Etusivu » Ihon hiivainfektiot

Ihon hiivainfektiot

Lääkärikirja Duodecim
17.8.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Hiivainfektiolla tarkoitetaan tavallisesti Candida albicans -hiivan aiheuttamaa infektiota kosteissa taipeissa (nivustaipeet, pakaravako, rintojen alustat, kainalot), suupielissä (ks. «Suupielten tulehdus»1), kynsivalleissa (ks. «Kynsivallintulehdus»2) ja joskus kynsissä. Candida-hiivainfektio on myös sangen tavallinen emätintulehduksen aiheuttaja (ks. «Emätintulehdukset»3). Myös lasten sammas on Candidan aiheuttama (ks. «Suutulehdus lapsella»4). Myös terskan tulehduksia (ks. «Terskan ja esinahan ihottumat»5) pidetään usein hiivatulehduksina, mutta sitä ne eivät juuri koskaan ole. Candida albicans- ja mahdollisesti muita Candida-suvun hiivoja löytyy usein edellä mainituista paikoista otetuissa hiivaviljelyissä. Sitä esiintyy joskus muidenkin tautien yhteydessä, esimerkiksi taivepsoriaasissa ja vaippaihottumassa sekä HIV-infektiossa eli AIDS:ssa (ks. «HIV-infektio ja AIDS (immuunikato)»6). Diabetes ja lihavuus sekä suun kautta toteutettu kortisonihoito (kortikosteroidihoito) ja muut elimistön vastustuskykyä heikentävät hoidot edistävät hiivan kasvua. Candida-hiivoja kasvaa myös aivan terveihoistenkin ihossa, mutta ihon normaaliflooraan sen ei silti katsota kuuluvan. Muitakin hiivoja ihossa kasvaa, ja niiden osuutta ihotaudeissa on käsitelty artikkelissa «Ihon normaali mikrobikasvusto ja mikrobiomi»7.

Oireet

Taipeen hiivainfektioalue on tarkkarajainen, mutta sen reuna mutkittelee ja alueen ulkopuolella on pieniä erillisiä infektiopesäkkeitä, niin sanottuja satelliitteja (ks. kuva «Hautuma ja hiiva»1). Kutina on kohtalaista. Pakaroihin saattaa etenkin atooppista ihottumaa sairastavilla kehittyä niin sanottuja hiivagranuloomia (ks. kuva «Atoopikon pakarat»2), mutta niissä hiivan osuus saattaa olla kyseenalainen.

Hiivakynnet ovat harmaat, paksut ja epämuotoiset. Ne muistuttavat kynsisilsaa (ks. «Kynsisilsa (kynsien sienitauti)»8) tai kynsipsoriaasia.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään yleensä taudinkuvan perusteella. Hiivaviljelyä ei yleensä tehdä, sillä diagnoosi tai hoito ei perustu viljelytulokseen. Poikkeuksen muodostavat hiivakynnet, jotka muistuttavat sienikynsiä ja kynsipsoriaasia.

Itsehoito

Hiivainfektioiden perushoitoon kuuluu pesu vedellä ja saippualla ja perusteellinen kuivaus kahdesti päivässä. Ulkoisista sienilääkkeistä niin sanotut atsolit (klotrimatsoli, ketokonatsoli, mikonatsoli, ekonatsoli, tiokonatsoli) tehoavat hiivaan ja myös tavallisimpiin ihoinfektioita aiheuttavviin bakteereihin. Niitä on saatavana sekä emulsiovoiteena että lääkepuuterina ilman reseptiä. Myös natamysiinivoide tepsii hiivaan hyvin. Ulkoisesti käytettävät terbinafiinia sisältävätkin valmisteet tehoavat hiivaan mutta eivät bakteereihin. Lääkevoiteita tai -puutereita käytetään yleensä kahdesti päivässä 2–3 viikon ajan. Taipeitten hautumista estetään väljällä, ilmavalla vaatetuksella. Rintojen alle ja syviin vatsapoimuihin sekä pakaravakoon on hyvä laittaa pehmeää kangasta. Myös talkkia voidaan käyttää taipeitten kuivana pitämiseen.

Milloin hoitoon?

Jos itsehoito ei ole tehonnut kolmessa viikossa, on syytä hakeutua lääkäriin diagnoosin tarkistamista varten. Samalla tarkistetaan altistavat tekijät, kuten diabeteksen hoitotasapaino. Sisäisiä hiivalääkkeitä tarvitaan joskus itsepäisen hiivainfektion taltuttamiseen.

Ehkäisy

Koska Candida albicans -hiiva kuuluu elimistömme normaaliflooraan, hiivainfektion kehittymiseen ei tarvita tartuntaa. Infektion puhkeamista ehkäistään diabeteksen hyvällä hoidolla, painonhallinnalla ja huolehtimalla hyvästä hygieniasta.

Käytettyjä lähteitä

DAS S, Goyal R, Bhattacharya SN. Laboratory-based epidemiological study of superficial fungal infections. J Dermatol. 2007; 34: 248–53.

Scheinfeld NS.Cutaneous candidiasis. www.emedicine.medscape.com/article/1090632 (vaatii käyttäjätunnuksen)

Alsterholm M, Karami N, Faergemann J. Antimicrobial activity of topical skin pharmaceuticals - an in vitro study. Acta Derm Venereol. 2010; 90: 239–45.

Lisboa C, Costa AR, Ricardo E, Santos A, Azevedo F, Pina-Vaz C, Rodrigues AG. Genital candidosis in heterosexual couples. J Eur Acad Dermatol Venereol. 2011; 25: 145–51.