Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Märkäinen hikirauhastulehdus eli hidradenitis suppurativa (HS)

Märkäinen hikirauhastulehdus eli hidradenitis suppurativa (HS)

Lääkärikirja Duodecim
6.3.2018
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Märkäinen hikirauhastulehdus tai ammattikielellä hidradenitis suppurativa (HS) on kainaloissa, nivusseuduissa ja pakaroissa, joskus rintojen alla esiintyvä krooninen, märkäinen karvatuppien tulehdus (kuva «Märkäinen hikirauhastulehdus kainalossa»1).

Taudissa tulehtuu ensin karvatuppi, joka tukkeutuu. Karvatuppi rikkoutuu, tulehdus leviää ympäröivään ihoon, kuten apokriinisiin hikirauhasiin (vrt. taudin historiallinen nimitys märkäinen hikirauhastulehdus), ja kehittyy märkäpaise. Vaikeammassa tautimuodossa ihoon voi muodostua käytävämäisiä märkää vuotavia onteloita ja kurovia arpia. HS-taudille altistavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät. Se on autoinflammatorinen, elimistön poikkeavaan tulehdusvasteeseen liittyvä sairaus.

Märkäistä hikirauhastulehdusta esiintyy noin 1 %:lla väestöstä, naisilla yleisemmin kuin miehillä. Kolmasosalla potilaista on lähisukulainen, jolla on sama sairaus. Naisilla HS on useammin kainaloissa ja sukuelinten alueella, miehillä nivustaipeissa, pakaroissa ja pakaravaossa. Oireet alkavat tyypillisesti teini-iässä. Tauti on usein krooninen tai helposti uusiutuva. Oireet rauhoittuvat keski-ikään mennessä 2/5:lla potilaista.

HS-tautiin liittyy samanaikaisesti esiintyviä sairauksia, kuten lihavuutta, metabolista oireyhtymää, tulehduksellisia suolistosairauksia, spondylartropatiaa eli rankaniveltulehdusta, aknea ja psyykkisiä sairauksia, kuten masennusta ja ahdistusta. Tupakointi pahentaa HS-tautia. Tupakoinnin lopettaminen on aiheellista kaikilla potilailla. Ylipaino lisää hikirauhastulehdusta muun muassa vaatteiden ja ihon välisen hankauksen ja ihopoimujen kostean ja lämpimän ympäristön vuoksi.

Oireet

Tauti alkaa jollakin edellä mainitulla alueella yksittäisinä tulehtuneina finnimäisinä muutoksina tai pieninä kipeinä paiseina, jotka rauhoittuvat itsestään. on ensin kutinaa ja punoitusta, mahdollisesti myös liikahikoilua. Sitten ilmestyy yksi tai muutama punoittava pinnallinen, pieneltä paiseelta vaikuttava kivulias kyhmy. Osalla potilaista paiseita voi alkaa ilmaantua kerrallaan useita, ja ne voivat olla kookkaita. Ihoon voi muodostua käytävämäisiä onteloita, joissa on yksi tai useampia märkää erittäviä reikiä. Märkäontelot voivat parantuessaan aiheuttaa kurovia arpijuosteita.

Oireiden voimakkuus vaihtelee henkilöstä toiseen. Siinä missä joillakin on vain pieni paise silloin tällöin, toisilla tauti on jatkuvasti aktiivinen, paiseet kivuliaita ja erite epämiellyttävän hajuista, ja ihossa on laajoja, syviä arpia. Peräaukon lähellä olevat ontelot voivat puhjeta peräsuoleen. Vaikea HS-tauti laskee merkittävästi elämänlaatua ja voi aiheuttaa sosiaalista eristäytymistä.

Taudin toteaminen

Toistuvat paiseet naisilla nivusseuduissa ja ulkosynnyttimissä, kainaloissa tai rinnoissa, miehillä nivustaipeissa, pakaravaossa ja pakaroissa antavat aiheen epäillä HS-tautia. Diagnoosi tehdään yleensä taudinkuvan perusteella, eikä koepalaa tarvita. Jos potilaalla on vatsaoireita, selvitetään myös suolistotulehdusten mahdollisuus.

Itsehoito

Tupakoimattomuus tai tupakoinnin lopettaminen ja normaalipaino lisäävät taudin paranemismahdollisuuksia ja pienentävät taudin uusimisvaaraa esimerkiksi kirurgisen hoidon jälkeen. Tupakointia ei saa korvata nikotiinipurukumilla tai muilla nikotiinivalmisteilla.

Hyvä hygienia on välttämätöntä. Se tarkoittaa sairastuneen alueen suihkuttamista vähintään kahdesti päivässä. Lisäksi on syytä pitää väljiä, hankaamattomia vaatteita, ja alusvaatteet vaihdetaan päivittäin.

Milloin hoitoon?

Toistuvat paiseet kuuluvat lääkärin diagnosoitaviin tauteihin. Hoitoon hakeudutaan lähiviikkoina. HS-taudin epäily on aihe ihotautien erikoislääkärin konsultaatioon. Tauti pyritään toteamaan varhain, jotta sen vaikeutuminen päästäisiin ehkäisemään.

Lieväoireisen HS-taudin hoidossa voidaan käyttää itsehoidon lisäksi paikallista klindamysiiniliuosta. Taudin vaikeusasteen kasvaessa käytettäviä hoitoja ovat sisäiset lääkitykset, kuten tetrasykliini, klindamysiini–rifampisiini, dapsoni, asitretiini, sisäinen kortisoni ja adalimumabi.

Kookkaimmat paiseet avataan kirurgisesti. Puhkeamattomiin paiseisiin voidaan ruiskuttaa kortisonia (esim. triamsinolonia). Erittäviä käytäviä voidaan avata ja puhdistaa kirurgisesti ja hiilidioksidilaserhoidolla. Laajojen erittävien arpialueiden hoito on jo erikoistason kirurgiaa.

Kivunhoidon voi aloittaa itse kylmäpakkauksella, paikallisella kipu- tai puudutusgeelillä ja tulehduskipulääkkeellä. Tarvittaessa kipua hoidetaan kroonisen kivun eri lääkityksillä. Krooniseen sairauteen voi liittyä masennusta, jonka hoito on myös huomioitava.

Ehkäisy

Taudin etenemistä voi hidastaa lopettamalla tupakointi ja pitämällä itsensä normaalipainoisena.

Käytettyjä lähteitä

Pasternack R, Tasanen K. Hidradenitis suppurativa. Duodecim 2018;164(3):255-62 «/xmedia/duo/duo14146.pdf»2.

European Dermatoloy Forum. Guideline on Hidradenitis suppurativa 7/2017 «http://www.euroderm.org/edf/index.php/edf-guidelines/category/5-guidelines-miscellaneous»3.

Kromann CB, Deckers IE, Esmann S ym. Risk factors, clinical course and long-term prognosis in hidradenitis suppurativa: a cross-sectional study. Br J Dermatol 2014;171(4):819-24. «PMID: 24804604»PubMed