Syyt

Parodontiitin aiheuttajabakteereina eli patogeeneina pidetään muutamia suun mikrobistossa esiintyviä lajeja, joiden rikastuminen ienrajan ja ientaskun bakteeripeitteissä alttiissa isännässä laukaisee tulehdusketjun. Bakteerien vaikutuksesta ienkudoksessa vapautuu erilaisia tulehduksenvälittäjäaineita, jotka ovat syynä paikalliseen kudostuhoon. Kiinnityskudoksen tuhoutuessa ientasku syvenee, mikä luo entistä paremmat edellytykset hapettomassa tilassa viihtyvien parodontiitin bakteerien kasvulle.

Tavallisin parodontiitin muoto on krooninen parodontiitti, joka tyypillisesti puhkeaa aikuisiässä. Tärkein yksittäinen kroonisen parodontiitin riskitekijä on tupakointi. Taudin nopeasti etenevä muoto eli aggressiivinen parodontiitti on onneksi paljon harvinaisempi kuin krooninen parodontiitti.

Oireet

Tulehdus aiheuttaa ienverenvuotoa ja mahdollisesti märkävuotoa sekä pahaa hajua (ks. «Pahanhajuinen hengitys»2) ja makua suussa. Tauti on siinä mielessä salakavala, että se saattaa myös edetä lähes olemattomin oirein. Kudostuhon edetessä sairastuneiden hampaiden liikkuvuus lisääntyy ja niiden asennossa voi tulla muutoksia, esimerkiksi etuhampaiden viuhkaantumista ja rakojen syntymistä hampaiden väliin.

Toteaminen

Koska parodontiitti ei juurikaan aiheuta oireita, sen toteamiseksi tarvitaan ientaskumittausta, joka on osa suun terveydentilan perustutkimusta. Ientaskumittauksen avulla löydetään syventyneet ientaskut sekä ienverenvuoto, mikä kielii aktiivisesta tulehduksesta. Jos syventyneitä taskuja todetaan, on syytä ottaa röntgenkuv(i)a, jotta havaitaan mahdollinen luukato hammasta ympäröivässä leukaluussa.

Hoito

Ennen varsinaisen mekaanisen hoidon aloittamista potilaalle annetaan tietoa taudin luonteesta ja riskitekijöiden, kuten tupakoinnin, merkityksestä taudin kulkuun. Potilaan kanssa käydään läpi hänelle sopivimmat kotihoitovälineet ja puhdistustekniikka. Potilaalle tehdään perushoito, joka sisältää sairastuneiden ientaskujen pinta pinnalta suoritetun mekaanisen puhdistuksen sekä mahdollisesti kirurgiaa tai mikrobilääkityksen. Parodontiitin hoito on tavallaan ikuista, sillä perushoidon jälkeen seuraa jatkuva hoitotulosten ylläpitovaihe, jossa tarvittavien käyntien tiheys perustuu taudin etenemisen tai uusiutumisen riskitekijöihin.

Omahoito

Parodontiittipotilaan oma osuus hoidon onnistumiselle on ratkaisevan tärkeää. Tähän kuuluu säännöllinen ja erityisesti ienrajoissa huolellisesti suoritettu hammaspintojen puhdistus harjaamalla– sähköhammasharja on erityisen suositeltava – ja välien puhdistuksella tavallisimmin väliharjojen avulla. Jos hampaistossa on monenkokoisia hammasvälejä, tarvitaan erilaisia välineitä puhdistamiseen. Joissain tapauksissa omahoidon tukena voidaan käyttää antiseptisia suuvesiä.

Koska tauti voi antaa hyvin vähän merkkejä itsestään, hammaslääkärin tekemä kiinnityskudosten terveydentilan tutkimus on avainasemassa taudin löytämisessä jo sen varhaisvaiheessa. Erityisen tärkeää se on henkilöillä, joilla on taudille altistavia riskitekijöitä, esimerkkinä tupakoitsijat ja sokeritautia sairastavat. Taudin varhainen toteaminen edesauttaa hyvään ja pysyvään hoitotulokseen pääsemistä.

Ehkäisy

Huolellinen ja säännöllinen hammaspintojen puhdistus plakista pitää ientulehduksen (gingiviitin, ks. «Ientulehdus (gingiviitti)»3) loitolla, mikä auttaa ehkäisemään parodontiitin syntymistä. Puhtaat hampaat ja tupakoimattomuus takaavat parhaiten hampaan kiinnityskudosten pysymisen terveinä läpi elämän.

Lisätietoa parodontiitista ks. «Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)»4 ja «Parodontiitti ja sydän- ja verisuonisairaudet»5.