Oireet

Lähes kaikilla esiintyy valkosormisuutta (ks. «Valkosormisuus (Raynaud'n tauti)»3) ja siihen liittyvää sormien turvotusta ("makkarasormet"). Aluksi turvotus on pehmeää, mutta ajan mittaan se kovettuu ja voi johtaa sormenpäiden haavaumiin ja arpiin.

Sklerodermaan liittyy yleisesti iho-oireita varsinkin kasvoissa, käsissä ja jaloissa (ks. erillinen artikkeli «Skleroderma iholla»4). Nivel- ja lihaskipuja esiintyy neljäsosalla potilaita.

Osalla potilaita tauti on rajoittunut ihoon tai harvoihin elimiin ja osalla se on yleistynyt. Yleistyneessä muodossa voi ilmetä ruokatorven jäykistymiseen liittyviä nielemisvaikeuksia ja närästystä, hengenahdistusta keuhkofibroosiin (ks. «Keuhkofibroosi (keuhkojen sidekudoistuminen)»5) liittyen, sydämen vajaatoiminta (ks. «Sydämen vajaatoiminta»6) sydänmuutoksiin liittyen ja muita oireita.

Itsehoito

Tupakointi pahentaa sklerodermaa, joten sen lopettaminen kuuluu hoitoon. Nivel- ja lihaskipuja voi hoitaa tulehduskipulääkkeillä (ks. «Kipulääkkeet – turvallinen käyttö»7). Ihoa pyritään suojaamaan nirhamilta, vammoilta ja kylmyydeltä. Liikuntaharrastus auttaa säilyttämään lihasten toimintaa.

Hoito

Skleroderman diagnoosin tekee ja hoidon suunnittelee yleensä erikoislääkäri. Hoidolla ei voida parantaa sairautta, mutta se lievittää oireita ja voi estää elinvaurioiden syntyä. Suun kautta annosteltavaa kortisonia (kortikosteroidia) käytetään taudin pahenemisvaiheissa. Valkosormisuutta voidaan hoitaa melko hyvin kalsiumsalpaajiin kuuluva nifedipiinillä tai muilla lääkkeillä (ks. «Valkosormisuus (Raynaud'n tauti)»3). Ruokatorven häiriötä hoidetaan oireenmukaisilla lääkkeillä.

Ehkäisy

Sklerodermaan ei tunneta ehkäisyä.