Etusivu » Rintasyöpä: toteaminen ja ennuste

Rintasyöpä: toteaminen ja ennuste

Lääkärikirja Duodecim
5.4.2017
Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Leena Vehmanen

Rintasyöpä on naisten tavallisin syöpä, johon vuonna 2014 sairastui 5 008 suomalaisnaista. Rintasyövän esiasteita eli intraduktaalisia karsinoomia (DCIS) todetaan vuosittain noin 400 naisella. Miehillä rintasyöpä on harvinainen ja uusia tapauksia todetaan vuosittain parikymmentä. Rintasyöpä alkaa yleistyä vaihdevuosi-iän lähestyessä ja keski-ikä taudin toteamishetkellä on noin 60 vuotta. Rintasyöpää todetaan myös nuorilla naisilla: vuonna 2014 rintasyöpään sairastui 54 alle 40-vuotiasta naista. Vaikka rintasyöpä on yleistynyt, taudin ennuste on jatkuvasti parantunut varhaisemman toteamisen sekä tehokkaampien hoitomenetelmien ansiosta.

Riskitekijät

Rintasyöpä on monitekijäinen sairaus. Sairastumisvaaraa lisääviä tekijöitä tunnetaan useita, mutta yksittäisen potilaan kohdalla on kuitenkin mahdotonta arvioida syytä sairastumiselle. Rintasyövän yleistyminen viime vuosina liittyy paljolti väestön ikääntymiseen.

Tilastollisesti sairastumisriskiä lisäävät hormonitasapainoon liittyvät seikat, kuten varhainen kuukautisten alkamisikä ja toisaalta myöhään alkavat vaihdevuodet. Synnytysten vähäisyys ja korkea ensisynnytysikä sekä pitkään jatkuvat hormonihoidot lisäävät sairastumisriskiä. Ylipaino vaihdevuosi-iän jälkeen sekä runsas alkoholinkäyttö ovat myös rintasyövän riskitekijöitä. Nuorella iällä esimerkiksi imukudossyövän takia annettu rintakehän sädehoito lisää rintasyöpäriskiä.

Osa rintasyövistä johtuu perinnöllisestä syöpäalttiudesta. Pieneen osaan (5–10 %) rintasyövistä liittyy vallitsevasti periytyvä geenimuutos, tavallisimpana näistä ns. BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio. Periytyvään rintasyöpäalttiuteen viittaavat usealla lähisukulaisella todettu rintasyöpä, munasarjasyöpä ja sairastuminen nuorella iällä.

Oireet ja toteaminen

Rintasyövän tavallisin oire on kyhmy rinnassa. Syöpäkyhmy on useimmiten kivuton, mutta se voi myös aiheuttaa rinnassa kipua tai pistelyä, ihomuutoksia tai nännieritettä. Joskus rintasyövän ensimmäinen merkki voi olla kyhmy kainalossa tai vielä harvemmin jokin etäpesäkkeen aiheuttama oire taudin levittyä jo laajemmalle.

Oireeton rintasyöpä voidaan todeta mammografiassa eli rinnan röntgenkuvauksessa. Rintasyöpäseulonnan tarkoitus on havaita rintasyöpä sen varhaisvaiheessa. Suomessa seulotaan oireettomia 50–69-vuotiaita naisia kahden vuoden välein tehtävin mammografiakuvauksin. Valtaosa rintasyövistä todetaan kuitenkin edelleen siten, että nainen on itse löytänyt rinnastaan kyhmyn ja hakeutunut sitten jatkotutkimuksiin.

Rintalöydöksen jatkoselvittelyyn kuuluvat lääkärin suorittama rintojen tunnustelu, mammografia ja ultraäänitutkimus eli kaikukuvaus. Mikäli nämä tutkimukset viittaavat pahanlaatuisen muutoksen mahdollisuuteen, otetaan aina paksuneulanäyte patologin arvioitavaksi.

Rintojen tunnustelu, mammografia ja ultraäänitutkimus neulanäytteenottoon yhdistettynä riittävät useimmiten selvittämään rintalöydöksen luonteen. Poikkeavan nännierityksen selvittelyssä käytetään lisäksi maitotiehyen varjoainekuvausta eli duktografiaa. Joskus tarvitaan magneettikuvausta joko diagnostiikan tai hoidon suunnittelun tueksi.

Kaikki kyhmyt eivät toki ole syöpää, vaan rinnasta löytyy usein myös hyvänlaatuisia muutoksia, kuten kystia eli nesterakkuloita tai fibroadenoomia eli sidekudoskasvaimia.

