Etusivu » Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihmiseen

Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihmiseen

Lääkärikirja Duodecim
29.10.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Ultraviolettisäteily (UV), jonka aallonpituus on 100–400 nm, on ihmissilmälle näkymätöntä elektromagneettista säteilyä, jolla on monia myönteisiä mutta myös kielteisiä vaikutuksia ihmiseen.

Auringon UV-säteilystä ilmakehään jäävät UVC-säteet, joiden aallonpituus on 100–280 nm. UVB- (280–320 nm) ja UVA-säteistä (320–400 nm) jää ilmakehään sitä suurempi osa, mitä pidemmän matkan säteet joutuvat kulkemaan ilmakehässä ja mitä lyhytaaltoisempia säteet ovat. Sen takia Suomessa ja muualla pohjoisilla alueilla ei marraskuun alusta helmikuun loppupuolelle saakka ole auringon UVB-säteilyä juuri lainkaan ja UVA:nkin määrä on pieni. Tavallinen ikkunalasi suodattaa UVB-säteilyn. UVA-säteily voidaan puolestaan suodattaa erikoislaseilla, esimerkiksi hartsilaminoidulla lasilla.

UV-säteily polttaa ja ruskettaa

UVB-säteily polttaa ihoa sitä voimakkaammin, mitä vaaleampi ja ohuempi iho on. 3–5 % suomalaisista ei rusketu juuri ollenkaan ja noin neljäsosa ruskettuu huonosti. Keskikesällä 15–30 minuutin oleskelu keskipäivän auringossa riittää polttamaan ihon. Se näkyy ja tuntuu samana iltana tai seuraavana aamuna ihon punoituksena ja kuumotuksena. Sitä suurempi UVB-määrä polttaa ihon rakkuloille (ks. «Auringonpolttama ja auringolta suojautuminen»1).

Rusketus on elimistön suojautumista UV-säteilyn haitoilta. UVB- ja UVA-säteet aina 360–380 nm:iin saakka ja joillakin jopa lyhytaaltoiset sinisen valon säteet käynnistävät melaniinin tuotannon ihon orvaskeden melanosyyteissä, jotka siirtävät syntyvät melaniinijyväset ulokkeidensa kautta tyvi- ja okasoluihin. Niissä melaniinijyväset asettuvat katoksi tuman päälle (ks. kuva «Ihon väriaineen melaniinin synty ja sijoittuminen ihossa»1). Melaniini imee itseensä (absorboi) UV-säteilyn, näkyvän valon ja suuren osan lämpösäteistäkin.

Toinen muoto ruskettumista on välitön rusketus. Pienikin määrä UV-säteilyä tummentaa orvaskeden soluissa valmiina olevan melaniinin 15 minuutissa. Tummentunut melaniini vaalentuu ilman UV-säteilyä ennalleen 2–6 tunnissa.

Iho voidaan ruskettaa myös keinotekoisesti itseruskettavilla voiteilla, linimenteillä ja suihkuilla (ks. artikkeli «Itseruskettavat voiteet»2).

UV-säteily vanhentaa ihoa

Iän karttuessa iho rypistyy, siihen tulee tummia tai mustia kesakoita (aurinkokesakoita) ja sidekudos rappeutuu. Sukuominaisuuksien ja iän lisäksi niiden kehittymiseen vaikuttavat sekä UVB- että UVA-säteet. Sidekudoksen rappeutumisessa ja aurinkokesakoitten kehittymisessä UVB-säteillä on suurempi vaikutus kuin UVA:lla.

UV-säteily lisää ihosyöpien vaaraa

UVB-säteily lisää ihosyöpien todennäköisyyttä (ks. «Ihon kasvaimet»3). Sitä pidetään pääsyynä aurinkokeratooseihin ja niistä kehittyviin okasolusyöpiin. Se edistää myös ihon tyvisolusyöpien ja melanoomien kehittymistä. Myös runsas altistuminen UVA-säteilylle lisää ihosyöpien vaaraa. 10–15 käyntikertaa solariumissa talven aikana ei vielä vaaraa lisää, mutta sitä useammat kerrat ovat jo haitaksi.

UV-säteily aiheuttaa kaihia

UVB-säteily lisää myös mykiön samentumisen eli kaihin sekä silmän suonikalvon melanooman vaaraa. Kaihia on kolmea tyyppiä, tumakaihi, kuorikaihi ja kapselin alainen kaihi. UV-säteily nopeuttaa kuorikaihin kehittymistä. Siinä mykiö alkaa samentua reunoilta, ja kaihi etenee kiilamaisina, vaaleina samentumina kohti mykiön keskustaa. Kirkkaassa auringonpaisteessa kannattaa sen takia pitää aurinkolaseja.

UV-säteily parantaa ihotauteja ja vähentää syöpävaaraa

UVB-säteilyä käytetään monen ihotaudin hoidossa. Hoidon teho perustuu osittain säteilyn tulehdusta hillitsevään vaikutukseen, jonka katsotaan johtuvan ihossa normaalistikin olevan trans-urokaanihapon muuttumisesta aktiiviseksi cis-urokaanihapoksi. Urokaanihaposta on toivottu saatavan ihotulehduksia hillitsevä lääke, mutta kliiniseen käyttöön soveltuvia valmisteita ei vielä ole. UVB-säteily vaikuttaa myös ihosolujen jakautumiseen. Sarveiskerroksen läpäisevyys vähentyy ja epidermis (= orvaskesi + sarveiskerros eli keratiini) paksuuntuu.

Hoitoon sopivia tauteja ovat ennen kaikkea atooppinen ekseema (ks. «Atooppinen ekseema (ihottuma)»4) ja psoriaasi (ks. «Psoriaasi»5), joskus myös tali-ihottuma (ks. «Tali-ihottuma»6). Hoito voidaan toteuttaa ilmastohoitona Kanariansaarilla tai muilla aurinkorannoilla tai varsinaisilla valohoitolaitteilla kotimaassa (ks. «UV-valohoito»7). Myös kutinaa (ks. «Kutina»8), hikinokkosihottumaa (ks. «Hikinokkosihottuma (kolinerginen urtikaria)»9) ja kylmänokkosihottumaa (ks. «Kylmänokkosihottuma»10) hoidetaan usein UVB:llä. Lääketieteellisistä syistä annettujen valohoitojen ei ole todettu lisäävän ihosyövän vaaraa.

UVA-säteilyä käytetään eräiden sidekudostautien, muun muassa skleroderman (ks. «Skleroderma iholla»11) hoidossa.

Tasainen aurinkoaltistus vähentää monien syöpien vaaraa, melanooma mukaan lukien. Runsaasti aurinkoa saavilla ja auringonpalvojilla on vähemmän eturauhassyöpää kuin aurinkoa vähän saaneilla. Samansuuntainen näyttö on myös suolisto-, rinta-, munasarja- ja virtsarakkosyövissä.

UV-säteily ja D-vitamiini

D-vitamiinia on sanottu aurinkovitamiiniksi, sillä auringon UVB-säteily muodostaa ihossa D3-vitamiinia, joka muuttuu maksassa kalsidioliksi. Kalsidioli puolestaan auttaa kalsiumin imeytymisessä suolistosta kudoksiin. Osa kalsidiolista muuttuu munuaisissa kalsitrioliksi, joka toimii hormonin tavoin. D3-vitamiinin tuotantoon ihossa tarvittava UV-määrä ei ole suuren suuri. 15 minuuttia kahdesti viikossa käsivarsien kokoiselle alueelle kesäpäivän auringossa riittää. Ei tiedetä varmasti, välittyykö UV-säteilyn syöpää estävä vaikutus D-vitamiinin kautta vai ei. Pidetään kuitenkin melko selvänä, että ainakin osa siitä välittyisi kalsidiolin kautta. Suun kautta annettu D-vitamiini vähentänee syöpien ja autoimmuunitautien vaaraa. Sellaisesta on saatu näyttöä mm. rintasyövässä ja MS-taudissa «MS-tauti (multippeliskleroosi)»12. Ks. myös 100 kysymystä ravinnosta, «D-vitamiini»13.