminen. Paikallinen estrogeenihoito voi vahvistaa limakalvoa, mutta kaikki eivät salvasta hyödy.

Raskaana olevilla oireeton bakteerivirtsaisuus lisää munuaistason virtsatietulehduksen ja myös ennenaikaisen synnytyksen vaaraa. Siksi kaikilta raskaana olevilta tutkitaan virtsa alkuraskauden aikana. Jos bakteeri ei häviä lyhyellä hoidolla, voidaan antaa ehkäisevää antibioottia (amoksisilliiniä) synnytykseen asti.

Lisää tietoa virtsatieinfektiosta

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Virtsatieinfektio (VTI)»7.

Sairauksien ehkäisy -teoksen artikkelit:

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi