Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Syyskampanja
 
 

Munuaissyöpä

Lääkärikirja Duodecim
28.9.2012
syöpätautien erikoislääkäri Petri Bono

Yleisyys ja vaaratekijät

Pahanlaatuisten munuaissyövän osuus on 2 % kaikista aikuisten syövistä. Suomessa vuonna 2009 todettiin 904 uutta munuaissyöpää. Potilaiden keski-ikä sairastumisvaiheessa on 60–65 vuotta.

Tupakointi, lihavuus sekä altistus arsenikkiyhdisteille teollisuuden prosesseissa tai juomaveden välityksellä lisäävät munuaissyövän riskiä. Lisäksi tietyt harvinaiset perinnölliset sairaudet (esimerkiksi von Hippel–Lindaun tauti) liittyvät munuaissyöpään. Ennaltaehkäisyssä olisi tärkeää hallita altistuminen todetuille riskitekijöille (tupakointi, arsenikkiyhdisteet teollisuusprosesseissa ja juomavedessä) sekä lisätä liikuntaa ja vähentää ylipainoisuutta.

Ennuste

Munuaissyövän ennusteeseen vaikuttavat kasvaimen levinneisyys ja erilaistumisaste. Ennuste on paras kuvantamistutkimuksissa sattumalta löytyneissä pienissä paikallisissa munuaissyövissä, sillä näistä potilaista jopa 95 % on elossa 5 vuotta taudin löytymisestä. Mikäli seurannassa ilmaantuu yksittäisiä etäpesäkkeitä, ne pyritään leikkaamaan. Mikäli potilaalle ilmaantui useita etäpesäkkeitä eri elimissä, leikkaus ei ole suositeltavaa. Tuolloin potilas lähetetään syöpälääkärin vastaanotolle hoitosuunnitelman tekemiseksi.

Valitettavasti diagnoosihetkellä runsaalla neljäsosalla potilaista on jo etäpesäkkeitä ja myös osalle leikatuista potilaista kehittyy etäpesäkkeitä. Kaikista munuaissyöpäpotilaista noin 50–60 % kuolee tautiinsa viidessä vuodessa. Niiden potilaiden keskimääräinen elinaika, joilla on toteamisvaiheessa useita etäpesäkkeitä ja taudista johtuvia oireita, on noin 2 vuotta.

Munuaissyövän oireet

Munuaissyövän oireet voivat olla monimuotoisia ja viitata kokonaan muuhun sairauteen. Joskus kohonnen verenpaineen tai hemoglobiinin takia aloitetuissa tutkimuksissa löytyy munuaissyöpä. Verivirtsaisuus, kyljen alueen kipu, ajoittainen kuumeilu ja laihtuminen ovat munuaissyövän tavallisimpia oireita.

Munuaissyövän toteaminen

Kuvantamismenetelmät ovat munuaissyövän toteamisessa keskeisiä. Tärkeimmät kuvantamistutkimukset ovat ultraäänitutkimus ja vatsan tietokonekuvaus (TT-tutkimus). Mitään yksittäistä seulontaverikoetta ei ole. Lisääntyneiden kuvantamistutkimusten vuoksi nykyisin yhä suurempi osa munuaissyövistä löydetään oireettomana sattumalöydöksenä muiden sairauksien tutkimusten yhteydessä.

Hoito

Munuaissyövän tärkein hoito on leikkaus. Leikkauksen yhteydessä yleensä koko munuainen poistetaan. Kasvaimen sijaitessa potilaan ainoassa munuaisessa tai jos kasvain on pieni (alle 4 cm), pyritään tekemään munuaisen osapoisto (munuaisresektio). Nykyään osa leikkauksista voidaan tehdä tähystystekniikalla.

Leikkauksen jälkeen annettavista niin sanotuista liitännäishoidoista (sädehoito tai lääkehoito) ei ole hyötyä kasvaimen uusiutumisriskin pienentämisessä, joten leikkauksen jälkeinen hoito on pelkkä seuranta.

Etäpesäkkeinen munuaissyöpä on hyvin vastuskykyinen tavanomaisille solunsalpaajahoidoille (sytostaateille), joten niitä ei käytetä taudin hoitomuotona. Interferonia on käytetty levinneessä munuaissyövässä pitkään, mutta sen hoitoteho on vaatimaton. Sädehoitoa käytetään munuaissyövässä oiretta helpottavana hoitomuotona (esim. kivuliaisiin luustoetäpesäkkeisiin).

Vuosina 2006–2010 on Euroopassa hyväksytty kuusi uutta lääkettä etäpesäkkeisen munuaissyövän hoitoon (sunitinibi, bevasitsumabi, temsirolimuusi, sorafenibi, everolimuusi, patsopanibi ja ja aksitinibi). Toistaiseksi näiden on osoitettu olevan selvästi tehokkaampia kuin vanha interferonihoito, mutta vaikutus kokonaiselinaikaan ei vielä ole tiedossa kaikilla näillä uusilla lääkkeillä. Kasvaimen koon pienenemistä havaitaan kuitenkin suurimmalla osalla potilaista ja uusimpien tutkimustulosten mukaan etäispesäkkeistä munuaissyöpää sairastavien potilaiden keskimääräinen elinaika näyttää pidentyneen uusien lääkkeiden avulla (noin kaksi vuotta). Käytetyimmät etäpesäkkeisen munuaissyövän lääkkeet ensilinjan hoidossa ovat sunitinibi ja patsopanibi.

Osa uusista lääkkeistä vaikuttaa samoihin syöpäsolujen jakautumismekanismeihin, joten hyväkuntoisenkaan potilaan hoitoon ei kuulu jokainen ym. lääke. Myöskään optimaalinen hoitojärjestys eri lääkkeillä ei ole vielä tiedossa.

Katso myös «Aikuisten syövät ja suun terveys»1.

Käytettyjä lähteitä

Blanco Sequeiros G, Nurmi M, Salminen E. Virtsaelinten syöpä. Kirjassa Joensuu H, Roberts P J, Teppo L, Tenhunen M (toim). Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2007, s. 405–22.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi