Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Istukkasyöpä

Istukkasyöpä

Lääkärikirja Duodecim
12.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Istukkasyöpä (koriokarsinooma) on istukan pahanlaatuinen kasvain. Noin puolet istukkasyövistä syntyy rypäleraskauden (ks. «Rypäleraskaus»1) jälkeen, loput syntyvät synnytyksen, keskenmenon tai kohdunulkoisen raskauden jälkeen. Sairaus on harvinainen: Suomessa todetaan vuosittain noin viisi istukkasyöpää.

Oireet

Tavallisin oire on selittämätön pitkittynyt jälkivuoto rypäleraskauden, keskenmenon tai synnytyksen jälkeen. Keskenmenon jälkeen useita viikkoja tai synnytyksen jälkeen muutamia kuukausia kestävän vuodon yhteydessä istukkasyövän mahdollisuus otettava huomioon.

Ensimmäiset oireet voivat myös tulla etäpesäkkeistä. Tavallisin etäpesäkkeiden paikka on keuhkot, jolloin potilaalla voi esiintyä hengenahdistusta ja veriysköksiä. Etäpesäkkeitä voi ilmaantua myös emättimeen, maksaan ja aivoihin.

Taudin toteaminen

Jos istukkasyöpää epäillään oireiden perusteella, kohdun kaikututkimus (ks. «Gynekologinen kaikututkimus»2) ja veren istukkahormonipitoisuuden (hCG) määritys ovat ensimmäiset tutkimukset. Veren hCG-pitoisuus voi olla rypäleraskaudessa ja istukkasyövässä huomattavasti korkeampi kuin normaalissa raskaudessa. Tarvittaessa tehdään muita kuvantamistutkimuksia.

Milloin lääkäriin

Pitkittynyt, epäsäännöllinen emätinvuoto synnytyksen tai keskenmenon jälkeen on aihe lääkärin tutkimuksille. Rypäleraskauden hoidon jälkeen on syytä käydä seurannassa annettujen ohjeiden mukaan.

Hoito

Hoidon valinta riippuu taudin levinneisyydestä ja riskitekijöistä, joista tärkeimmät ovat potilaan ikä, veren istukkahormonipitoisuus ja taudin toteamisen aika suhteessa edelliseen raskauteen. Istukkasyöpä hoidetaan solunsalpaajilla. Joskus tarvitaan leikkaushoitoa. Solunsalpaajahoidon jälkeen ei suositella raskautta vuoden sisällä hoidon päättymisestä, mutta hoidettu tauti ei ole este seuraavan raskauden onnistumiselle. Ennuste on hyvä: pienen riskin istukkasyöpään sairastuneista lähes kaikki paranevat, ja suuren riskin taudissakin 85 % potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua.

Käytettyjä lähteitä

Loukovaara M. Trofoblastitaudit. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 10.5.2016.

Pakarinen P. Trofoblastisairaudet. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 258–259.