Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Syyskampanja
 
 

Virtsarakon syöpä

Lääkärikirja Duodecim
28.9.2012
syöpätautien erikoislääkäri Petri Bono

Yleisyys ja vaaratekijät

Virtsarakon syöpä on maailman seitsemänneksi yleisin syöpä, joka on yleinen erityisesti teollisuusmaissa. Vuonna 2009 Suomessa todettiin 898 tapausta, joista naisilla vajaa neljännes. Sairastuneiden keski-ikä on noin 65 vuotta. Tupakanpoltto ja ammattialtistus kemikaaleille (aromaattisille amiineille) ovat rakkosyövälle altistavista vaaratekijöistä tärkeimmät. Työperäiset syöpää aiheuttavat aineet (karsinogeenit), etupäässä väriteollisuudessa käytetyt aromaattiset amiinit, aiheuttavat jopa joka neljännen rakkosyövistä maailmanlaajuisesti. Jos ammattialtistus voidaan osoittaa, rakkosyöpä kuuluu työperäisen syövän korvausten piiriin. Suomessa Työterveyslaitoksen mukaan rakkosyöpä, jonka taustalla olisi työperäinen altistus, on erittäin harvinainen.

Rakkosyövän oireet

Taudin oireet ja niiden vaikeusaste riippuvat kasvaimen sijainnista ja laajuudesta. Tavallisin oire lähes kaikilla potilailla on kivuton verivirtsaisuus (ks. «Verivirtsaisuus»1). Osalla potilaista on virtsaamiskipua, kirvelyä sekä tihentynyttä virtsaamistarvetta.

Rakkosyövän toteaminen

Perustutkimuksina virtsarakon kasvainta epäiltäessä ovat virtsan tutkiminen verivirtsaisuuden toteamiseksi, virtsan irtosolututkimus ja rakon tähystys eli kystoskopia. Tavallisimmat kuvantamistutkimukset ovat virtsateiden röntgentutkimus eli urografia ja kaikukuvaus, mutta yhä useammin tehdään tietokonetutkimus eli TT-urografia paikallisen levinneisyyden tutkimiseksi.

Rakkosyövän hoito

Rakkosyövän moninaisuuden ja vaihtelevan ennusteen vuoksi on hoidon valitsemiseksi pyrittävä mahdollisimman tarkkaan levinneisyysluokitukseen ja patologin määrittelemään kudosluokitukseen. Hoidon kannalta tärkeää on jako limakalvoon rajoittuviin pinnallisiin kasvaimiin ja lihaskerrokseen (invasoiviin) tunkeutuviin kasvaimiin. Virtsarakkosyövän toteamishetkellä 75–80 % kasvaimista on pinnallisia.

Pinnallisessa hyväennusteisessa rakkosyövässä hoitona käytetään virtsaputken kautta tapahtuvaa kasvaimen poistoa höyläyksellä. Toimenpiteen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen virtsarakkoon annettava kertaluonteinen lääkehuuhteluhoito vähentää kasvaimen uusiutumisriskiä. Suuremman uusiutumisriskin pinnallisissa kasvaimissa leikkaushoidon jälkeen potilaita hoidetaan toistuvilla rakonsisäisillä lääkehuuhteluilla 6-36 kk.

Lihaskerroksiin tunkeutuvia rakkosyöpiä on noin 20–25 % kaikista rakkosyövistä. Virtsarakon poistoleikkaus on tällöin hoitona. Leikkaus sisältää miehellä yleensä eturauhasen poiston, mutta virtsaputki yleensä nykyään säästetään. Naiselta poistetaan virtsaputki ja useimmiten myös kohtu sivuelimineen. Mikäli potilas ei huonon yleistilan takia tai kasvaimen hankalan sijainnin takia sovellu kirurgiseen hoitoon, hoitona on sädehoito.

Virtsarakon poiston jälkeen virtsarakon tilalle voidaan rakentaa suolesta korvaava rakko, jolloin virtsaaminen tapahtuu normaalia tietä. Muissa tapauksissa tehdään joko toistokatetroitava avanne suolesta tai jatkuvasti toimiva pussiavanne.

Etäpesäkkeitä löytyy pieneltä osalta (~5 %) potilaita diagnoosihetkellä. Tällöin rakon poistoleikkauksesta saatetaan luopua ja potilas ohjataan säde- tai solusalpaajahoitoon. Etäpesäkkeisissä kasvaimissa sädehoitoa voidaan käyttää oireita lievittävänä hoitona kivun, vuodon, ison kasvaimen ja virtsajohdinten tukoksen takia. Etäpesäkkeisen taudin hoidossa käytetään solunsalpaajahoitoa, jonka avulla kasvaimen etäpesäkkeet usein pienenevät ja taudin aiheuttamat oireet helpottuvat. Keskimärin elinaika pitenee solunsalpaajahoidolla etäpesäkkeisessä taudissa noin 6 kk. Tavallisimmin käytetty solunsalpaajahoito on gemsitabiinin ja sisplatiinin yhdistelmä.

Rakkosyövän ennuste ja seuranta

Potilaan elossaoloennuste on pinnallisessa rakkosyövässä vain 5–20 % huonompi kuin samanikäisen terveen väestön, mutta mikäli kyseessä on taudin lihakseen tunkeutuva muoto, ennuste on huonompi ja ainoastaan puolet potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua. Kaikista rakkosyöpäpotilaista viiden vuoden jälkeen elossa on syöpärekisteriaineiston mukaan miehistä 72 % ja naisista 63 %.

Uusiutumistaipumus on erittäin tyypillistä virtsarakon syövälle riippumatta levinneisyydestä tai erilaistumisasteesta, joten säännöllinen seuranta on tarpeen. Seurantaohjelma suunnitellaan pinnallisessa rakkosyövässä yksilökohtaisesti ennustetekijöiden perusteella.

Katso myös «Aikuisten syövät ja suun terveys»2.

Käytettyjä lähteitä

Blanco Sequeiros G, Nurmi M, Salminen E. Virtsaelinten syöpä. Kirjassa Joensuu H, Roberts P J, Teppo L, Tenhunen M (toim). Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2007, s. 405–22.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi