Syyt

Rintasyövän syitä ei suurelta osin tunneta. Rintasyövän yleistyminen viime vuosina liittyy paljolti väestön ikääntymiseen. Tilastollisesti sairastumisriskiä lisäävät hormonitasapainoon liittyvät seikat, kuten varhainen kuukautisten alkamisikä ja toisaalta myöhään alkavat vaihdevuodet. Synnytysten vähäisyys ja korkeahko ensisynnytysikä sekä pitkään jatkuva vaihdevuosioireiden hormonihoito lisäävät myös jonkin verran sairastumisriskiä. Ylipaino vaihdevuosi-iän jälkeen sekä runsas alkoholinkäyttö ovat myös rintasyövän riskitekijöitä. Pienehkö osa rintasyövistä johtuu perinnöllisestä syöpäalttiudesta. Koska taudin syyt ovat moninaiset ja paljolti tuntemattomat, yksittäisen potilaan kohdalla on kuitenkin yleensä mahdotonta arvioida sairastumiseen johtaneita tekijöitä.

Oireet ja toteaminen

Rintasyövän tavallisin oire on kyhmy rinnassa. Syöpäkyhmy on useimmiten kivuton, mutta se voi myös aiheuttaa rinnassa kipua tai pistelyä, ihomuutoksia tai nännieritettä. Joskus rintasyövän ensimmäinen oire voi olla kyhmy kainalossa tai vielä harvemmin jokin yleisoire taudin levittyä jo laajemmalle elimistöön.

Oireeton rintasyöpä voidaan todeta mammografiassa eli rinnan röntgenkuvauksessa. Suomessa seulotaan oireettomia 50–69-vuotiaita naisia kahden vuoden välein tehtävin mammografiakuvauksin. Valtaosa rintasyövistä todetaan kuitenkin edelleen siten, että nainen on itse löytänyt rinnastaan kyhmyn ja hakeutunut sitten jatkotutkimuksiin.

Rintakyhmyn jatkoselvittelyyn kuuluvat lääkärin suorittama rintojen tunnustelu, mammografia ja ultraäänitutkimus eli kaikukuvaus. Mikäli nämä tutkimukset viittaavat pahanlaatuisen muutoksen mahdollisuuteen, otetaan seuraavaksi neulanäyte. Neulanäyte voi olla joko ohutneulanäyte, joka sisältää yksittäisiä soluja tutkittavasta muutoksesta, tai isompi paksuneulanäyte, joka käsittää jo varsinaisia kudoskappaleita rintakyhmystä. Kaikki kyhmythän eivät toki ole syöpää, vaan rinnasta löytyy usein myös hyvänlaatuisia muutoksia, kuten kystia eli nesterakkuloita tai sidekudoskasvaimia eli fibroadenoomia.

Rintojen tunnustelu, mammografia ja ultraäänitutkimus tarvittaessa neulanäytteenottoon yhdistettynä ovat rintalöydöksen jatkoselvittelyssä useimmiten riittävät toimet. Ongelmatilanteissa voidaan joskus tarvita myös rinnan magneettikuvausta. Poikkeavan nännieritteen jatkotutkimuksena taas harkitaan vuotavan maitotiehyen varjoainekuvausta (duktografiaa).

Ennuste

Yksittäisen rintasyöpäpotilaan ennustetta ei pystytä nykykeinoin tarkasti määrittämään. Uusiutumisriskiä ja siten leikkauksen jälkeisen liitännäishoidon tarvetta voidaan kuitenkin arvioida niin sanottujen ennustetekijöiden perusteella. Näistä tärkein on kainalon imusolmuketilanne; kasvainkudoksen löytyminen kainaloimusolmukkeista eli kainalometastasointi lisää taudin uusiutumisriskiä. Muita uusiutumisriskiä lisääviä tekijöitä ovat kasvaimen suuri koko, hormonireseptorien eli naishormonien vaikutuskohtien puuttuminen syöpäkudoksesta sekä syövän aggressiivinen solukuva. Aggressiiviseen solukuvaan viittaavat syöpäsolujen heikko erilaistuminen, suuri jakautumisnopeus ja kasvutekijägeeni HER-2:n yli-ilmentyminen. Nuorilla potilailla syövän uusiutumisriski on tavanomaista suurempi.

Rintasyövän ennuste on jatkuvasti parantunut taudin varhaistuneen toteamisen sekä hoitomenetelmien kehittymisen myötä. Moneen muuhun syöpätautiin verrattuna rintasyövän ennuste on varsin hyvä. Nykyään yhdeksän kymmenestä rintasyöpäpotilaasta on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Heistä valtaosan katsotaan parantuneen taudistaan kokonaan. Osalla potilaista tauti kuitenkin uusii paikallisesti, jolloin parantava hoito on edelleen mahdollista. Laajemmalle elimistöön levinnyttä eli etäpesäkkeitä paikallisalueiden ulkopuolelle lähettänyttä rintasyöpää ei pystyttäne nykykeinoin parantamaan, mutta tehokkaita hoitomuotoja on tässäkin tilanteessa tarjolla useita.