Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Valkojäkälä ja muut ihottumat ulkosynnyttimissä

Valkojäkälä ja muut ihottumat ulkosynnyttimissä

Lääkärikirja Duodecim
2.9.2018
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Ulkosynnyttimien alueella voi olla ihottumia, joista tavallisimpia ovat lichen sclerosus eli valkojäkälä (ks. «Valkojäkälä»1), lichen planus eli punajäkälä (ks. «Punajäkälä»2) sekä psoriaasi (ks. «Psoriaasi»3).

Ulkosynnyttimien valkojäkälän syy on tuntematon. Yleisin sairastumisikä on 40–60 vuotta, mutta tautia tavataan myös hyvinkin nuorilla tytöillä. Valkojäkälää esiintyy naisilla häpyhuulten ja välilihan iholla. Sitä esiintyy myös miehillä siittimen iholla tarkkarajaisina valkeina läiskinä.

Punajäkälä on tulehduksellinen ihosairaus, jota esiintyy ulkosynnyttimissä ja emättimessä sekä myös suun limakalvolla. Sekä valko- että punajäkälää pidetään autoimmuunisairauksien ryhmään kuuluvana; silloin elimistö muodostaa tuntemattomasta syystä vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan.

Oireet

Valkojäkälään liittyy ihon oheneminen, keratinisoituminen (sarveistuminen) ja ihon kimmoisuuden väheneminen, ja se aiheuttaa erityisesti kutinaa, mutta myös kirvelyä ja ärsytystä. Oireiden voimakkuus saattaa vaihdella. Tyypillisesti valkojäkälä aiheuttaa ulkosynnyttimien alueelle valkoisia näppyjä tai läiskiä. Ohuille ihoalueille voi ilmaantua verenpurkaumia ja jopa verisiä rakkuloita. Ihottuma kutisee usein voimakkaasti, ja raapimisen takia iho saattaa paksuuntua. Taudin edetessä häpyhuulet saattavat surkastua ja emättimen aukko pienentyä.

Punajäkälä voi aiheuttaa limakalvojen ja ihon punoitusta ja haavautumista. Tyypillisiä oireita ovat kirvely tai kipu ulkosynnytinalueella tai emättimessä, poikkeava emätinvuoto, yhdyntäkipu tai yhdynnän jälkeinen vuoto. Edetessään punajäkälä saattaa aiheuttaa emättimen arpeutumista.

Milloin lääkäriin

Lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos ulkosynnyttimissä on sitkeä, kutiseva, haavautuva ihottuma. Myös pitkäaikainen kutina, joka ei parane itsehoitovalmisteilla, on syy käydä lääkärin vastaanotolla.

Taudin toteaminen

Valkojäkälä todetaan usein gynekologisessa tutkimuksessa tyypillisten muutosten avulla: ulkosynnyttimissä todetaan vaaleita alueita, joissa on usein pieniä haavaumia. Jos oireet ovat hankalia, diagnoosi on epävarma tai ongelmana on huonosti parantuva haavauma, diagnoosi varmistetaan kolposkopia-tutkimuksella (ks. «Kolposkopia»4) ja koepalalla.

Punajäkälä esiintyy häpyhuulten iholla vaalean sinipunaisina, pinnalta kiiltävinä läiskinä. Usein punajäkälä todetaan tyypillisten muutosten avulla gynekologisen tutkimuksen yhteydessä. Joskus sen erottaminen valkojäkälästä voi olla vaikeaa, jopa koepalassa.

Hoito

Hoidolla pyritään lievittämään oireita ja estämään taudin eteneminen.Valko- tai punajäkälää ei nykyhoidoin pystytä parantamaan. Sekä valkojäkälän että punajäkälän hoidossa tarvitaan reseptillä saatavia vahvoja kortikosteroidivoiteita jaksoittaisesti aluksi useamman viikon ajan ja sitten esim. kaksi kertaa viikossa. Kortikosteroidivoiteiden vaihtoehtoina ovat ns. paikallistulehdussalpaajavoiteet (takrolimuusi) tai asitretiini-voide ja joskus paikallisen muutoksen hoito laserilla. Perusvoiteita kannattaa käyttää säännöllisesti. Paikallisesta estrogeenivoiteesta saattaa olla hyötyä.

Valko- ja punajäkälä ovat usein pitkäaikaisia sairauksia ja vaativat jopa vuosien paikallishoidon. Toisaalta nämä ihottumat saattavat parantua myös itsestään.

Seuranta

Sekä punajäkälä että valkojäkälä lisäävät jonkin verran ulkosynnyttimien ja emättimen syövän riskiä. Valkojäkälämuutokset voivat joskus edeltää okasolusyöpää (ks. «Ulkosynnyttimien syöpä»5) ja sen esiasteita. Riski on kuitenkin pieni; se on valkojäkälää sairastavilla enintään 5 % ja punajäkälässä vielä matalampi. Samoille alueille voi kehittyä syövän esiasteita, joten lääkärin seuranta vuoden–kahden välein on paikallaan niin kauan kuin ihottuman oireita esiintyy. Jos ihottuma-alueella on muusta kudoksesta erottuva patti tai verta vuotava haavauma tai jäkälän aiheuttamat oireet eivät helpota hoidosta huolimatta, pitää hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Käytettyjä lähteitä

Mäenpää J, Pakarinen P. Ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunkaulan kasvaimet. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 221.

Hiltunen-Back E, Jeskanen L. Ulkosynnyttimien yleisimmät ihosairaudet. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012;128(17):1763-9 «/xmedia/duo/duo10476.pdf»1