Etusivu » Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)

Lääkärikirja Duodecim
10.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (polycystic ovary syndrome, PCOS) on tavallisin naisten hormonihäiriö. Sitä esiintyy 5–15 %:lla naisista. Häiriön perussyytä ei toistaiseksi tunneta, mutta sekä perimällä että ympäristötekijöillä arvellaan olevan yhteyttä asiaan.

Monirakkulaoireyhtymän tunnusmerkkejä ovat liiallinen karvojen kasvu ja epäsäännölliset kuukautiset. Yli puolet potilaista on ylipainoisia, ja heillä on taipumus erityisesti ns. keskivartalolihavuuteen. Oireet voivat myös vaihdella naisen hedelmällisen iän aikana: kuukautiskierrot ovat nuorena kovin epäsäännölliset, mutta toisaalta 40 vuoden iässä monella kierto säännöllistyy.

Gynekologisessa kaikututkimuksessa voidaan nähdä monirakkulainen munasarjarakenne (PCO, polykystiset munasarjat) ns. sattumalöydöksenä, naisella jolla ei ole mitään gynekologisia oireita. Tällainen tilanne voi olla jopa 20 %:lla naisista.

Oireet

Munasarjojen monirakkulatauti voi aiheuttaa kuukautisten epäsäännöllisyytta tai poisjäämistä, pitkittyneitä vuotoja ja lapsettomuutta. Liikakarvoitus on tavallista, ja siihen viittaavat karvoituksen lisääntyminen erityisesti ylähuulessa, leuassa, rintojen välissä, alavatsalla esiliinamaisesti ja selässä (ks. «Liikakarvoitus»1). Lisäksi voi olla aknea (ks. «Tavallinen akne»2). Tila alkaa murrosiässä ja oireet lievittyvät yleensä 40 ikävuoden jälkeen. Ongelmia voi tulla myös raskauden aikana: verenpaine voi nousta ja raskausdiabeteksen «Raskausdiabetes»3 vaara on suurentunut. Riskin lisääntyminen näyttää liittyvän enemmän ylipainoon kuin PCOS:aan sinänsä.

Tautiin liittyy myös aineenvaihduntaan liittyviä ongelmia, jotka muistuttavat ns. metabolista oireyhtymää (ks. «Metabolinen oireyhtymä (MBO)»4). Kudosten herkkyys insuliinille on heikentynyt, ja tästä seuraa, että insuliinipitoisuus veressä suurenee ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu.

Vaara sairastua diabetekseen ja verenpainetautiin myöhemmällä iällä on suurentunut. Laskimotukosriski on PCOS-oireyhtymän omaavilla naisilla 1.5–2-kertainen ja aivohalvausriski 2-kertainen. Heillä on lisäksi suurentunut riski moniin muihin sairauksiin, kuten kilpirauhassairauksiin, masennukseen, ahdistushäiriöihin ja migreeniin.

Taudin toteaminen

Munasarjojen monirakkulatautia voidaan epäillä oireiden ja gynekologisen tutkimuksen perusteella. Monirakkulaiset munasarjat todetaan emättimen kautta tehtävässä kaikututkimuksessa (ks. «Gynekologinen kaikututkimus»5). Perinteisen määritelmän mukaan kriteerinä on ollut vähintään 12 mitaltaan 2–9 mm:n rakkulaa/munasarja, mutta kaikututkimuslaitteiden laadun parantuessa rajaksi on ehdotettu jopa 25 rakkulaa/munasarja. Tarvittaessa laboratoriossa määritetään sekä munasarjojen että lisämunuaisen tuottamien androgeenien (mieshormonien) pitoisuus. Ylipainoisilla kannattaa määrittää verensokeri, ja jos se on koholla, tehdään 2 tunnin sokerirasitus.

Diagnoosi voidaan asettaa, jos vähintään kaksi seuraavista kriteereistä täyttyy:

  • Epäsäännölliset kuukautiskierrot merkkinä munarakkulakehityksen häiriöstä tai jopa puuttuvasta ovulaatiosta
  • Miestyyppisen karvoituksen lisääntyminen tai laboratoriotutkimuksissa todettu biokemiallinen hyperandrogenismi eli mieshormonin liikavaikutus (laboratoriokokeissa veren testosteroni > 2.7 nmol/l tai > 2.3 nmol/l riippuen menetelmästä ja laboratoriosta)
  • Kaikututkimuksessa todettu monirakkulainen munasarjarakenne

Itsehoito

Munasarjojen monirakkulataudin keskeisin hoito on ylipainoisilla laihdutus. Painonlasku voi säännöllistää kierrot, vähentää karvan kasvua ja mahdollistaa raskauden alkamisen ilman muita hoitoja; jopa 5–10 %:n painonpudotus riittää. Painonlasku pienentää alkuraskauden keskenmenovaaraa sekä muita raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskejä.

Munasarjojen monirakkulatautiin voi liittyä myöhempää sairastuvuutta, kuten aikuisiän diabetes ja verenpainetauti. Elämäntavoilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa, ja siksi riskistä on hyvä tietää. Liikunta on ruokavalion lisäksi hyvä hoitokeino. Liikunta auttaa, vaikka paino ei laskisikaan, ja toisaalta normaalipainoisenkin kannattaa liikkua riittävästi. Se auttaa painonpudotuksessa ja parantaa insuliinin vaikutusta kudoksissa. Tupakointi lisää merkittävästi sairastumisen vaaraa sydän- ja verisuonitauteihin, ja se kannattaa ehdottomasti lopettaa.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos kuukautishäiriöt ovat hankalia, erityisesti jos vuodot ovat pitkittyneet tai on ylimääräisiä tiputteluvuotoja. Tutkimuksiin kannattaa myös lähteä, jos karvankasvu on lisääntynyt nopeasti, muutaman kuukauden sisällä. Jos ongelmana on lapsettomuus (ks. «Lapsettomuus»6), on hoitoon hakeutuminen paikallaan.

Hoito

Hormonihäiriön hoidossa voidaan käyttää yhdistelmäehkäisypillereitä (ks. «Ehkäisypillerit , ehkäisyrengas ja ehkäisylaastari (yhdistelmäehkäisy)»7), joilla kierto saadaan säännölliseksi. Epäsäännöllisiä vuotoja voidaan hoitaa myös ns. jaksoittaisella keltarauhashormonihoidolla tai hormonikierukan avulla. Näin voidaan estää kohdun limakalvon liikakasvu. Tämä on tärkeää, koska pitkäaikainen estrogeenivaikutus yhdessä keltarauhashormonin puutteen kanssa altistaa kohdun limakalvon liikakasvulle ja lisää kohdunrungon syövän riskiä. Lisääntynyttä riskiä munasarjasyöpään tai rintasyöpään ei ole todettu.

Lapsettomuuden hoitoon on käytössä muita hormonihoitoja (ks. «Lapsettomuushoito»8). Insuliinin vaikutusta parantavia lääkkeitä, kuten metformiinia, on tutkittu monirakkulataudin hoidossa, ja osalle potilaista niistä saattaa olla hyötyä.

Liikakarvoituksen hoitoon käytetään joskus ns. antiandrogeeneja (ks. «Liikakarvoitus»1).

Ehkäisy

Munasarjojen rakkulamuodostumiseen ei tunneta ehkäisyä. Sen sijaan siihen liittyviä oireita ja pitkäaikaissairastavuutta voidaan ehkäistä säännöllisellä liikunnalla, laihduttamisella ja painonhallinnalla.

Käytettyjä lähteitä

Morin-Papunen L. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.6.2016.