Etusivu » Yersinia-infektiot ( yersinioosi ja rutto )

Yersinia-infektiot (yersinioosi ja rutto)

Lääkärikirja Duodecim
3.11.2017
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Yersinioosia aiheuttavat ruoan välityksellä tarttuvat yersinialajien bakteerit (Y. enterocolitica, Y. pseudotuberculosis). Ne ovat siten ruokamyrkytyksiä. Yersinoosin yleisimmät oireet ovat vatsakivut, ripuli ja usein myös kuume.

Myös ruton aiheuttaa yersinialajin bakteeri (Y. pestis). Se aiheuttaa hengenvaarallisen taudin ("mustan surman"), mutta sitä ei ole todettu edes matkatuliaisena Suomessa vuosikymmeniin.

Suolistoinfektiot

Esiintyvyys

Yersinialajeista kaksi aiheuttaa ihmiselle suolistotulehduksen ja ripulitaudin. Y. enterocolitica sairastuttaa vuosittain 500–700 suomalaista ja Y. pseudotuberculosis 20–50. Vastaavat määrät vuonna 2016 olivat 547 ja 23. Yersinia on noroviruksen, kampylobakteerin ja salmonellan jälkeen neljänneksi yleisin ruokamyrkytyksen aiheuttaja Suomessa (ks. «Ruokamyrkytys ja sen aiheuttama ripuli»1). Vuosittain Suomessa on todettu keskimäärin yksi yersiniaepidemia (yhteisestä ravintoainelähteestä); muut tapaukset ovat olleet yksittäisiä. Viime aikoina epidemioita on Suomessa aiheutunut kotimaisesta jäävuorisalaatista, porkkanaraasteesta (vuonna 2008) ja raakamaidosta (2014). Näissä aiheuttaja on ollut Y. pseudotuberculosis.

Tartuntatapa

Ihmiselle tautia aiheuttavat yersiniabakteerit asuvat eläinkunnassa. Sairautta voidaan siksi pitää zoonoosina. Eläimistä bakteereita pääsee myös maaperään ja vesiin. Ihmisen tartuntojen kannalta tärkein eläin on sika, vaikka moni luonnon eläinkin voi bakteeria kantaa. Tavallisimmin tartunnat kuitenkin saadaan elintarvikkeesta, jonka eläimestä peräisin oleva bakteeri on saastuttanut jo kasvisten viljelyssä tai ruoka-ainetta käsiteltäessä. Yersinia pseudotuberculosis lisääntyy elintarvikkeessa myös jääkaappilämpötilassa, ja siksi se on yleisempi joukkoruokailusta alkunsa saaneiden epidemioiden aiheuttaja kuin Y. enterocolitica. On tavallista, että samaa saastunutta ruokaa syöneistä vain pieni osa sairastuu (muutama prosentti), mikä vaikeuttaa syyllisen ruoka-aineen tunnistamista. Yersinoosi ei käytännössä tartu suoraan henkilöstä toiseen, koska tartuntaan tarvitaan suuri määrä bakteereita.

Tauti ja sen oireet

Yersinioosi on suolistoinfektio, gastroenteriitti, jonka oireet ovat vatsakivut, ripuli ja usein kuumeilu. Joka kolmannella on pahoinvointia tai oksentelua. Oireiden perusteella tautia ei voi erottaa sitä yleisemmistä kampylobakteerin tai salmonellan aiheuttamista infektioista (ks. «Ruokamyrkytys ja sen aiheuttama ripuli»1). Yersiniataudin itämisaikakin on sama tai vähän pitempi, yleensä 3–6 päivää (äärimmillään 1–11 päivää). Kuume ja kovat kivut ovat vähän yleisempiä yersinioosissa. Kivut ovat yhteydessä suolen imusolmukkeiden tulehdukseen ja turpoamiseen. Ne ovat joskus niin kovia, että tautia erehdytään pitämään umpilisäkkeen tulehduksena (ks. «Umpilisäketulehdus (appendisiitti)»2). Pari vuosikymmentä sitten yersinioosi oli tästä syystä melko tavallinen umpilisäkkeen tarpeettoman poiston syy. Nykyisin parantunut diagnostiikka kuvantamistutkimuksineen on vähentänyt turhia leikkauksia.

Yersiniainfektion jälkitautina, viikko pari suolisto-oireen alkamisen jälkeen, voi ilmaantua kyhmyruusu (30 %:lle potilaista; ks. «Kyhmyruusu (erythema nodosum)»3 ja kuva «Kyhmyruusu»1) tai viikkoja kestävä niveltulehdus (15 %:lle; ks. «Reaktiivinen niveltulehdus»4). Niveltulehdus on yleisin suurissa nivelissä, nilkoissa, polvissa ja ranteissa, mutta toisin kuin nivelreumassa (ks. «Nivelreuma»5), ei käsien pikkunivelissä. Niveltulehdukseen voi liittyä yksi tai useampi seuraavista: silmän värikalvotulehdus (iriitti; ks. «Silmän värikalvotulehdus (iriitti)»6), sydänlihastulehdus (myokardiitti; ks. «Sydänlihastulehdus (myokardiitti)»7) ja virtsaputkitulehdus (uretriitti). Näiden kokonaisuutta kutsutaan Reiterin oireyhtymäksi (ks. «Reaktiivinen niveltulehdus»4). Jälkitautien riski on suurempi niillä, joilla on kudosantigeenityyppi HLA-B27. Samoja jälkitauteja aiheuttaa myös salmonella, mutta yersinioosissa ne ovat yleisempiä.

Milloin lääkäriin

Tyypillisen ruokamyrkytyksen vuoksi ei yleensä ole syytä lähteä lääkäriin (ks. «Ruokamyrkytys ja sen aiheuttama ripuli»1), koska tauti yleensä paranee hyvin itsestään. Ripulitauti, johon liittyy korkea kuume ja vatsakipuja, on aihe lääkärissä käyntiin. Lääkärissä on myös syytä käydä, tai ainakin saattaa asia terveyskeskuksen tietoon, jos ripulitautia on usealla samaa ruokaa syöneellä, viimeistään ainakin silloin, jos sairastuneita on ainakin 10 (ks. «Tartuntatautien ja epidemioiden seuranta»8). Tällöin voi olla tarve selvittää tartunnan lähdettä.

Diagnoosi

Tauti tunnistetaan viljelemällä bakteeri ulosteesta. Usein bakteeri häviää jo sairauden alkupäivinä, mutta diagnoosi voidaan tehdä parin viikon päästä vasta-ainetestillä. Tästä on hyötyä ainakin jälkitauteihin sairastuneilla, kun oireille siten saadaan selitys. Epidemioita epäiltäessä viljellään myös ruoka-aineita ja tyypitetään yksilöllinen bakteerin kanta.

Hoito ja ehkäisy

Yersinioosi paranee yleensä muutamassa päivässä hoidoitta. Korkeakuumeista tautia hoidetaan antibiootein. Fluorokinolonit ja doksisykliini ovat tehokkaita Y. enterocolitica -infektioon. Amoksisilliini tepsii vain Y. pseudotuberculosikseen. Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että antibioottihoito vähentäisi jälkitautien, kuten niveltulehduksen, riskiä tai auttaisi niiden paranemisessa.

Sama ruoanlaitto- ja ravintohygienia, jota suositellaan yleisesti ruokamyrkytysten ehkäisyyn, ovat tehokkaita (ks. «Ruokamyrkytys ja sen aiheuttama ripuli»1). Yersinioosia vastaan ei ole rokotetta. Y. pseudotuberculosis pystyy lisääntymään myös jääkaappilämpötilassa, mikä tekee siitä epidemian aiheuttajana Y. enterocoliticaa ongelmallisemman.

Rutto

Rutto on pienten nisäkkäiden ja näiden kirppujen välityksellä ihmiseen tarttuva tauti. Sen aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri. Ihmisen kannalta asutusten liepeillä oleilevat rotat ovat tärkein tartunnan lähde. Rutto, nimellä musta surma, on aiheuttanut historian pahimpia maailmanlaajuisia epidemioita eli pandemioita. Suomeen se iski viimeksi voimalla Venäjän kautta vuonna 1710, jolloin se tappoi kolmanneksen Turun ja kaksi kolmasosaa Helsingin asukkaista. Rutto on köyhyyteen ja huonoon ympäristöhygieniaan liittyvä sairaus. Nykyään ruttotapauksia todetaan vain vajaa tuhat vuosittain koko maailmassa. Se tappaa edelleen joka kymmenennen uhrinsa. Eniten tapauksia on ollut Kongon demokraattisessa tasavallassa, Perussa ja Madagaskarilla.

Ruttotartunnoista 90 % aiheuttaa vain paisetaudin, joka pystytään hyvin hoitamaan paiseiden puhkaisulla ja tavallisilla antibiooteilla (esimerkiksi doksisykliinillä). Tämä tautimuoto ei tartu henkilöstä toiseen. Joka kymmenes tauti on verenmyrkytys ja keuhkokuume, ja tämä tarttuu pisaratartuntana ympäristöön ja vaatii sairaiden eristämistä ja hoitohenkilökunnalle hengityssuojaimia. Keuhkoruttoon kuolee noin joka viides siihen sairastuneista.

Ruttoon on rokote, mutta sillä on melko voimakkaita haittavaikutuksia ja sen antama suoja on puutteellinen ja lyhytaikainen. Se ei kuulu tavallisen matkailijan rokotuksiin mihinkään maahan suuntautuvalla matkalla. Viimeisimmästä suomalaisen ruttotartunnasta on vuosikymmeniä.

Ruttoepidemia Madagaskarilla 2017

Elokuun alussa 2017 Madagaskarilla käynnistyi epidemia, jossa on kolmessa kuukaudessa sairastunut noin 900 henkilöä, ja heistä 70 on kuollut. Epidemia alkoi syrjäseudulla, mutta on sen jälkeen levinnyt kaupunkeihin pääkaupunkia myöten. Madagaskarilta rutto on siirtynyt vain Seychelleille yhden matkailijan myötä, mutta ei ole levinnyt siellä. Tautia ei pidetä Madagaskarillakaan matkailijoiden riskinä, koska matkailijoilta puuttuu yleensä kosketus rottiin ja niiden kirppuihin.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit: