Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » SLE (yleistynyt punahukka)

SLE (yleistynyt punahukka)

Lääkärikirja Duodecim
23.11.2017
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

SLE tulee sanoista systeeminen lupus erythematosus. Siitä käytetään myös suomenkielistä termiä punahukka. Se on yksi yleistyneistä sidekudossairauksista (ks. «Yleistyneet sidekudossairaudet»1), jotka johtuvat autoimmuunireaktioista solujen rakenteita vastaan (ks. «Autoimmuunisairaudet»2).

Suomessa SLE:ta sairastaa vajaat 2 000 ihmistä. Noin 90 % potilaista on naisia. Lähes puolella tauti todetaan ennen 30. ikävuotta. 15 % potilaista sairastuu lapsena, useimmiten 12–14 v:n iässä.

SLE:n syyt

SLE:n perimmäistä syytä ei tunneta: ei tiedetä, miksi joillakin syntyy kudoksia vaurioittava autoimmuunireaktio.

Sairauteen liittyy selvä perinnöllinen taipumus: 5–10 %:lla SLE-potilaista suvusta löytyy toinen samaa tautia sairastava. Jos toisella identtisellä kaksosella on SLE, heidän kaksospareistaan (joilla on sama perimä) sairastuu yksi neljästä (25 %:n todennäköisyys). Jos ei-identtisellä kaksosella on SLE, toisen kaksosparin sairastumisvaara on 2–3 %.

SLE:n oireet

Oireet ovat hyvin vaihtelevat. Tavallisia ensioireita ovat kuumeilu, väsymys ja laihtuminen, nivelarkuus ja -turvotus, ihottuma tai herkistyminen auringonvalolle, valkosormisuus (ks. «Valkosormisuus (Raynaud'n ilmiö)»3) tai munuaissairaus. Tauti on krooninen eli pitkäaikainen.

Sairauden ensioireet voivat alkaa äkisti muutamassa päivässä tai kehittyä hitaasti kuukausien kuluessa. Samalla henkilöllä taudin aktiivisuus ja oireiden voimakkuus vaihtelevat ajan kuluessa.

Nivelsärkyä on tavallisimmin käsissä. Iho-oireista tyypillisin on punainen ihottuma molemmissa poskissa (”perhosihottuma”). SLE:hen liittyy usein munuaissairaus, jolloin virtsaan ilmaantuu valkuaista (ks. «Valkuaista virtsassa (proteinuria)»4), ja ajan mittaan voi kehittyä munuaisten vajaatoiminta. Muita oireita ovat hiusten lähtö, keuhkopussintulehdus, imusolmukkeiden suurentuminen ja joskus tulehdus sydämessä.

Sairaudesta tunnetaan myös pääasiassa iho-oireina ilmenevä muoto, jota kutsutaan myös ihon punahukaksi (ks. «Ihon punahukka (DLE)»5). Sitä pidetään eri sairautena kuin SLE:tä.

SLE:n toteaminen

Taudin diagnoosin tekee yleensä erikoislääkäri. Erilaisin laboratoriokokein varmistetaan, että kyseessä on SLE. Sairaudelle tyypillinen verimuutos on niin sanottujen tumavasta-aineiden ilmaantuminen vereen, mutta mikään yksittäinen laboratoriotutkimus ei riitä diagnoosiin, vaan oireiden ja tulosten kokonaisuus ratkaisee. SLE:n tutkimuksiin kuuluu kuvauksin ja muin tutkimuksin selvittää, missä kaikissa elimissä sairaus on aiheuttanut vaurioita.

SLE:n hoito

SLE:hen ei tunneta parantavaa hoitoa, mutta hoidolla voidaan huomattavasti vähentää taudin aktiivisuutta ja lievittää oireita.

Hoito on yksilöllistä ja riippuu taudin aktiivisuudesta ja siitä, missä elimissä SLE vaikuttaa. Lieviä oireita voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä (ks. «Kipulääkkeet – turvallinen käyttö»6) , hydroksiklorokiinilla, pienellä kortisoni-annoksella ja solunsalpaajalääke metotreksaatilla. Vaikeammassa SLE:ssä käytetään suun kautta otettavaa kortisonilääkettä isommalla annoksella ja erilaisia solunsalpaajahoitoja. Potilaita kehotetaan välttämään aurinkoa ja käyttämään aurinkosuojavoiteita.

Osalla potilaita, noin 20–25 %:lla, sairaus menee vuoden kuluessa toteamisesta remissioon eli ”piiloon”. Tämä ei merkitse sairauden lopullista paranemista, mutta oireeton aika voi kestää vuosia.

Nykyisellä hoidolla lähes kaikki SLE-potilaat pärjäävät tyydyttävästi. Hyvin vaikea sairaus voi johtaa vuosien kuluessa kuolemaan, mutta keskimäärin SLE-potilaiden vaara kuolla viiden tai kymmenen vuoden aikana ei paljoa eroa muista ihmisistä.

SLE:n ehkäisy

Sairauteen ei tunneta ehkäisyä.

Käytettyjä lähteitä

Julkunen H. Systeeminen lupus eryhemathosus (SLE). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 17.5.2016.

Julkunen H. SLE. Kirjassa Martio J, Karjalainen A, Kauppi M, Kukkurainen ML, Kyngäs H. Reuma. Kustannus Oy Duodecim 2007; s. 376-384.