Etusivu » Läiskäinen sidekudosrappeuma (nekrobioosi)

Läiskäinen sidekudosrappeuma (nekrobioosi)

Lääkärikirja Duodecim
8.1.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Nekrobioosissa (Necrobiosis lipoidica) ihon sidekudos rappeutuu läiskittäin. Kolmasosalla potilaista on diabetes, mutta kahdella kolmasosalla ei ole selvää altistavaa tekijää. Sidekudosrappeuman mekanismia ei tunneta tarkkaan, mutta siinä verinahan pienet suonet tulehtuvat, ja sen katsotaan haittaavan sidekudoksen ravinnonsaantia. Kolme neljäsosaa potilasta on naisia. Nekrobioosiin sairastutaan nuorena aikuisena tai keski-ikäisenä. Diabeetikot (ks. «Diabetes ("sokeritauti")»1) sairastuvat muutaman vuoden nuorempina kuin muut.

Oireet

Nekrobioosia on useimmin säärien etupinnoissa. Sitä on joskus käsivarsissa, harvoin otsassa hiusrajassa. Ihoon ilmestyy ensin yksi tai useampia 1–2 senttimetrin läpimittaista läiskää, joiden väri vaihtelee kellahtavasta vaaleanruskeaan ja punertavaan. Läiskät laajenevat hiljalleen. Niiden keskustat muuttuvat vaaleiksi ja kiinteiksi, ks. kuva «Necrobiosis lipoidica sääressä»1. Joillakin potilailla läiskät kutiavat, joillakin niissä on tunnottomuutta. Laajaan, vuosia kestäneeseen nekrobioosin voi kehittyä huonosti parantuvia haavoja. Niitä tulee etenkin diabeetikoille, joiden hoitotasapaino on huono.

Taudin toteaminen

Pitemmälle ehtineessä taudissa diagnoosi voidaan usein tehdä ihomuutosten ulkonäön perusteella. Epävarmoissa tapauksissa ihottumasta otetaan koepala. Sen mikroskooppinen kuva muistuttaa rengasgranuloomaa (ks. «Rengasgranulooma (Granuloma annulare)»2); sidekudoksessa on pieniä kuolioita, joiden ympärillä on tulehdussoluja. Pienten verisuonten seinämät ovat usein paksuntuneet. Vaikka nekrobioosin ja rengasgranulooman mikroskooppiset muutokset voivat olla vaikea erottaa toisistaan, diagnoosi on helppo tehdä läiskien ulkonäön perusteella.

Itsehoito

Diabetes on pidettävä hyvässä hoitotasapainossa. Tupakointi pahentaa tautia. Säärien kolhiminen altistaa säärihaavoille. Sääriturvotuksen hoito ja ehkäisy tuki- ja hoitosukilla estää nekrobioosiläiskien haavautumista. Auringonotto kesällä on usein eduksi.

Milloin hoitoon

Nekrobiooosi kuuluu aina lääkärin diagnosoitaviin sairauksiin. Taudin alkuvaiheessa voimakkaat kortisonivoiteet saattavat hidastaa tai pysäyttää läiskien kasvun. Tautiin on kokeiltu pariakymmentä hoitoa, mm. verisuonia avaavia lääkkeitä, hydroksiklorokiinia, biologisia lääkkeitä, UV-valohoitoja ja fotodynaamista hoitoa, mutta selvää käsitystä niiden sopivuudesta ja tehosta yksilötasolla ei ole.

Ehkäisy

Diabeteksen hyvästä hoitotasapainosta huolehtiminen vähentää diabeettisen nekrobioosin ilmaantumista. Muunlaiseen nekrobioosiin ei tunneta ehkäisykeinoja.

Käytettyjä lähteitä

Barnes C J. Necrobiosis lipoidica. http://www.emedicine.medscape.com/article/1103467.