Etusivu » Kuukautisten puuttuminen

Kuukautisten puuttuminen

Lääkärikirja Duodecim
29.10.2016
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Kuukautisten puuttumista kutsutaan amenorreaksi. Termiä oligomenorrea käytetään, jos kuukautiskierron pituus vaihtelee viiden viikon ja usean kuukauden välillä. Kuukautiset alkavat suomalaisella tytöllä normaalisti 10–16-vuotiaana ja keskimäärin 12–13 vuoden iässä. Normaalin kuukautiskierron pituus on 24–35 vrk, keskimäärin 28 vrk, ja vuodon kesto 2–7 vrk, keskimäärin 5 vrk. Kuukautisen loppuvat 45–56 vuoden iässä, keskimäärin 51-vuotiaana.

Oireet

Jos aiemmin säännölliset kuukautiset ovat poissa yli kuuden kuukauden ajan tai pitkässä kuukautiskierrossa kolmet peräkkäiset kuukautiset puuttuvat, puhutaan sekundaarisesta amenorreasta. Elleivät kuukautiset ole alkaneet 16. ikävuoteen mennessä, puhutaan primaarisesta amenorreasta.

Muina oireina voi joskus lisäksi olla limakalvojen kuivumista ja vaihdevuosityyppisiä oireita, kuten hikipuuskia.

Tutkiminen

Kuukautisten puuttumisen tavallisin syy on raskaus, ja raskaustesti onkin tärkein tutkimus. Jos kyse ei ole raskaudesta, on amenorrean syy aina selvitettävä. Tarkempi haastattelu aiemmasta kuukautistilanteesta ja gynekologista sairauksista ohjaa tutkimusten toteutusta. Nopea laihduttaminen, syömishäiriöt ja liiallinen liikunta voivat aiheuttaa kuukautisvuotojen poisjäämisen, samoin voimakas stressitilanne. Noin 10 %:ssa tapauksista amenorrean taustalta löytyy vaikea yleissairaus. Tällaisia ovat esim. kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi), hoitamaton keliakia ja lisämunuaisen liikatoiminta (Cushingin oireyhtymä). Lapsuudessa hoidetut vaikeat sairaudet, esim. syöpä ja sen hoidot, voivat myöhemmin aiheuttaa kuukautisten puuttumisen. Myös vaikeaan lihavuuteen voi liittyä kuukautisten poisjääminen.

Jos kuukautiset eivät ole lainkaan alkaneet, arvioidaan ensiksi puberteetin kehityksen vaihe (ks. «Murrosiän kehitysongelmat tytöillä»1). Jatkossa selvitetään gynekologisella tutkimuksella (ks. «Gynekologinen tutkimus»2) ja alavatsan kaikututkimuksella kohdun ja munasarjojen tilanne. Tilanteen mukaan gynekologinen kaikututkimus (ks. «Gynekologinen kaikututkimus»3) voidaan tehdä vatsanpeitteiden päältä virtsarakon ollessa täysi tai emättimen kautta. Kohdun koko ja kohdun sisälimakalvon paksuus kertovat taustasyystä. Harvinainen syy kuukautisten puuttumiselle on umpinainen immenkalvo (ks. «Umpinainen immenkalvo»4) tai synnynnäinen kohdun puutos (ks. «Kohdun ja emättimen puutos (aplasia) tai kohdun rakennehäiriö»5).

Jos kuukautiset ovat jääneet pois useaksi kuukaudeksi, selvitetään hormonitilanne verikokeilla. Ensimmäiset tutkimukset ovat kilpirauhasen toimintaa mittaava TSH (ks. «Tyreotropiini ( P-TSH)»6) sekä aivolisäkkeen maitohormoni, prolaktiini. Tarkemmin munasarjojen toimintaa tutkitaan määrittämällä aivolisäkehormonit FSH ja LH. Jos arvot ovat selvästi koholla, kyseessä on munasarjatoiminnan hiipuminen (ks. «Munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen»7). Munasarjojen rakenne (munarakkuloiden määrä) kaikututkimuksessa kertoo hormonaalisesta tilanteesta.

Estrogeenimittauksia ei juurikaan tarvita. Munasarjojen estrogeenituotanto voidaan selvittää ns. progestiinitestillä: nainen syö 10 vrk:n ajan keltarauhashormonia sisältäviä tabletteja, ja jos estrogeenituotanto on riittävä, tablettikuuria seuraa muutaman päivän sisällä kuukautistyyppinen vuoto.

Hoito

Koska alipaino ja ylipaino sekä liikunnan määrä vaikuttavat kuukautiskiertoon, on syytä paneutua painonhallintaan ja välttää ylenmääräistä liikuntaa. Jos kuukautisvuodon takana on jokin tiedossa oleva voimakas stressitilanne (työ- tai kotipaikan vaihto, läheisen vaikea sairaus), voi rauhassa odotella tilanteen tasoittumista. Jos kuukautisten poisjäämisen takana on yleissairaus, se pyritään hoitamaan mahdollisimman hyvin.

Jos kuukautiset eivät itsestään käynnisty tai jos todetaan pitkäaikainen estrogeenivajaus, tarvitaan hormonihoitoa. Se voi joskus olla yhdistelmäehkäisypilleri (ks. «Ehkäisypillerit , ehkäisyrengas ja ehkäisylaastari (yhdistelmäehkäisy)»8) tai vaihdevuosien hormonihoitoa vastaava estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmä (ks. «Vaihdevuosien hormonihoito»9). Näiden hoitojen aloittamisesta vastaa erikoislääkäri.

Milloin lääkäriin

Lääkärin tutkimukset ovat aiheellisia, elleivät kuukautiset ole alkaneet 16. ikävuoteen mennessä. Tutkimukset ovat myös aiheelliset, jos 13.–14. ikävuoteen mennessä ei ole merkkejä alkavasta murrosiästä eli puberteetista (ks. «Murrosiän kehitysongelmat tytöillä»1). Lääkäriin on syytä hakeutua, jos aiemmin säännölliset kuukautiset jäävät pois yli kolmeksi kuukaudeksi. Raskauden mahdollisuus on aina muistettava vuodon jäädessä tulematta.

Jos kuukautishäiriöihin liittyy lapsettomuusongelma, kannattaa aina hakeutua erikoislääkärin tutkimuksiin (ks. «Naisen lapsettomuus»10).

Ehkäisy

Kuukautishäiriöitä voi ehkäistä kiinnittämällä huomiota normaaliin painonhallintaan ja harrastamalla kohtuullisesti liikuntaa. Lääkehoitoa vaativat yleissairaudet on syytä hoitaa huolella.

Käytettyjä lähteitä

Tinkanen H. Amenorrea. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 1.7.2016.

Halttunen M. Kuukautiskierron häiriöt. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 62–76.