Mikä naisten migreeni on?

Kuukautismigreeni määritellään aurattomaksi migreeniksi, jonka alkamisajankohta vaihtelee ensimmäisestä vuotopäivästä kaksi vuorokautta taakse- tai eteenpäin. Käytännössä tiedetään, että kuukautisten aikana esiintyvät migreenikohtaukset ovat hankalimmin hoidettavia: kohtaushoito kipu- ja täsmälääkkeillä voi osoittautua tehottomaksi, vaikka se muina aikoina onnistuisikin. Kipu on voimakas ja kohtaus pitkittyy.

Ketä kuukautismigreeni koskee?

Yli puolella migreeniä potevista naisista kuukautiset laukaisevat kohtauksen. Useimmilla migreenikohtauksia on myös muissa kuukautiskierron vaiheissa, mutta noin 10 % potee pelkästään kuukautismigreeniä

Miten kuukautismigreeni tunnistetaan?

Migreeniä ei diagnosoida laboratoriomittauksilla, kuten veri- tai hormonikokeilla, vaan oireiden perusteella. Kuukautismigreenin olemassaolon voi päätellä seuraamalla migreenin ja kuukautisten yhteyttä merkitsemällä päänsärkypäiväkirjaan käytössä olevan ehkäisymenetelmän, kuukautisten alkamispäivän, päänsärkypäivät, kohtausten kestoN sekä käytetyt lääkkeet, annosteluajankohdan ja vaikutuksen. Päiväkirja auttaa myös ennakoimaan seuraavaa kuukautisiin liittyvää migreeniä. Päänsärkypäiväkirja löytyy Internet-osoitteesta http://www.migreeni.org/julkaisut/paivakirjat.html.

Mistä kuukautismigreeni johtuu?

Todennäköisimpänä ja tärkeimpänä kuukautismigreeniä laukaisevana tekijänä pidetään veren estrogeenitason laskua. Estrogeenitason laskun ohella kuukautismigreenin syyksi arvellaan kohdun limakalvosta vapautuvia aineita. Niitä nimitetään prostaglandiineiksi, ja niiden synty liittyy elimistön tulehdusreaktioihin. Prostaglandiinit säätelevät myös kipuaistimuksen kulkua ääreishermostosta keskushermostoon.

Lisäksi kuukautisiin ja migreenin liittyvät stressi, kertyvä unen puute, lihasjännitysoireet ja veren sokeritason heittely. Migreeniin liittyy yksilöllisiä piirteitä kivussa ja muutoksia kipua aistivissa aivorakenteissa.

Kuinka kuukautismigreeniä hoidetaan?

Kuukautismigreenin pahimmillaan vuorokausia kestävä särky ja työkyvyn heikkeneminen tai menetys vaatii tehokasta hoitoa. Estohoidon tavoitteena on estää päänsäryn alkaminen tai uusiutuminen kuukautisten aikana, ja kohtaushoidolla pyritään katkaisemaan jo alkanut särky.

Kohtaushoidon periaatteena on, että lääkettä otetaan tarpeeksi suuri annos heti, kun päänsärky on tunnistettu migreeniksi. Kohtauslääkkeenä käytetään muun muassa tulehduskipulääkettä tai muuta kipulääkettä. Toinen vaihtoehto on migreenin täsmälääkkeen eli triptaanin käyttö. Näiden lääkkeiden yhteiskäyttö ja lääkitykseen lisättävä pahoinvointilääke on usein tarpeellista. Migreenilääkityksestä on sovittava hoitavan lääkärin kanssa.

Estohoito aloitetaan 1–2 päivää ennen odotettua särkyä, ja se jatkuu 3–5 vuorokautta. Estohoidon vaihtoehtoja ovat tulehduskipulääkkeet, triptaanit tai hormonivalmisteet.

Tulehduskipulääkettä (esimerkiksi ibuprofeeni) annostellaan kahdesta neljään kertaan päivässä, erillisesti sovitun ohjeen mukaan. Tulehduskipulääkkeen etuna ovat kuukautiskipujen lievitys ja vuodon väheneminen. Tulehduskipulääkkeiden käyttöä voivat rajoittaa allergiat, ruoansulatuskanavan oireet tai epäedulliset yhteisvaikutukset verenpaineeseen ja veren hyytymiseen vaikuttavien lääkkeiden kanssa.

Pitkävaikutteisimpia triptaaneja (nara-ja frovatriptaania, vaikutusajat 6 ja 26 tuntia), on käytetty myös kuukautisimigreenin estossa. Uudempaa tutkimustietoa on pitkävaikutteisimmasta frovatriptaanista, joka on osoittautunut sekä tehokkaaksi, hyvin siedetyksi että turvalliseksi.

Normaalissa ja säännöllisessä kuukautiskierrossa estrogeenilisän käyttö joko laastarin tai geelin muodossa estää estrogeenitason laskun kierron loppuvaiheessa. Hoitoaika on lyhyt, viikon pituinen, ja se alkaa 3 vuorokautta ennen odotettua vuodon alkua. Koska estrogeenin käyttöön liittyy rajoituksia, on hoidosta päätettävä gynekologin vastaanotolla.

Ehkäisytabletit estävät munasolun irtoamista (ovulaatiota) ja niiden käyttöön liittyy tasainen estrogeenipitoisuus, joka joissain tapauksissa voi lievittää kuukautismigreeniä.

Keltarauhashormonia (levonorgestreeliä) sisältävä hormonikierukka saattaa olla etenkin synnyttäneelle migreenipotilaalle sopiva ehkäisymenetelmä, jonka lisäeduiksi on mainittu vuotojen niukkeneminen ja kuukautiskipujen väheneminen. Keltarauhashormonitablettien käytöllä tai kohdun poistolla ei ole vaikutusta kuukautismigreeniin.

Päivittäin käytettävien migreenin estolääkkeiden, kuten beetasalpaajien, epilepsialääkkeiden ja kipukynnystä nostavien mielialalääkkeiden käyttö ei ole mielekästä, jos sairastaa ainoastaan kuukautismigreeniä. Päivittäisen estolääkityksen tiedetään vähentävän merkittävästi muita migreenejä kuin kuukautismigreeniä, joka jää yleensä viimeiseksi hoitohaasteeksi.

Voiko kuukautismigreeniä ehkäistä tai hoitaa lääkkeettömästi?

Migreenikohtauksia voi yrittää vähentää välttämällä tietämiään laukaisevia tekijöitä. Säännöllinen uni- ja ruokailurytmi sekä liikunta ovat avuksi. Lääkkeettömistä hoidoista on kokemuksellista tietoa esimerkiksi akupunktiosta, kylmän tai kuuman helpottavista vaikutuksista, unen laadun parantamisesta ja ravitsemukseen liittyvistä muutoksista. Kuukautisia edeltävien eli premenstruaalisten oireiden ja stressin hallinnassa käyttäytymisterapiat, psykologinen tuki ja rentoutusharjoitukset auttavat useita. Migreeni on kuitenkin tahdosta riippumaton ilmiö, joka voi tulla laukaisevien tekijöiden tai altisteiden välttämisestä huolimatta. Ennalta ehkäisevät tai lääkkeettömät hoidot eivät aina auta riittävästi, vaikka ne lievittäisivätkin kipua ja monia liitännäisoireita.