Etusivu » Jalkojen ja käsien polte

Jalkojen ja käsien polte

Lääkärikirja Duodecim
23.2.2016
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Raajojen toistuva tai jatkuva polte on oire, jonka selvittely kuuluu lääkärille. Hoitoon hakeudutaan lähiviikkojen kuluessa oireen ilmaantumisesta. Poltteen taustalla voi olla esimerkiksi monihermosairaus eli polyneuropatia (ks. «Ääreishermojen sairaudet»1), ohutsäieneuropatia tai punakipu eli erytromelalgia.

Ohutsäieneuropatia

Ohutsäieneuropatia on ihon orvaskeden ohuiden hermosäikeiden toimintahäiriö, jonka taustalla on tavallisimmin heikentynyt sokerinsieto tai diabetes. Ohutsäieneuropatia voi liittyä myös mm. sidekudossairauksiin tai kilpirauhasen vajaatoimintaan. Osassa tapauksia syy jää tuntemattomaksi. Ohuet tuntohermot välittävät kipu-, kylmä- ja lämpöaistimusta. Oireita on tavallisesti jaloissa, harvemmin käsissä tai muilla ihoalueilla.

Oireet

Ohutsäieneuropatialle on tyypillistä molemminpuolinen (sukkamainen) jalkaterien ihon polte ja kihelmöinti, joka ulottuu nilkkoihin ja voi nousta myöhemmässä vaiheessa alaraajaa ylöspäin. Iho voi olla kosketusarka, tavallisesti kivuton ärsyke voi tuntua kivuliaalta, kenkien pitäminen voi sattua, peitto voi painaa epämiellyttävästi ja paljain jaloin käveleminen voi olla kivuliasta. Jalat voivat toisinaan tuntua jääkylmiltä, vaikka iho on koskettaessa lämmin. Jalkojen hikoilu vähenee ja iho kuivuu ja halkeilee. Lihasvoima ei kuitenkaan heikkene.

Toteaminen

Diagnoosi tehdään oirekuvauksen, ihokoepalan, elektroneuromyografia (ENMG) -tutkimuksen, kylmä- ja lämpötunnon ja kipukynnysten määritysten avulla.

Hoito

Perussairauden hyvä hoito vähentää oireita ja voi pysäyttää taudin etenemisen. Kivun hoitona käytetään masennuksen, epilepsian ja hermokivun hoitoon tarkoitettuja tablettilääkityksiä, kuten amitriptyliiniä, duloksetiinia, venlafaksiinia, gabapentiiniä ja pregabaliinia.

Yhteys muihin sairauksiin

Osalla potilaista neuropatia muuttuu ajan myötä sekatyyppiseksi ja mukaan tulee paksujen säikeiden neuropatia (ks. «Ääreishermojen sairaudet»1). Ohutsäieneuropatia voi olla syynä suu- ja kielikipuun, ja sillä voi olla yhteys raajojen punakipuun eli erytromelalgiaan, kyhmykutinaan eli prurigo nodularikseen ja herkkään ihoon.

Punakipu (erytromelalgia)

Oireet

Raajojen punakipu eli erytromelalgia on yleisempi jaloissa kuin käsissä. Jalkoja tai käsiä kuumottaa, ne punoittavat voimakkaasti, niitä särkee, ja ne turpoavat jonkin verran. Jalkojen kipu on joskus niin kovaa, että se estää seisomisen ja kävelemisen. Oireet kestävät toisinaan vain joitakin minuutteja, tavallisesti muutaman tunnin. Aina punoitusta ei tule, vaan oireena on voimakas kipu. Tärkein oireiden alkamiseen johtava tekijä on jalkojen lämpiäminen yöllä peitteen alla. Kriittinen lämpötila vaihtelee henkilöittäin. Useimmat punakivusta kärsivät henkilöt nukkuvat sen takia jalat peitteen ulkopuolella.

Toteaminen

Vastaanottotilanteessa lääkäri ei näe raajoissa useinkaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Epäselvissä tapauksissa oireet laukaistaan jalkoja (tai käsiä) lämmittämällä. Pernan ja imusolmukkeiden tunnustelu kuuluu lääkärin tekemiin tutkimuksiin. Taudin taustatekijöitä selvitetään verenkuvan ja tarvittaessa muiden kokeiden avulla.

Hoito

Jalkojen (käsien) jäähdyttäminen kylmällä lattialla, kylmällä vedellä tai jäähauteella helpottaa oireita jonkin verran. Asetyylisalisyylihappo (aspiriini) säännöllisesti nautittuna auttaa joitakin potilaita. Annokseksi riittää 100 mg päivässä. Myös muita tulehduskipulääkkeitä voi kokeilla. Muihin hoitoihin reagoimattomiin oireisiin voi lääkäri määrätä esim. amitriptyliiniä. Taustalla oleva perustauti hoidetaan mahdollisimman hyvin.

Yhteys muihin sairauksiin

Punakivun syy voi olla tuntematon, mutta se voi liittyä neurologisiin sairauksiin, kuten neuropatiaan, tai tiettyjen verisolujen, joko punasolujen (polycythaemia vera; ks. «Erytrosytoosi ja polysytemia (punasolujen runsaus)»2) tai verihiutaleitten (trombosytoosi; ks. «Trombosytoosi (liikaa verihiutaleita)»3), liian suureen määrään.

Ehkäisy

Diabeteksen, sidekudossairauden, korkean verenpaineen, yms. tautien hyvä hoito ehkäisee ohutsäieneuropatiaa ja punakipua. Alkoholin liikakäyttöä tulee välttää.

Käytettyjä lähteitä

Palmio J, Auranen M. Polyneuropatia – oireista täsmädiagnoosiin. Suomen Lääkärilehti 2014;69(46):3069-3076.

Jørum E, Warncke T, Ørstavik K. Tynnfibernevropati. Tidsskr Nor Legeforen 2013;133:179-83 «http://tidsskriftet.no/article/2961926»1

Misery L, Bodere C, Genestet S ym. Small-fibre neuropathies and skin: news and perspectives for dermatologists. Eur J Dermatol 2014;24(2):147-53. «PMID: 24509343»PubMed

Buhé V, Vié K, Guéré C ym. Pathophysiological Study of Sensitive Skin. Acta Derm Venereol 2015 Sep 4 [Epub ahead of print] «PMID: 26337000»PubMed

Misery L, Brenaut E, Le Garrec R ym. Neuropathic pruritus. Nat Rev Neurol 2014;10(7):408-16. «PMID: 24912513»PubMed

Lauria G, Majorana A, Borgna M ym. Trigeminal small-fiber sensory neuropathy causes burning mouth syndrome. Pain 2005;115(3):332-7. «PMID: 15911160»PubMed

Saliba AN. Erythromelalgia. eMedicine «http://emedicine.medscape.com/article/200071-overview»2 (vaatii rekisteröitymisen)