Rintasyövän alatyypit ja ennuste

Rintasyövät voidaan jaotella histologisen eli kudosopillisen ja biologisen alatyypin mukaan. Intraduktaalisella rintasyövällä (DCIS) tarkoitetaan varsinaisen syövän esiastetta. Varsinaisista eli ns. invasiivisista rintasyövistä tavallisimmat histologiset alatyypit ovat duktaalinen (70–80 % kaikista) ja lobulaarinen (10–15 % kaikista). Harvinaisempien alatyyppien, kuten musinoottisen, tubulaarisen ja kribriformisen rintasyövän paranemisennuste on tavallistakin parempi. Medullaarisen rintasyövän ennuste vastannee tavallisimman eli duktaalisen alatyypin ennustetta.

Biologisten ominaisuuksiensa perusteella rintasyövät voidaan jakaa neljään ryhmään. Geeniprofiilianalyysit eivät ole vielä laajassa käytössä, joten jaottelu tehdään käytännössä yleensä estrogeeni- ja progesteronireseptorien (ER ja PR), syöpäsolujen jakautumisnopeuden (Mib-1 tai Ki67) ja HER2-kasvutekijän ilmentymisen pohjalta. Suurin osa rintasyövistä on luminaalista A-tyyppiä, jossa ER ja/tai PR on positiivinen, jakautuminen on vähäistä ja HER2 on negatiivinen. Myös luminaalisissa B-syövissä ER ja/tai PR on positiivinen, mutta jakautumisvilkkaus on suurempaa ja solukuva ärhäkkäämpi kuin luminaalisen A-tyypin syövissä. HER2-positiivisiksi kutsutaan sellaisia rintasyöpiä, joista löytyy HER2-onkogeenin monistuma. HER2-positiivisuus lisää syövän aggressiivisuutta, ja uusimisriski on suuri ilman täsmälääkehoitoa. Kolmoisnegatiivisista syövistä ei löydy hormonireseptoreita (ER ja PR negatiiviset) eikä HER2-monistumaa. Kolmoisnegatiivisen rintasyövän paranemisennuste on heikompi kuin luminaalisilla A- ja B-syövillä.

Yksittäisen rintasyöpäpotilaan ennustetta ei pystytä nykykeinoin tarkasti määrittämään. Uusiutumisriskiä ja leikkauksen jälkeisen liitännäishoidon tarvetta voidaan kuitenkin arvioida ennustetekijöiden perusteella. Kainalon imusolmukemetastaasien esiintymistä pidetään tärkeimpänä uusimisen todennäköisyyttä lisäävänä tekijänä. Uusiutumisriskiä lisäävät myös kasvaimen suuri koko sekä aggressiivinen solukuva. Aggressiiviseen solukuvaan viittaavat syöpäsolujen heikko erilaistuminen (ns. gradus III -taudit), suuri jakautumisnopeus, hormonireseptorien ER ja PR puuttuminen sekä HER2-positiivisuus. Nuorilla rintasyöpäpotilailla taudin uusiutumisriski on tavanomaista suurempi muista ennustetekijöistä osin riippumattakin.

Suomessa syövänhoidon tulokset ovat maailmanlaajuisestikin arvioituna huippuluokkaa. Rintasyövän ennuste on jatkuvasti parantunut taudin varhaisemman toteamisen sekä hoitomenetelmien kehittymisen myötä. Moneen muuhun syöpätautiin verrattuna paranemisennuste onkin varsin hyvä.

Syövästä parantumisen epäsuorana mittarina käytetään viiden vuoden suhteellista elossaololukua. Se kertoo, kuinka suuri osa syöpään sairastuneista elää viisi vuotta syövän toteamisen jälkeen. Suomessa vuosina 2011–2013 rintasyöpään sairastuneiden naisten viiden vuoden elossaololuku on 91 prosenttia. Yli yhdeksän kymmenestä rintasyöpäpotilaasta on siis elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta ja heistä suuren osan katsotaan parantuneen taudistaan kokonaan. Osalla tauti kuitenkin uusii paikallisesti tai leviää muualle elimistöön joskus hyvinkin pitkän ajan, jopa vuosikymmenien, kuluttua syövän ensitoteamisesta. Paikallisen uusiutuman hoidon tavoitteena on pysyvä paraneminen. Etäpesäkkeitä muualle elimistöön lähettänyttä rintasyöpää ei pystyttäne nykykeinoin parantamaan. Levinneen rintasyövän hoidon tavoite on taudin rajoittaminen ja odotettavissa olevan elinajan pidentäminen.

Käytettyjä lähteitä

Suomen syöpärekisteri «http://www.cancer.fi/syoparekisteri/»1

Seppä K. Syöpäpotilaiden eloonjääminen. Syöpä Suomessa 2016 «https://www.syopajarjestot.fi/julkaisut/raportit/syopa-suomessa-2016/syopapotilaiden-eloonjaaminen/»2.

Rintasyövän valtakunnallinen diagnostiikka- ja hoitosuositus. Suomen rintasyöpäryhmä ry 2015 «https://rintasyoparyhma.yhdistysavain.fi/hoitosuositus/»3.