Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Hyvä mina2
 
 

Aktiininen keratoosi eli aurinkokeratoosi

Lääkärikirja Duodecim
14.5.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Aktiinista keratoosia sanotaan myös aurinkokeratoosiksi ja seniiliksi keratoosiksi. Se on orvaskeden okasolujen kypsymishäiriö. Hoitamattomana se voi edetä ihon pintasyöväksi (Bowenin tauti) ja edelleen ihon okasolusyöväksi. Aktiinisia keratooseja tulee lähes jokaiselle valkoihoiselle suomalaiselle, jos vain elää tarpeeksi vanhaksi. Niille altistaa auringon, solariumin ja UV-valohoitojen ultraviolettisäteily, tupakointi ja immuunivastetta heikentävät lääkitykset. Arviolta noin joka neljäs aktiininen keratoosi paranee itsestään. Aurinkokeratoosi etenee okasolusyöväksi sitä todennäköisemmin, mitä enemmän aurinkokeratooseja on ja mitä vaikeampi niissä oleva okasolujen kypsymishäiriö on. Aktiinisen keratoosin kehittyminen okasolusyöväksi vie vuosia, yleensä yli 15 vuotta (ks. «Ihon okasolusyöpä»1).

Oireet

Aktiininen keratoosi on melko tarkkarajainen, karhea, punertava läiskä auringolle altistuneella ihoalueella. Läiskä tummuu usein ajan kanssa, ks. kuva «Nenän aurinkokeratoosi»1. Läiskien koko vaihtelee muutamasta millimetristä muutamaan senttimetriin. Joillakin on vain yksi läiskä, mutta vaaleilla henkilöillä niitä voi olla kymmeniä (ks. kuva «Aktiinisia keratooseja otsassa»2).

Aktiinisessa keratoosissa on joskus voimakas keratiinin eli sarveisaineen muodostus. Silloin se muistuttaa rasvasyylää (ks. «Rasvasyylä (rasvaluomi, "vanhuuden syylä")»2). Kova sarveistappi, ihosarvi, on useimmiten aktiinisen keratoosin oire (ks. kuva «Cornu cutaneum kasvoilla»3), mutta ihosarvi voi olla myös okasolusyöpä (ks. «Ihon okasolusyöpä»1), keratoakantooma (ks. «Keratoakantooma»3) tai virussyylä.

Taudin toteaminen

Tavalliset aktiiniset keratoosit on tavallisesti helppo tunnistaa läiskien ulkonäön perusteella. Tarvittaessa pieni läiskä poistetaan kokonaan ja isommasta otetaan koepala mikroskooppitutkimusta varten. Myös sarveistuneista muutoksista otetaan koepala tai ne poistetaan kirurgisesti kokonaan mikroskooppinäytteeksi. Ihosarvet poistetaan niin ikään kokonaan mikroskooppinäytteeksi.

Hoito

Yksittäiset keratoosit voidaan poistaa leikkaamalla mikroskooppinäytteeksi, ja samalla saadaan diagnoosi varmistetuksi. Ne voidaan myös jäädyttää nestetypellä (-196°C)(ks. «Ihon jäädytyshoito (kryohoito)»4). Läiskät jäädytetään yleensä kahdesti siten, että läiskän annetaan välillä sulaa. Toimenpide kestää muutaman minuutin. Aurinkokeratoosi paranee n. 90%:ssa jäädytyshoidoista.

Jos iho on laajalti valovaurioitunut, ja aurinkokeratooseja on useita, käytetään kenttähoitoa, jolla hoidetaan myös vielä silmälle näkymättömät muutokset. Kenttähoito voidaan tehdä fotodynaamisella eli valoaktivaatiohoidolla, imikimodi emulsiovoiteella tai ingenolimebutaattigeelillä, joskus myös 3% diklofenaakkigeelillä. Lääkäri valitsee hoidon tapauskohtaisesti huomioiden hoidon toteutuksen ja hoitoon liittyvät haitat. Kaikki hoidot aiheuttavat aurinkovaurioalueelle rupeutumista, joka rauhoittuu parin viikon sisään hoidon päättymisestä. Hoidot tehoavat vähintään 50%:ssa tapauksista. Jos yhdelle hoidolle ei saada vastetta, jatketaan kenttähoitoa usein toisella menetelmällä. Valovaurioituneelle iholle voi hoitojen jälkeen tulla myöhemmin uusia aurinkokeratooseja, joten kotiseuranta on paikallaan.

EhkäisyVaaleaihoisten, helposti auringossa palavien henkilöiden on syytä välttää liiallista auringonottoa. Leveälierinen hattu ja auringonsuojavoiteet ovat välttämättömiä eteläisissä maissa ja suositeltavia myös Suomessa keväällä ja kesällä. Joskus lääkäri määrää tretinoiinia sisältävän voiteen (reseptivalmiste), saattaa ehkäistä keratoosien kehittymistä ja jopa parantaa alkavia keratooseja. Katso myös Hyvä Paha Aurinko «Aktiininen keratoosi, aktiininen huulitulehdus ja Bowenin tauti»5.

Käytettyjä lähteitä

Pitkänen S., ym. Basalioomat, okasolusyöpä ja sen esiasteet, miten hoidan? Duodecim 2014; 130(6): 643–53.

Kivisaari A ja Kähäri V-M. Miten tunnistan ja hoidan aurinkokeratoosin. Suomen Lääkärilehti 2014; 69(18): 1321–4.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi