Etusivu » Sterilisaatio

Sterilisaatio

Lääkärikirja Duodecim
16.10.2016
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Kun halutaan pysyvää ja lopullista ehkäisymenetelmää, voi naisen tai miehen sterilisaatio olla yksi vaihtoehto. Sterilisaatio on tehokas ja hyvä – maailman eniten käytetty – ehkäisymenetelmä silloin, kun perheen lapsiluku on täysi. Vastoin yleistä käsitystä sterilisaatio ei ole pettämätön ehkäisymenetelmä eikä edes varmin menetelmä.

Suomessa sterilisaatioiden määrä on vähentynyt viime vuosina, kun muita tehokkaita menetelmiä on tullut käyttöön. THL:n tilastojen mukaan naisten sterilointeja tehtiin vuonna 2014 noin 2 500 ja miesten sterilointeja hieman yli 1 900. Naisille tehtävien sterilointien määrä on vähentynyt huomattavasti 2000-luvun alusta. Vuonna 2014 steriloinneista 56 % tehtiin naisille, kun vastaava osuus vuonna 2000 oli vielä yli 80 %. Vuonna 2014 steriloitujen naisten keski-ikä oli 37,2 ja miesten keski-ikä 40,1 vuotta.

Lain mukaan sterilisaatioon voidaan ryhtyä henkilön omasta pyynnöstä, kun

  • henkilö on synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta
  • hän on täyttänyt 30 vuotta
  • raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä
  • hänen mahdollisuutensa ehkäistä raskaus muulla tavoin ovat epätavallisen huonot
  • on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika
  • hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia.

Kahdessa ensimmäisessä perusteessa riittää suorittavan lääkärin päätös, kohdissa 3 ja 4 edellytetään kahden lääkärin päätöstä ja kohdissa 5 ja 6 tarvitaan Valviran lupa.

Naisen sterilisaatio

Naisen sterilisaatiolle on kaksi menetelmää. Pidempään käytössä on ollut laparoskopia eli nukutuksessa tehtävä vatsaontelon tähystys. Tässä menetelmässä munanjohtimiin asetetaan metalliset klipsit, jotka tukkivat munanjohtimen lopullisesti (ks. kuva «Sterilisaatio»1). Sairaalassaoloa vaaditaan yleensä vain yksi päivä, ja sairausloman pituus on 3–5 vrk. Tämän menetelmän arvioitu ehkäisyn pettämisen riski on 2–3 tuhatta naista kohti seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Raskauksista merkittävä osa on kohdunulkoisia raskauksia.

Monessa sairaalassa on jo käytössä menetelmä, joka voidaan tehdä polikliinisesti, kohtuontelon tähystyksessä (hysteroskopia). Tämä hysteroskooppinen sterilointimenetelmä eli Essure® «http://www.essure.fi/pdf/Mika_on_Essure.pdf»1 aiheuttaa pysyvän hedelmättömyyden. Siinä viedään tähystimen avulla ns. spiraalit kumpaankin munanjohtimeen, jotka tukkeutuvat kolmessa kuukaudessa. Ehkäisyteho on pitävä aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua toimenpiteestä. Toimenpidettä ei voi purkaa.

Toimenpiteiden haittoina ovat kirurgiseen toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot, mutta ne kaikki ovat harvinaisia. Kliinisen kokemuksen mukaan sterilisaation jälkeen saattaa kuitenkin esiintyä tiputteluvuotoa tai kokemusta kivusta.

Miehen sterilisaatio

Miehelle sterilisaatio voidaan tehdä paikallispuudutuksessa polikliinisesti. Leikkauksen tarkoituksena on estää siittiöiden pääsy siemennesteeseen. Toimenpiteen jälkeen hedelmöittämiskyky menetetään, mutta yhdyntäkyky säilyy ennallaan. Siemennestettä muodostuu kuten ennenkin, koska siittiösolut ovat vain osa siemennesteestä. Hormonitoimintaan sterilisaatiolla ei ole vaikutusta.

Toimenpiteen yhteydessä kumpikin siemenjohdin katkaistaan kivespussin tyvestä. Joissakin paikoissa käyttöön on tullut ns. veitsetön menetelmä, jossa siemenjohdin otetaan esiin rengaspihdillä kivespussin ihoon teräväkärkisellä pihdillä tehdystä reiästä ja sen jälkeen katkaistaan. Sterilisaation jälkeen siemennesteessä saattaa esiintyä hedelmöittämiskykyisiä siittiöitä vielä useita kuukausia toimenpiteen jälkeen. Tämän vuoksi on välttämätöntä tarkistaa siemennestenäyte kolmen kuukauden kuluttua tai vähintään 10 siemensyöksyn jälkeen ja varmistaa, että siemennestenäytteessä ei ole eläviä siittiöitä.

Sterilisaation haittoina voivat ovat kirurgiseen toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot. Välittömästi toimenpiteen jälkeen ilmenevät haitat, kuten kipu, verenvuoto ja tulehdus, ovat kuitenkin varsin harvinaisia. Myös kivespussin pitkäaikainen kipu on harvinaista.

Tärkeää muistaa

Sterilisaatio ei vaikuta munasarjan tai kiveksen hormonituotantoon. Toimenpiteessä joko munasolun kulkeutuminen munasarjasta munanjohtimen kautta kohtuun tai siittiöiden kulkeutuminen siemenjohtimien kautta siemennesteeseen on estetty. Siemensyöksy (ejakulaatio) tapahtuu kuitenkin normaalisti.

Sterilisaatiota harkittaessa on tärkeää muistaa menetelmän lopullisuus. Muutama prosentti sterilisaation hankkineista katuu myöhemmin. Nuori ikä on tässä merkittävä riskitekijä. Sterilisaatio voidaan yrittää purkaa kirurgisesti, mutta näitä toimenpiteitä ei enää juuri tehdä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää koeputkihedelmöityshoitoja, mutta tulokset eivät aina ole hyviä. Julkisessa terveydenhuollossa näitä hoitoja ei yleensä tarjota, joten kustannukset jäävät kokonaan itse maksettaviksi. Sterilisaatiota hakiessa pitää siis olla varma, että lapsia ei enää haluta.

Käytettyjä lähteitä

Nilsson CG. Sterilisaatio – edelleen varteenotettava vaihtoehto raskaudenehkäisyssä. Duodecim 2007;123(16):1911–2 «/xmedia/duo/duo96696.pdf»2.

Heikinheimo O, Suhonen S, Lähteenmäki P. Raskauden ehkäisy ja sterilisaatio. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 167–168.

Hovi S-L, ym. Hysteroskooppinen sterilointi metallisella mikroimplantilla. Suomen Lääkärilehti 2008;63:2905–90.

Kivijärvi A. Sterilisaatio. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 10.5.2016.