Etusivu » Alzheimerin tauti

Alzheimerin tauti

Lääkärikirja Duodecim
1.12.2015
neurologian erikoislääkäri Kati Juva

Alzheimerin tauti on aivoja rappeuttava etenevä muistisairaus. Sen yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Alle 65-vuotiailla tauti on harvinainen, mutta yli 85-vuotiailla sitä esiintyy jo 15–20 prosentilla. Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa (laaja-alaista henkisten kykyjen heikentymistä) aiheuttava sairaus. Kaikista dementiasta kärsivistä noin 80 prosentilla on Alzheimerin tauti, osalla yhdessä muiden aivosairauksien (esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöiden) kanssa.

Syyt

Alzheimerin taudin perimmäistä syytä ei tiedetä. Aivoissa tapahtuu tiettyjä mikroskooppisia muutoksia (niihin kertyy mm. amyloidia), jotka vaurioittavat hermoratoja ja aivosoluja heikentäen muistia ja tiedonkäsittelyä. Vaurio alkaa aivojen ohimolohkojen sisäosista leviten vuosien mittaan laajemmin aivokuorelle.

Suurimmassa osassa tapauksia Alzheimerin tauti ei ole perinnöllinen. Vaikka Alzheimerin taudin varsinaista syytä ei tiedetä, tunnetaan erilaisia riskitekijöitä, jotka lisäävät todennäköisyyttä sairastua. Naisilla sairaus näyttäisi olevan jonkin verran yleisempää kuin miehillä, samoin niillä, joiden suvussa on muita tätä sairautta sairastavia. Monet elämäntapoihin liittyvät tekijät lisäävät vaaraa sairastua Alzheimerin tautiin (ks. kohta Ehkäisy).

Joitakin hyvin harvinaisia Alzheimerin tautia aiheuttavia geenimutaatioita tunnetaan, mutta näiden osuus kaikista sairaustapauksista on alle prosentin luokkaa. Näiden lisäksi on olemassa eräitä perimään (geeneihin) liittyviä riskitekijöitä, jotka lisäävät todennäköisyyttä sairastua Alzheimerin tautiin mutta eivät varsinaisesti aiheuta sitä.

Oireet

Alzheimerin taudin ensimmäinen ja merkittävin oire on muistin heikentyminen. Erityisesti lähimuisti ja uuden oppiminen vaikeutuvat, sairastuneen on vaikea painaa mieleen vastikään tapahtuneita ja puhuttuja asioita tai oppia esimerkiksi uuden kodinkoneen käyttöä. Vanhat taidot säilyvät selvästi pitempään. Sairauden edetessä heikentyvät myös kielelliset toiminnat (ilmaantuu sanojen hakemista ja puheen ymmärtämisen vaikeutta) sekä näönvarainen hahmottaminen (ihmisten tai esineiden tunnistaminen tai ympäristössä liikkuminen vaikeutuvat). Oirekuvaan kuuluu myös toiminnan ohjauksen heikentyminen, mikä ilmenee organisointikyvyn heikentymisenä sekä toiminnan suunnittelun, aloittamisen ja toteuttamisen vaikeutena.

Ensimmäiset oireet ovat lieviä ja muistuttavat normaalia hajamielisyyttä. Sairauden edetessä tulee vaikeuksia monimutkaisissa toiminnoissa, kuten matkustamisessa vieraalle paikkakunnalle tai monimutkaisten raha-asioiden järjestelemisessä. Myöhemmin heikentyvät monet käytännölliset toimet, kuten ostosten teko, ruoanlaitto ja päivittäisten raha-asioiden hoito. Lopulta heikentyvät myös päivittäiset perustoiminnat, kuten pukeminen, peseytyminen ja tarpeilla käyminen, ja aivan loppuvaiheessa myös kävely- ja puhekyky. Sairauden kesto ensimmäisistä oireista kuolemaan kestää yleensä yli 10 vuotta.

Suurimmalla osalla sairastuneista on jossain sairauden vaiheessa myös psyykkisiä oireita ja käytösoireita. Masennus ja ahdistuneisuus ovat yleisiä, mutta toisinaan esiintyy myös vaikeaa levottomuutta ja harhaluuloisuuttakin. Vainoharhaisuus (paranoia) saattaa olla jopa taudin ensimmäisiä oireita.

Hoito

Alzheimerin taudin oireita voidaan lievittää lääkkeillä. Nämä lisäävät keskittymiskykyä, kohentavat toimintakykyä ja vähentävät käytösoireita. Ne eivät pysäytä sairauden etenemistä, mutta hidastavat sitä. Pitkäaikaishoitoon siirtyminen viivästyy noin vuodella. Lääkkeinä käytetään asetyylikoliini -nimisen välittäjäaineen hajoamista estäviä valmisteita donepetsiiliä, galantamiinia tai rivastigmiiniä (ns. AKE-lääkkeet) sekä glutamaatti -nimisen välittäjäaineeseen vaikuttavaa memantiinia. Lisäksi on olemassa runsaasti erilaisia lääkkeettömiä hoitoja ja yhteiskunnan tukipalveluja.

Ehkäisy

Riskiä lisää koulutuksen puute, mutta toisaalta aktiivisuus ja aivojen käyttö näyttäisivät vähentävän sairastumisen vaaraa. Vakavia masennusjaksoja elämänsä aikana sairastaneilla ja vakavista pään vammoista kärsineillä on myös lisääntynyt todennäköisyys sairastua vanhemmiten Alzheimerin tautiin.

Uusimmat tutkimustulokset yhdistävät myös sydän- ja verisuonitaudit ja elämäntavat lisääntyneeseen Alzheimerin taudin riskiin. Keski-iän kohonnut verenpaine (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»1), diabetes (ks. «Diabetes (sokeritauti)»2) ja korkea kolesteroli (ks. «Kolesteroli»3) lisäävät myös Alzheimerin taudin todennäköisyyttä, samoin ylipaino ja liikunnan puute (ks. «Lihavuus»4).

Alzheimerin taudin ennaltaehkäisyn osalta on viitteitä siitä, että tulehduskipulääkkeiden käyttö, vaihdevuosien jälkeinen hormonihoito ja tietyt kolesterolilääkkeet (statiinit) saattavat vähentää sairastumisriskiä. Alkoholin käytön osalta tutkimustulokset ovat epävarmoja, mutta on mahdollista, että vähäinen päivittäinen alkoholimäärä vähentää Alzheimerin taudin riskiä.

Käytännöllisiä neuvoja Alzheimerin taudin ehkäisemiseksi

  • Hanki koulutusta, käytä aivojasi, ole aktiivinen.
  • Hoida masennus mahdollisimman varhain.
  • Suojele aivojasi vammoilta.
  • Hoida muut sairautesi (verenpainetauti, diabetes) hyvin.
  • Vältä ylipainoa ja kovia rasvoja.
  • Liiku säännöllisesti.
  • Noudata kohtuutta alkoholinkäytössä.
  • Älä tupakoi.

Lisää tietoa Alzheimerin taudista

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Muistisairaudet»5

Käytettyjä lähteitä

Pirttilä T, Aejmelaelius R, Alhainen K ym. Alzheimerin taudin diagnoosi ja lääkehoito Duodecim 2007; 123 (2): 183–4, ks. «/xmedia/duo/duo96221.pdf»1.

Pirttilä T, Erkinjuntti E. Alzheimerin taudin kliininen kuva ja diagnoosi. Kirjassa Erkinjuntti T, Alhainen K, Rinne J, Soininen H (toim) Muistihäiriöt ja dementia. Kustannus Oy Duodecim 2006, s 126–145.