Etusivu » Naisen lapsettomuus

Naisen lapsettomuus

Lääkärikirja Duodecim
10.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Tavallisimpia naisen lapsettomuuden syitä ovat munarakkulan kypsymishäiriöt eli ovulaatiohäiriöt (30–40 %), munanjohdinvauriot (10–20 %) ja endometrioosi (10–20 %; ks. «Endometrioosi»1). Harvinaisempia ovat kohtuperäiset viat ja seksuaalihäiriöt. Aina syytä ei tutkimuksissa löydy. Myötävaikuttavana tekijänä saattaa olla miehen siemennesteen heikentynyt laatu (ks. «Miehen lapsettomuus»2). Tutkimusten laajuus ja kiireellisyys päätetään sen mukaan, mitä parin esitiedoista ja lääkärin alustavista tutkimuksista selviää. Tavoitteena on selvittää, tapahtuuko ovulaatio, onko kohtu terve, ovatko munanjohtimet avoimet ja onko siemennesteen laatu riittävä.

Syyt

Munarakkulakehityksen häiriöitä aiheuttavat munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (ks. «Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)»3), hyperprolaktinemia (ks. «Aivolisäkkeen sairauksia»4) ja kilpirauhasen vajaatoiminta (ks. «Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi)»5). Nämä ilmenevät joko kuukautisten epäsäännöllisyytenä tai jopa kuukautisten puuttumisena (ks. «Epäsäännölliset kuukautiset»6). Harvinaisempia häiriöitä ovat munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen «Munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen»7, jolloin munasarjoista ei enää löydy munarakkulan alkuja, sekä aivolisäkehormonien puutos (ks. «Aivolisäkkeen vajaatoiminta (hypopituitarismi)»8), jolloin munasarjoissa on munarakkuloita, mutta ne eivät kypsy. Usein munarakkulakehityksen häiriö johtuu niin sanotuista toiminnallisista syistä, esimerkiksi liiallinen liikunta, muu fyysinen tai psyykkinen stressi, syömishäiriö, ali- tai ylipaino.

Munanjohdinvauriot aiheuttavat lapsettomuutta. Munanjohtimet voivat olla joko kokonaan tukossa tai niitä ympäröivät kiinnikkeet haittaavat munasolun kulkua munanjohtimessa. Tärkein syy munanjohtimen tukokselle on tulehduksen jälkitila. Myös lantion alueen leikkaukset tai endometrioosi voivat aiheuttaa kiinnikkeitä. Endometrioosi (ks. «Endometrioosi»1) heikentää hedelmällisyyttä monella mekanismilla, joita kaikkia ei tunneta. Kohtuperäiset syyt ovat harvinaisempia lapsettomuuden syitä. Isot myoomat (ks. «Myoomat (kohdun lihaskyhmyt)»9) ja etenkin sellaiset myoomat, jotka kasvavat kohtuontelon sisälle, voivat estää munasolun kiinnittymisen kohtuonteloon. Myös isot kohdun limakalvon polyypit (ks. «Kohdun polyypit»10), kohdun synnynnäiset epämuodostumat ja kohdun adenomyoosi (ks. «Adenomyoosi»11) voivat haitata raskauden alkamista. Joskus kohdun sisälle on muodostunut kiinnikkeitä esimerkiksi toistuvien kaavintojen seurauksena (Ashermanin oireyhtymä). Silloin kohdun limakalvo ei kykene kehittymään normaalisti, jotta munasolu voisi siihen kiinnittyä.

Seksuaalielämän häiriöt ovat vielä harvinaisempia syitä lapsettomuudelle. Niistä on kuitenkin tärkeä kertoa lääkärille. Joskus emätinkouritus (vaginismi, ks. «Emätinkouristus (vaginismus)»12) voi jopa estää yhdynnät. Jos yhdyntöjä on harvemmin kuin kerran viikossa, on raskauden alkamisen mahdollisuus selvästi alentunut.

Tutkimukset

Tärkein tutkimus on lääkärin vastaanotollaan tekemä yleistutkimus (kliininen tutkimus); rakenne ja ulkomuoto kertovat paljon hormonaalisesta tilasta. Alkututkimuksissa mitataan pituus, paino ja verenpaine. Samalla arvioidaan karvoituksen ja rintojen kehitystä. Laboratoriossa määritetään verenkuva (ks. «Perusverenkuva (B-PVKT, PVK+T)»13) ja kilpirauhasen toimintakokeet (ks. kilpirauhasen tutkimuksia «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=snk&p_hakusana=kilpirauhastutkimus&p_loki=e»1). Tarvittaessa määritetään muita peruslaboratoriotutkimuksia, esimerkiksi ylipainoisilla verensokeri (ks. «Glukoosi»14) ja maksa-arvot (ks. maksa-arvot «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=snk&p_hakusana=maksa-arvot&p_loki=e»2). Naiselta otetaan gynekologisen tutkimuksen yhteydessä papa- ja klamydianäyte, jos taustalla on tulehduksia tai naisella on aiemmin ollut papa-muutoksia. Nämä tutkimukset voidaan tehdä terveyskeskuksessa tai gynekologin vastaanotolla.

Jatkotutkimukset tehdään usein naistentautien poliklinikalla tai lapsettomuusklinikassa. Normaali munasolun irtoaminen varmistetaan mittaamalla veren keltarauhashormoni (progesteroni) noin viikko ennen kuukautisten alkua. . Epäsäännöllinen kuukautiskierto edellyttää laajempia hormonitutkimuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi prolaktiinin ja aivolisäkehormonien LH ja FSH mittaus kuukautiskierron alussa (kierron 3.–5. päivä). Monissa lapsettomuusklinikoissa on otettu käyttöön uusi laboratoriomääritys: veren AMH (anti-Muller-hormoni) -pitoisuus kuvaa munasarjatoiminnan reserviä eli jäljellä olevien munarakkula-alkujen määrää. Munarakkulan kehitystä voidaan seurata myös kaikututkimuksen (ks. «Gynekologinen kaikututkimus»15) avulla.

Emättimen kautta tehtävä kaikututkimus selvittää synnytinelinten rakennetta ja toimintaa. Ruiskuttamalla kohtuun ilma-vesiseosta voidaan arvioida kohtuontelon säännöllisyys ja varmistaa myös munanjohtimien aukiolo (HSSG, hysterosalpingosonografia). Vatsaontelon tähystys tehdään, jos epäillään endometrioosia tai tulehduksen jälkitilaa.

Hoitojen aloittamisesta päätetään tutkimustulosten varmistuttua (ks. «Lapsettomuushoito»16).

Ehkäisy

Klamydiainfektioiden ehkäisy ja tehokas hoito, normaalipainon säilyttäminen, iän vaikutuksen tiedostaminen hedelmällisyyden kannalta ja tupakoimattomuus edistävät hedelmällisyyttä. Kaikki perussairaudet, kuten diabetes, epilepsia, verenpainetauti jne., pitää hoitaa hyvään tasapainoon ennen kuin raskautta suunnitellaan.

Käytettyjä lähteitä

Tiitinen A, Unkila-Kallio L. Lapsettomuus. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 175–193.

Tiitinen A. Lapsettomuus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.6.2016.

Nuojua-Huttunen S, Anttila L. Lapsettomuuden ensivaiheen tutkimukset selvittävät pysyvää hedelmättömyyttä ja heikentynyttä lisääntymiskykyä. Suomen Lääkärilehti 2009;64:367–373.