Etusivu » Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi, "myrkkystruuma")

Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi, "myrkkystruuma")

Lääkärikirja Duodecim
4.10.2017
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Liikatoiminnassa kilpirauhanen tuottaa liian paljon tyroksiinihormonia.

Liikatoiminnan syyt

Kilpirauhasen liikatoiminnan yleisin syy on Basedowin tauti -nimellä kulkeva tila, joka liittyy kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen (ks. «Autoimmuunisairaudet»1). Elimistöön muodostuu kilpirauhaskudoksen osia kohtaan vasta-aineita, jotka aktivoivat rauhasen toimimaan liian vilkkaasti. Nykyään harvinainen liikatoiminnan syy on kyhmystruuma, jossa kilpirauhaseen syntyneet kyhmyt tuottavat hormonia ylimäärin (ks. artikkeli «Struuma (suurentunut kilpirauhanen)»2).

Liikatoimintaan siihen sairastutaan yleisimmin 30–40 vuoden iässä, mutta se voi ilmaantua muunkin ikäisillä. Sairaus on yleisempi naisilla.

Liikatoiminnan oireet

Oireet johtuvat liiallisen kilpirauhashormonin aiheuttaneesta kiihtyneestä aineenvaihdunnasta. Potilas hikoilee herkästi, laihtuu, sydämen syke on kiihtynyt, usein suolen toiminta kiihtyy ja esiintyy ripulia. Toiminta (puhe, liikehdintä ym.) saattaa muuttua tavallista vilkkaammaksi. Kunto huononee ja väsyttää tavallista enemmän. Oireet syntyvät asteittain viikkojen ja kuukausien aikana.

Kilpirauhasen liikatoiminta voi laukaista sydämen eteisvärinän (ks. «Eteisvärinä (flimmeri) ja eteislepatus (flutteri)»3), johon liittyy tihentynyt ja epäsäännöllinen sydämen rytmi.

Osalle potilaista kehittyy silmäoireita: silmissä on hiekan tunnetta, voi esiintyä kaksoiskuvia, silmät voivat pullistua ulospäin ja vaikeissa tapauksissa näkö huononee.

Liikatoiminnan hoito

Epäiltäessä kilpirauhasen liikatoimintaa, pitää hakeutua parin päivän sisällä lääkäriin.

Kilpirauhasen liikatoimintaan ei elintavoilla tai muulla itsehoidolla pystytä vaikuttamaan. Liikatoiminta todetaan yksinkertaisella verinäytteen tutkimuksella.

Välittömästi sydämentykytystä ja muita oireita lievitetään beetasalpaaja-lääkkeellä. Kilpirauhasen toimiuntaa hillitään karbimatsoli-nimisellä lääkkeellä, jolla hormonin tuotanto hiljalleen normaalistuu muutamassa viikossa. Tämän jälkeen pyritään lopulliseen hoitoon, jossa on kolme mahdollisuutta.

Yksi mahdollisuus on radioaktiivinen jodi, jota nautitaan suun kautta. Se kertyy kilpirauhaseen ja tuhoaa sen soluja, jolloin liikatoiminta lakkaa. Usein hoidon seurauksena on alitoiminta, joka hoidetaan tyroksiinilla (ks. «Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi)»4). Radiojodihoidossa elimistön säderasitus on hyvin pieni, eikä sen ole todettu aiheuttavan merkittäviä haittoja. Radiojodia ei voida käyttää raskauden eikä imetyksen aikana.

Toinen hoitotapa on pitkäaikainen lääkehoito karbimatsoli-lääkkeellä. Tämä hoitomuoto voidaan valita, jos kilpirauhanen ei ole paljoa suurentunut. Hoitoa jatketaan tavallisesti puolitoista vuotta, jonka jälkeen noin puolella potilaista sairaus pysyy kokonaan poissa.

Kolmas mahdollisuus on leikkaus, jossa osa kilpirauhasta poistetaan. Leikkausta käytetään, jos kilpirauhanen on huomattavasti suurentunut.

Radiojodihoidon ja leikkauksen jälkeen kehittyy usein kilpirauhasen vajaatoiminta, joka voidaan helposti hoitaa tyroksiini-valmisteella. Pitkä lääkehoito ei aiheuta vajaatoimintaa.

Kilpirauhasen silmäsairauden hoito

Liikatoiminnan hoito ei paranna silmäoireita. Niitä hoidetaan jaksottaisilla suurilla kortisoniannoksilla. Joskus joudutaan painetta silmäkuopassa vähentämään leikkauksella. Hoitoon kuluu aina tupakoinnin lopettaminen, sillä tupakoinnin jatkaminen selvästi heikentää silmäsairauden hoitotulosta.

Liikatoiminnan ehkäisy

Kilpirauhasen liikatoiminnan syntyä ei elintavoilla tai muilla toimenpiteillä voida estää. Tupakointi lisää voimakkaasti vaaraa sairastua liikatoimintaan liittyvään silmäsairauteen. Tupakoinnin lopettaminen parantaa silmäsairauden hoitotuloksia ja vähentää sen uusiutumisriskiä.

Käytettyjä lähteitä

Schalin-Jäntti C. Hypertyreoosi. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitys 17.8.2016. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Sane T. Aikuisten hypertyreoosin hoidon vaikea valinta. Duodecim 2010;126:2419-20. Lue artikkeli.