Etusivu » Sterilisaatio

Sterilisaatio

Lääkärikirja Duodecim
12.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Kun halutaan pysyvää ja lopullista ehkäisymenetelmää, voi naisen tai miehen sterilisaatio olla yksi vaihtoehto. Sterilisaatio on tehokas ja hyvä – maailman eniten käytetty – ehkäisymenetelmä silloin, kun perheen lapsiluku on täysi. Vastoin yleistä käsitystä sterilisaatio ei ole pettämätön ehkäisymenetelmä eikä edes varmin menetelmä.

Suomessa sterilisaatioiden määrä on vähentynyt viime vuosina, kun muita tehokkaita menetelmiä on tullut käyttöön. THL:n tilastojen mukaan vuonna 2015 sterilointeja tehtiin noin 5 000. Steriloinneista puolet tehtiin miehille, mikä on suurempi osuus kuin kertaakaan sterilointien tilastoinnin aikana vuodesta 1950 lähtien. Vuonna 2015 steriloitujen naisten keski-ikä oli 37,1 vuotta ja miesten keski-ikä 40,2 vuotta.

Ennakkotietojen mukaan sterilointien kokonaismäärä pysyi vuonna 2016 vakaana, mutta jo yli puolet (56 %) steriloinneista tehtiin miehille.

Lain mukaan sterilisaatioon voidaan ryhtyä henkilön omasta pyynnöstä, kun

  • henkilö on synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta
  • hän on täyttänyt 30 vuotta
  • raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä
  • hänen mahdollisuutensa ehkäistä raskaus muulla tavoin ovat epätavallisen huonot
  • on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika
  • hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia.

Kahdessa ensimmäisessä perusteessa riittää suorittavan lääkärin päätös, kohdissa 3 ja 4 edellytetään kahden lääkärin päätöstä ja kohdissa 5 ja 6 tarvitaan Valviran lupa.

Naisen sterilisaatio

Naisen sterilisaatio tehdään laparoskopiassa eli vatsaontelon tähystyksessä. Toimenpide edellyttää nukutusta, ja se tehdään leikkaussalissa. Toimenpiteessä munanjohtimiin asetetaan metalliset klipsit, jotka tukkivat munanjohtimet lopullisesti (ks. kuva «Sterilisaatio»1). Sairaalassaoloa vaaditaan yleensä vain yksi päivä, ja sairausloman pituus on 3–5 vrk. Tämän menetelmän arvioitu ehkäisyn pettämisen riski on 2–3 tuhatta naista kohti seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Raskauksista merkittävä osa on kohdunulkoisia raskauksia.

Monessa sairaalassa on ollut käytössä menetelmä, joka tehtiin polikliinisesti, kohtuontelon tähystyksessä (hysteroskopia). Tämä hysteroskooppinen sterilointimenetelmä oli nimeltään Essure®. Menetelmän käyttöön liittyvien spiraalikapseleiden myynti ja jakelu Suomessa päättyi kesäkuussa 2017.

Sterilisaation haittoina ovat kirurgiseen toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot, mutta ne kaikki ovat harvinaisia. Kliinisen kokemuksen mukaan sterilisaation jälkeen saattaa kuitenkin esiintyä tiputteluvuotoa tai kokemusta kivusta. Tutkimusten mukaan noin 6 % katuu toimenpidettä myöhemmin.

Miehen sterilisaatio

Miehelle sterilisaatio voidaan tehdä paikallispuudutuksessa polikliinisesti. Leikkauksen tarkoituksena on estää siittiöiden pääsy siemennesteeseen. Toimenpiteen jälkeen hedelmöittämiskyky menetetään, mutta yhdyntäkyky säilyy ennallaan. Siemennestettä muodostuu kuten ennenkin, koska siittiösolut ovat vain osa siemennesteestä. Hormonitoimintaan sterilisaatiolla ei ole vaikutusta.

Toimenpiteen yhteydessä kumpikin siemenjohdin katkaistaan kivespussin tyvestä. Joissakin paikoissa käyttöön on tullut ns. veitsetön menetelmä, jossa siemenjohdin otetaan esiin rengaspihdillä kivespussin ihoon teräväkärkisellä pihdillä tehdystä reiästä ja sen jälkeen katkaistaan. Sterilisaation jälkeen siemennesteessä saattaa esiintyä hedelmöittämiskykyisiä siittiöitä vielä useita kuukausia toimenpiteen jälkeen. Muuta ehkäisyä on käytettävä, kunnes siittiöiden puuttuminen on osoitettu siemennestenäytteellä, joka on otettu aikaisintaan 3 kuukauden kuluttua toimenpiteestä, ja kun miehellä on ollut vähintään 20 ejakulaatiota (siemensyöksyä).

Sterilisaation haittoina voivat ovat kirurgiseen toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot. Välittömästi toimenpiteen jälkeen ilmenevät haitat, kuten kipu, verenvuoto ja tulehdus, ovat kuitenkin varsin harvinaisia. Myös kivespussin pitkäaikainen kipu on harvinaista.

Sterilisaatiolla ei ole vaikutusta hormonitoimintaan, siemensyöksyyn, erektioon eikä seksuaaliseen mielihyvään.

Tärkeää muistaa

Sterilisaatio ei vaikuta munasarjan tai kiveksen hormonituotantoon. Toimenpiteessä joko munasolun kulkeutuminen munasarjasta munanjohtimen kautta kohtuun tai siittiöiden kulkeutuminen siemenjohtimien kautta siemennesteeseen on estetty. Siemensyöksy (ejakulaatio) tapahtuu kuitenkin normaalisti.

Sterilisaatiota harkittaessa on tärkeää muistaa menetelmän lopullisuus. Muutama prosentti sterilisaation hankkineista katuu myöhemmin. Nuori ikä on tässä merkittävä riskitekijä. Sterilisaatio voidaan yrittää purkaa kirurgisesti, mutta näitä toimenpiteitä ei enää juuri tehdä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää koeputkihedelmöityshoitoja, mutta tulokset eivät aina ole hyviä. Julkisessa terveydenhuollossa näitä hoitoja ei yleensä tarjota, joten kustannukset jäävät kokonaan itse maksettaviksi. Sterilisaatiota hakiessa pitää siis olla varma, että lapsia ei enää haluta.

Käytettyjä lähteitä

Nilsson CG. Sterilisaatio – edelleen varteenotettava vaihtoehto raskaudenehkäisyssä. Duodecim 2007;123(16):1911–2 «/xmedia/duo/duo96696.pdf»1.

Heikinheimo O, Suhonen S, Lähteenmäki P. Raskauden ehkäisy ja sterilisaatio. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 167–168.

Kivijärvi A. Sterilisaatio. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 10.5.2016.