Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Heisimadot, lapamato, ekinokokkoosi

Heisimadot, lapamato, ekinokokkoosi

Lääkärikirja Duodecim
2.10.2017
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Heisimadot (Cestoda) ovat sekä ihmisen että selkärankaisten eläinten suolistossa kaikkialla maailmassa loisivia matoja. Ihminen saa tartunnan eläinten lihasta tai ulosteista. Tartuntaa ihmisestä toiseen ei käytännössä tapahdu.

Leveä heisimato eli lapamato

Leveä heisimato saadaan syömällä raakaa kalaa tai kalan mätiä. Vain makean veden kaloissa on lapamatoa. Yleisimmät matoa kantavat kalat ovat hauki, ahven, made ja kiiski. Lohikaloista, joihin muikkukin kuuluu, ei saa lapamatoa.

Matoa esiintyy kaikkialla maailmassa. Suomessa se oli yleinen vielä 1940-luvulla, jolloin lapamato oli joka viidennellä. 1970-luvulla sitä kantoi joka 20. suomalainen, ja nykyisin sellainen on harvemmalla kuin yhdellä sadasta. Lapamato on yleisin Itä-Suomessa. Laboratoriot löytävät sen noin 200:lta suomalaiselta vuosittain. Lapamadon harvinaistuminen johtuu raakojen kalojen syönnin vähenemisestä.

Madon toukka pääsee syödessä suolistoon ja kiinnittyy väkäsillä ohutsuolen limakalvolle. Noin kuukauden kuluessa se kehittyy aikuiseksi madoksi ja kasvaa lopulta 3–10 metrin pituiseksi. Se voi elää suolessa jopa 25 vuotta. Mato sinänsä aiheuttaa harvoin oireita. Jos matoja on hyvin runsaasti, ne voivat aiheuttaa epämääräisiä vatsavaivoja tai tahatonta laihtumista. Mato kilpailee ihmiselimistön kanssa suolessa B12-vitamiinista ja vähentää sen imeytymistä. Vitamiinin puutos voi aiheuttaa ns. pernisioosin anemian, joka ei johdu verenvuodosta vaan punasolujen muodostumisen vähenemisestä (ks. «B12-vitamiinin tai foolihapon puutos»1). Tähän anemiaan voi liittyä hermoston toiminnan häiriöitä.

Lapamadon havaitseminen, hoito ja ehkäisy

Lapamato löydetään yleisimmin sivulöytönä etsittäessä ulosteesta jotain muuta, tutkittaessa anemian syytä tai kun henkilö hakeutuu tutkimuksiin nähtyään ulosteessaan noin sentin levyisiä, mittanauhaa muistuttavia vaaleita madon pätkiä. Mato, sen jaokkeet tai munat tunnistetaan mikroskoopilla ulosteesta (ks. kuvat artikkelissa «/xmedia/duo/duo10379.pdf»1).

Hoito on aikuiselle kerta-annos niklosamidia (reseptilääke). Ulostelääkkeen ottaminen matolääkkeen kanssa voi tehostaa madon poistumista. Hoidon tulos voidaan haluttaessa varmistaa kolmen kuukauden kuluttua ulosteen mikroskooppitarkastelulla.

Heisimatotartunta voidaan estää kypsentämällä hauki, ahven, kiiski ja made hyvin. Kalan ja mädin pakastaminen 24 tunniksi –18 °C:ssa tuhoaa madon toukat. Tavallinen suolaus ei tuhoa toukkia.

Kapeat heisimadot (Taeniat) ja systiserkoosi

Ihmisille tautia aiheuttavia kapeita heisimatoja on kaksi lajia, Taenia saginata ja Taenia solium. Kumpiakin todetaan maailmassa miljoonilla ihmisillä vuodessa. Ne ovat yleisimpiä lämpimissä kehitysmaissa. Suomessa todetaan kapean heisimadon aiheuttama infektio muutamalla ihmisellä vuodessa, ja nämä tartunnat lienevät enimmäkseen ulkomailta saatuja.

Taenia saginata on luontaisesti naudanlihassa toukkana elävä mato. Se on yleisempi kuin sianlihassa elävä Taenia solium. Ihmiseen infektio siirtyy syömällä toukkia sisältävää lihaa, joka on huonosti kypsennetty. Toukat kiinnittyvät suolen limakalvolle ja kehittyvät aikuisiksi madoiksi. Aikuinen mato on 3–8 metriä pitkä ja 5 millimetriä leveä. Sen voi nähdä ulosteessa. Aikuiset madot aiheuttavat harvoin oireita. Runsas määrä matoja voi aiheuttaa epämääräisiä vatsavaivoja.

Taenia soliumin kiertokulku on aluksi samanlainen kuin T. saginatan. Sen toukat (mutta ei T. saginatan) voivat kuitenkin kulkeutua suolen seinän läpi ja päätyä kudoksiin. Tämä on mahdollista, kun suolistoon joutuu madonmunia, joista siellä kuoriutuu toukkia. Taudin muotoa kutsutaan systiserkoosiksi (matorakkulatauti, kystikerkoosi). Tartunta saadaan sian ulosteiden saastuttamasta ravintoaineesta. Kudoksissa toukat muodostavat kalkkiutuvan rakkulan, jonka ympärillä on tulehduskehä. Yleisimmin systiserkoosirakkuloita on ihossa, lihaksissa, sisäelimissä ja aivoissa. Muissa elimissä ne aiheuttavat harvoin oireita, mutta aivoissa ne voivat saada aikaan keskushermosto-oireita, kuten halvauksia, näköhäiriöitä ja epilepsian. Suomalaisilla kudoksiin tunkeutuneen toukan aiheuttamia tauteja ei ole todettu.

Kapean heisimadon havaitseminen, hoito ja ehkäisy

Mato löydetään ulosteesta toteamalla mikroskoopilla madon palasia tai munia. Systiserkoosi todetaan kudoksista kalkkiutumina röntgenkuvassa. Aivosystiserkoosin toteaminen vaatii yleensä magneettikuvauksen.

Hoitoon käytettävät matolääkkeet eivät kuulu apteekkien tavalliseen valikoimaan, mutta niitä saa lääkärin määräyksellä (albendatsoli ja pratsikvanteli eivät ole rekisteröityjä Suomessa). Suolistoinfektioon riittää kerta-annoshoito. Systiserkoosi vaatii usean viikon hoidon, joka voidaan joutua toistamaan.

Kapean heisimadon tartunta ehkäistään elintarvikehygienialla, naudan- ja sianlihan riittävällä kypsentämisellä ja vihannesten pesemisellä.

Ekinokokkoosi

Ekinokokkoosin aiheuttaa koirien ja koiraeläinten suolessa elävä heisimato (Echinococcus granulosus ja E. multilocularis). Mato on levinnyt kaikkialle maailmaan mutta on erittäin harvinainen Suomessa. Maassamme todetaan vuosittain 0–4 tapausta ja nekin yleensä maahanmuuttajalla alkuperämaasta saatuna. Tartunta tulee koiraeläinten ulosteissa olevien munien joutuessa ravinnon mukana ihmisen suoleen. Munasta kuoriutuu toukka, joka tunkeutuu kudoksiin. Syntytapa on sama kuin T. soliumin aiheuttamalla systiserkoosilla (ks. edellä).

Toukkien tekemät pesäkkeet ovat nestetäyteisiä rakkuloita (kystoja), ja niitä voi olla missä tahansa kudoksissa. Yleisimmät paikat ovat maksa (70 %), keuhkot (25 %) ja aivot (5 %). Aivopesäkkeet aiheuttavat herkimmin oireita, ja ne ovat samankaltaisia kuin systiserkoosissa. Kystat kasvavat hyvin hitaasti, noin senttimetrin vuodessa, ja diagnoosi tehdään yleensä useita vuosia tartunnan jälkeen. Diagnoosi tehdään kuvantamismenetelmillä sekä niiden avulla kystasta otetuista punktionäytteistä.

Hoito on vaikeaa. Kuukausien mittaisten lääkekuurien lisäksi tarvitaan usein kirurgista hoitoa pesäkkeen poistamiseksi. Tautia ehkäistään lihantarkastuksin, teurasjätteiden hyvällä hävittämisellä ja elintarvikehygienialla.

Käytettyjä lähteitä

Siikamäki H, Kyrönseppä H, Jokiranta. S. Suoliston parasiitti-infektiot. Duodecim 2002:118:1235-47 «/xmedia/duo/duo93006.pdf»2.

Meri S. Lapamato - uhanalainen kansallisparasiittimme? Duodecim 2012;128(13):1318-20 «/xmedia/duo/duo10379.pdf»1.