Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Toiminnallinen äänihuulisalpaus

Toiminnallinen äänihuulisalpaus

Lääkärikirja Duodecim
23.11.2017
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Toiminnallinen äänihuulisalpaus tarkoittaa kurkunpään toimintahäiriötä, jossa äänihuulet ajoittain salpaavat ilman kulun. Sisäänhengityksen aikana äänihuulet normaalisti loittonevat toisistaan ja antavat tilaa virtaavalle ilmalle. Äänihuulisalpauksessa äänihuulet sisäänhengityksessä lähentyvät toisiaan epätarkoituksenmukaisella tavalla, jolloin ilman kulku estyy.

Häiriön yleisyyttä ei tiedetä. Sitä voi esiintyä kaikenikäisillä, eniten ilmeisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Naisilla häiriö on yleisempi kuin miehillä.

Syyt

Äänihuulisalpaus ilmenee yleensä joidenkin altistavien tekijöiden yhteydessä. Tyypillisimpiä on voimakas ruumiillinen rasitus, esimerkiksi rasittava urheilusuoritus. Joillakin häiriö ilmenee hengitystietulehdusten yhteydessä. Joskus ruoassa oleva nielua ärsyttävä tekijä, esimerkiksi liköörikaramelli tai eukalyptuspastilli, voi laukaista äänihuulisalpauksen. Osalla äänihuulisalpaus ilmenee öisin, jolloin laukaiseva tekijä on usein ruokatorveen ja nieluun noussut mahahappo (ks. «Refluksitauti (mahan sisällön nousu ruokatorveen)»1), joka ärsyttää äänihuulia.

Äänihuulisalpauksessa äänihuulet herkistyvät reagoimaan epätarkoituksenmukaisesti edellä mainituissa tilanteissa. Syytä herkistymiselle ei tiedetä. Oireettomana aikana äänihuulissa ja niiden toiminnassa ei ole havaittavissa mitään poikkeavaa.

Oireet

Äänihuulisalpauksen tyypillinen oire on hyvin äkillisesti alkava tukehtumisen tunne. Tuntuu siltä, että kurkunpää on tukossa, eikä ilma kulje sisäänpäin. Hengitys vinkuu, kun ilmaa yritetään vetää sisään. Kohtaus kestää yleensä muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Sen jälkeen ahdistus helpottaa vähitellen.

Salpautumiskohtaus on usein voimakas ja dramaattinen, jolloin ymmärrettävästi esiintyy tukehtumisen pelkoa ja psyykkistä ahdistusta. Toiminnallisen äänihuulisalpauksen ei kuitenkaan ole todettu aiheuttavan tukehtumista.

Äänihuulten salpauskohtausten toistumistiheys vaihtelee suuresti. Niitä voi esiintyä kerran pari vuodessa tai harvemmin, mutta ne voivat myös vaivata useita kertoja viikossa. Kohtausten välillä hengitys yleensä toimii moitteettomasti.

Äänihuulisalpauksen oireet voidaan joskus sekoittaa astmaan tai paniikkikohtaukseen, vaikka ne useimmiten eroavat näistä selvästi.

Astmassa (ks. «Astma»2) tärkein ero on vinkuna uloshengityksen aikana, kun se äänihuulisalpauksessa on tyypillisesti sisäänhengityksen aikana. Lisäksi astmassa ahdistuskohtaus ei yleensä synny eikä pääty yhtä äkillisesti ja kestää pitempään.

Paniikkikohtauksessa (ks. «Paniikkikohtaus»3) esiintyy usein hengenahdistuksen tunnetta, mutta siihen ei liity vinkunaa ja kesto on yleensä pitempi. Paniikkikohtauksessa pelkotila ilmaantuu ennen ahdistusta, kun se äänihuulisalpauksessa syntyy tukehtumisen tunteen seurauksena.

Itsehoito

Äänihuulisalpauksen alkaessa vaistomainen reaktio on yrittää vetää henkeä sisään tavallista voimakkaammin. Tämä vain pahentaa oiretta, koska äänihuulet juuri voimakkaan sisäänhengityksen aikana pyrkivät lähentymään toisiaan. Tukehtumisen tunteesta huolimatta pitää yrittää hengittää rauhallisesti sisään nenän kautta ja ulos huulet puoliksi suljettuna. Näin salpaus yleensä väistyy nopeasti.

Milloin tutkimuksiin ja hoitoon

Jos esiintyy edellä kuvattuja oireita eikä niiden syytä ole selvitetty, on tarpeen hakeutua tutkimuksiin. Äänihuulisalpauksen varmistamiseksi tarvitaan yleensä korva- nenä ja kurkkutautien erikoislääkärin, mieluimmin äänenkäyttöön erikoistuneen lääkärin (foniatrin) tutkimus. Julkisessa terveydenhuollossa heidän tutkimuksiinsa tarvitaan yleislääkärin lähete.

Jos salpausoire jatkuu pitkään tai niitä ilmaantuu useita päivässä, on syytä hakeutua välittömästi lähimpään sairaalaan tai muuhun hoitopaikkaan.

Tutkimukset ja hoito

Silloin kun salpauskohtaus on "päällä", toiminnallinen äänihuulisalpaus voidaan todeta äänihuulten tähystyksen yhteydessä otetulla videokuvalla. Siinä nähdään, miten äänihuulet lähentyvät toisiaan sisäänhengityksen aikana. Myös keuhkojen toimintakokeissa (spirometriassa) voidaan todeta tyypillisiä muutoksia, joiden perusteella äänihuulisalpaus voidaan todeta.

Jos tutkimukset tehdään oireettomana aikana, äänihuulissa ei yleensä todeta mitään poikkeavaa. Ruumiilliseen rasitukseen liittyvässä salpauksessa oire voidaan saada aikaan ja samalla tutkittua kuntopyörää polkemalla. Muissa tapauksissa toiminnallinen äänihuulisalpausdiagnoosi tehdään tyypillisten oireiden perusteella ja sulkemalla pois muut hengenahdistuksen syyt.

Toiminnalliseen äänihuulisalpaukseen ei tunneta parantavaa hoitoa, jolla uudet kohtaukset voitaisiin estää. Tieto kohtauksen luonteesta vähentää kohtauksiin liittyvää pelkoa ja oikean hengitystekniikan opettelu kohtauksen alkaessa lyhentää ja lievittää niitä huomattavasti.

Sitkeissä pitkään jatkuvissa äänihuulisalpauksissa hengitystä voidaan avustaa sairaalassa eri tavoin siihen asti että kohtaus menee ohitse.

Ehkäisy

Toiminnallisen äänihuulisalpauksen yhteydessä kartoitetaan niitä aiheuttavia tekijöitä. Niihin vaikuttamalla voidaan salpauskohtauksia vähentää tai kokonaan välttää. Jos potilaalla esiintyy närästystä (mahahapon nousua ruokatorveen), mahan happamuutta vähentävä lääkehoito ja tietyt kotikonstit (ks. «Refluksitauti (mahan sisällön nousu ruokatorveen)»1) voivat huomattavasti vähentää tai kokonaan estää kohtaukset.

Käytettyjä lähteitä

Aaltonen L-M, Sovijärvi RA. Toiminnallinen äänihuulisalpaus - huonosti tunnettu hengenahdistuksen syy. Duodecim 2005; 121: 2624-2626 (ks. sähköinen versio)

Kleemola L, Laranne J, Uibu T. Toiminnallinen äänihuulisalpaus hengenahdistuksen aiheuttajana Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2008;124(19):2217-23.