Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Epäsäännölliset kuukautiset

Epäsäännölliset kuukautiset

Lääkärikirja Duodecim
6.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Normaalin kuukautiskierron pituus on 24–35 vrk, keskimäärin 28 vrk. Epäsäännöllinen kuukautiskierto on aika tavallinen oire. Joillakin naisilla kuukautiset ovat epäsäännölliset koko hänen ikänsä, joillakin vain määrättyihin elämäntilanteisiin liittyen.

Oireet

Harvat kuukautiset eli oligomenorrea on kyseessä, jos kuukautiskierron pituus vaihtelee 5 viikon ja usean kuukauden välillä. Tiuhat kuukautiset eli polymenorrea tarkoittaa, että kierron pituus toistuvasti on alle 23 vrk. Tämä on tavallista ihan nuorilla tytöillä ja toisaalta taas yli 40–45-vuotiailla naisilla (ks. «Esivaihdevuodet (premenopaussi)»1). Tähän ilmiöön ei liity hormonaalista häiriötä. Jos kuukautiskierrot vaihtelevat vain vähän eivätkä vuodot ole pitkittyneitä, ei kyse ole sairaudesta tai sen oireesta.

Taudin toteaminen

Jos aiemmin säännölliset kuukautiset jäävät pois, on tavallisin syy raskaus, ja raskaustesti on syytä tehdä. Muita syitä etsittäessä tarkempi haastattelu aiemmasta kuukautistilanteesta, muista oireista ja gynekologista sairauksista ohjaa tutkimusten toteutusta. Nopea laihduttaminen, syömishäiriöt ja ylipaino sekoittavat kuukautiskiertoa, tavallisimmin epäsäännöllisenä kuukautiskiertona tai välivuotoina. Joskus ehkäisypillerin lopettamisen jälkeen voi kulua muutama kuukausi, ennen kuin kuukautiskierrot tasaantuvat.

Jos oire on jatkunut pitkään, harkitaan tutkimusten tarpeellisuutta. Ensimmäiset tutkimukset ovat kilpirauhasen toimintaa mittaava TSH (ks. «Tyreotropiini ( P-TSH)»2) sekä aivolisäkkeen maitohormoni, prolaktiini. Munasarjojen kaikututkimus (ks. «Gynekologinen kaikututkimus»3) heijastaa hormonitoimintaa ja ohjaa mahdollisia jatkotutkimuksia. Tavallinen syy epäsäännöllisiin kuukautisiin on ns. munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (ks. «Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)»4). Siihen viittaavat karvoituksen lisääntyminen ja ylipaino.

Hoito

Jos kuukautishäiriöiden taustalla on jokin tiedossa oleva voimakas stressitilanne (työ- tai kotipaikan vaihto, läheisen vaikea sairaus), voi rauhassa odotella tilanteen tasoittumista. Jos taas taustalla on yli- tai alipaino-ongelmia, syömishäiriö tai poikkeavan runsas liikunta, pitää pyrkiä ravitsemuksen ja liikunnan määrän normalisointiin.

Epäsäännöllistä kuukautiskiertoa ei tarvitse välttämättä hoitaa hormonilääkityksellä, jos kuukautisvuodot tulevat itsestään muutaman kerran vuodessa. Jos kierto halutaan tasoittaa, voidaan käyttää jaksoittaista keltarauhashormonia. Sitä käytetään 10–12 vrk:n jaksoissa kerran kuukaudessa, ja hoitoa jatketaan muutama kuukausi. Jos tarvitaan myös raskauden ehkäisyä, on yhdistelmäehkäisyvalmiste (ks. «Ehkäisypillerit, ehkäisyrengas ja ehkäisylaastari (yhdistelmäehkäisy)»5) hyvä vaihtoehto.

Milloin lääkäriin

Lääkärin tutkimukset ovat aiheellisia, jos aiemmin säännölliset kuukautiset jäävät pois yli kolmeksi kuukaudeksi. Raskauden mahdollisuus on aina muistettava vuodon jäädessä tulematta. Jos epäsäännölliset kuukautiset haittaavat elämää tai kuukautishäiriöihin liittyy yleisoireita, kuten vaikeaa väsymystä, kannattaa apua hakea. Samaten tutkimukset ovat aiheelliset, jos epäsäännölliseen kiertoon liittyy vuotojen pitkittyminen tai epämääräiset välivuodot (ks. «Välivuodot»6). Jos ongelmana epäsäännöllisten kuukautisten lisäksi on lapsettomuus (ks. «Lapsettomuus»7), tarvitaan erikoislääkärin tutkimusta.

Ehkäisy

Koska alipaino ja ylipaino sekä liikunnan määrä vaikuttavat kuukautiskiertoon, on syytä paneutua painonhallintaan ja välttää ylenmääräistä liikuntaa. Tupakointi ja runsas päihteiden käyttö heikentävät munasarjojen toimintaa, joten niistä on syytä luopua.

Käytettyjä lähteitä

Hurskainen R. Vuotohäiriöt. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 17.5.2016.

Halttunen M. Kuukautiskierron häiriöt. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 62–76.